lauantai 30. marraskuuta 2013

Juuressipsit

Halusin tehdä viime viikonlopun pikkujouluihin jouluruokia. Lanttu-, porkkana- ja muut juureslaatikot eivät jotenkin istuneet bilemenuseen, joten päätin ottaa juurekset mukaan sipsien muodossa. Olen joskus aiemmin tehnyt juuressipsejä koristeeksi tai lisukkeeksi johonkin annokseen, mutta tällä kertaa juureksia (lanttua, porkkanaa, bataattia ja punajuurta) oli yhteensä kahdeksan kiloa. Kuulit oikein, kahdeksan kiloa.


Luojalle kiitos Kenwoodin terästä, jolla viipalointi onnistui näppärämmin kuin osasin unelmoidakaan. Ensi kerralla jätän juurekset myös kuorimatta, ihan turhaa hommaa nääs. Punajuuriin jätin kuoret eikä ne missään nimessä ainakaan haitanneet. Friteeraus olikin sitten hieman enemmän aikaa vievä operaatio.... Öljykin loppui jossain vaiheessa ja piti kipaista sitä Alepasta lisää (onnea on 400m päässä oleva Alepa, joka on auki 23 asti joka päivä).


Viisi tuntia ja reilu puolikas viinipullo siihen kului, vaan olivatpa hyviä! Lantut sai aikaan vielä oikein mukavan jouluisia röyhtäyksiäkin... Punajuurisipsit olivat selvästi kaikkien suosikkeja, porkkanat jäivät jostain syystä vähän nahkeiksi. Bataatti oli siinä mielessä kiitollisin, että se kutistui operaatiossa kaikista vähiten.


Juuressipsit
  • lanttua, porkkanaa, perunaa, bataattia, palsternakkaa, punajuurta, maa-artisokkaa, mustajuurta.....
  • rypsiöljyä
  • suolaa
Pese (ja kuori) juurekset, poista kannat. Viipaloi mahdollisimman ohueksi joko yleiskoneen viipalointiterällä, juustohöylällä tai terävällä puukolla. Jätä viipaleet kuivumaan laakealle alustalle.

Kaada kattilaan öljyä parin senttimetrin verran. Jos teet pienen annoksen, pieni kattila ja pieni määrä öljyä riittää. Itse käytin 5l kattilaa ja kaadoin öljyä n. 4cm. Voit lisätä öljyä tarvittaessa myöhemmin.

Kuumenna öljy. Pidä aina lähettyvillä kattilan kantta ja mieluusti myös sammutuspeitettä, muista ettei öljypaloa saa missään nimessä yrittää sammuttaa vedellä. Voit kokeilla öljyn lämpötilaa yhdellä juureslastulla: jos se alkaa heti kuplia ja kypsyä, öljy on tarpeeksi lämmintä (voit halutessasi tarkkailla öljyn lämpötilaa mittarilla, netistä varmaan löytyy oikeat lämpötilat).

Kun öljy on kuumaa, kypsennä pari-kolme kourallista sipsejä kerrallaan. (Voit tietysti käyttää enemmän öljyä ja tehdä enemmän sipsejä kerrallaan, mutta en viitsinyt itse tuhlata öljyä.) Vähennä lämpöä jos sipsit meinaavat kärvähtää (itse pidin induktioliettä kasilla, 1-9 asteikolla). Kypsennä kunnes sipsit tuntuvat napakoilta (itsellä tähän meni 7-10 minuuttia riippuen juureksesta).

Kun sipsit ovat kypsiä, nosta ne pois öljystä reikäkauhalla tai sihtiä apuna käyttäen. Tavoitteena olisi että sipseistä saa sihdattua ylimääräiset öljyt pois. Kaada sipsit kulhoon ja mausta suolalla. Laita ne sitten rapeutumaan laakealle alustalle.

Jatka sitten seuraavan sipsierän kanssa... :) 

Jos sipsit kuitenkin jää lötköiksi, niitä voi kuivattaa halutessaan vielä miedolla lämmöllä (n.80-100 astetta) uunissa.

Parasta padasta: Mustapekka-poropata

Ti-di-di-ditti-dii! Täten julistan marraskuun pataruokahaasteen voittajaksi kunnioitettavalla äänikaulalla Ruokasurffausta -blogin Mustapekka-poropadan. Onnea voittajalle, ensimmäinen ruokahaaste ja heti voitto kotiin!


Hopeapokaalin vei Sokerivaltakunta Bosnian padallaan - kunniamaininta annettakoon kilpailun hienoimmasta padasta. Kolmanneksi kiri Habanerokitchenin Nautaa ja duchesseperunoita. Onnittelut kärkikolmikolle!


Kiitokset vielä kaikille osallistujille ja äänestäjille. Muistakaatte tämä postaus kun kaipaatte vinkkejä pataruokiin piiitkän ja kylmän talven aikana. Jäämme jännityksellä odottelemaan joulukuun ruokahaasteen aihetta. Itse jään myös jännityksellä odottamaan miltä leivinuuniin yöksi piilotetut peuranposket huomenna maistuvat. Hyvää viikonloppua!

maanantai 25. marraskuuta 2013

Pikkujoulut

Emme vietä tänä vuonna joulua kotona, ja ajatus siitä etten saa kokata jouluruokia meinasi aiheuttaa pienimuotoista alahuulen väpinää. Lohdutukseksi järjestimme ystävillemme pikkujoulut, joiden tarjoilut olivat hyvinkin jouluiset. Ehkä mä nyt pärjään muiden hoivissa itse joulun! :)

Juhlat aloitettiin karpalo-mustaherukkaglögillä ja riisipuurolla. Onnekas mantelin saaja sai erittäin arvokkaan lahjan - kutsun meille syömään kolmen ruokalajin dinnerille. :) Puuron jälkeen saunottiin ja sitten syötiin vähän lisää. Pikkutuhma pukkikin vieraili ja joululaulut raikasi. Ai että oli kivaa! Lisää pikkujouluja kiitos!

menu

karpalo-mustaherukkaglögi
riisipuuro

***

rosollimunat
hedelmäinen vihersalaatti
granaattiomena-vadelmavinaigrette
juuressipsit
hunajainen limettilohi
suutarinlohihampparit
sinappikuorrutettu kinkku
ruisleipää ja voita

***

minitortut
rocky road -suklaat
Aura-juustoa ja piparkakkuja












Marraskuun ruokahaaste: äänestys

Tättärää! Marraskuun ruokahaasteen, pataruoan, ilmoittautumisaika on päättynyt. Haasteesen tarttui yhteensä 12 bloggaria, lämmin kiitos teille kaikille! Runsaslukuinen osallistujajoukko ilahduttaa minua erityisesti siksi, että ruoat ovat toinen toistaan herkullisemman näköisiä. Näitä mä kokkaan koko pitkän talven! Mutta ensin selvitetään mikä niistä on se kaikkein paras!

Äänestysaika alkaa NYT ja päättyy 29.11.2013. Voittaja julkistetaan 30.11.2013. Tsemppiä kaikille! :)

Äänestämään pääsee tämän postauksen lopusta, mutta sitä ennen ylpeänä esittelen teille marraskuun ruokahaasteen kilpailijat:

Sokerivaltakunta: Bosnian pata


Habanerokitchen: Nautaa ja duchesseperunoita


Kuplintaa: Pupupata Petran tapaan


52 weeks of deliciousness: Nyhtöpossua


Onko nälkä?: Pitkään haudutetut lampaanpotkat


Ripaus tryffeliä: Nyhtöhirveä mäntykastikkeella


Vastahanka: Kukkoa viinissä


Ruokasurffausta: Mustapekka-poropata


Keittiössä, kotona ja puutarhassa: Häränhäntäpata


Maistuis varmaan sullekin: Omenainen possupata


Peruspöperöä: Lihapataa tummalla oluella


Sauvajyvänen: Omenainen lapapata possusta


Äänestys on päättynyt! Kiitos kaikille osallistuneille!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Turkkarimarengit

Flunssaisen lomapäiväaamun kunniaksi kirjaan pikaisesti ylös viime viikonloppuna tekemieni turkkarimarenkien ohjeen. (Pikaisesti siksi, että huomenna emännöin kavereille pikkujouluja, ja oikeasti pitäisi olla jo kaupassa hankkimassa aineksia pöperöihin.) Tein näitä viime lauantaina hävikistä herkuksi -teemalla - jääkaappiin kun oli nääs ilmestynyt 8-9 valkuaista (kuka niitä nyt laskee). Leivontatarvikkeiden joukosta löytyi lisäksi turkkarimurupussin jämät, joten suunnitelma oli selvä.

Arvatenkin tuosta valkuaismäärästä tuli aika paljon marenkia - kaikenkaikkiaan 12 isoa sellaista. Ja arvatenkin minä ehdin niistä noin puolet syödä kahden päivän aikana, ennen kuin järki sanoi että 4dl sokeria ei ole hyväksi. Kiikutin loput siskoille sunnuntaina, vaikka myönnettäköön että sunnuntai-iltana kärsin aika pahasta marenkihimosta. Varsinaiset sokerivierotusoireet iski maanantaina, ja kärsin pienestä pääkivusta aamusta iltaan. Nice.

Älkää siis tehkö niin kuin minä, vaan niin kuin minä sanon: kohtuus kaikessa!


Turkkarimarengit
  • 8-9 valkuaista
  • 1 rkl viinietikkaa
  • 4 dl (Siro erikoishienoa) sokeria
  • 1 rkl maissitärkkelystä
  • 1/4 pss turkinpippurimurua (tai oman maun mukaan)
Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon viinietikka ja sekoita. Lisää viinietikka valkuaisvaahtoon. Sekoita maissitärkkelys sokerin joukkoon ja lisää sokeri vähän kerrallaan valkuaisvaahtoon koko ajan vatkaten. Vatkaa kunnes vaahto on kovaa ja kiiltävää. Sekoita turkkarimuru vaahtoon varovasti nostellen.

Nostele vaahto kahdelle pellille kahdeksitoista suureksi keoksi. Paista marenkeja 100 asteisessa uunissa (kiertoilmatoimintoa käyttämällä voit laittaa molemmat peltit uuniin yhtä aikaa) n. 1.5 tuntia, kunnes marengit ovat päältä rapeita ja sisältä venyvän pehmeitä. (Pidin ensin tunnin, mutta se ei riittänyt, vaan marengit olivat sisältä raakoja. Laitoin marengit takaisin uuniin pariin otteeseen, ja lopulta niiden koostumus oli täydellinen.)

maanantai 18. marraskuuta 2013

Omenainen nyhtöpossu

Meillä syötiin joku tovi sitten tätä "Mitä tänään syötäisiin"-ohjelman omenaista nyhtöpossua. Oli tosi hyvää, kannattaa kokeilla! 

Tuossa taannoin filosofoin, että tykkään tehdä ylikypsän lihan ilman nestettä ja melkeinpä ilman suolaa kummempia mausteitakaan. Tästä possusta kuitenkin tykkäsin erityisesti tuon mausteliemen vuoksi. Omenamehu-viinietikkaliemessä pyöritelty revitty possu oli nimittäin tosi maukasta, ja viinietikka toi possuun sopivasti hapokkuutta niin ettei possu muuta kastiketta (paitsi chili-valkosipulimajoneesia, johon olen pahasti koukuttunut) kaivannut.



Liha syötiin sämpylöiden, chili-valkosipulimajoneesin, paahdetun sipulin, punajuurisipsien ja juureskuutioiden (näihin lorahti päälle myös hunajaa) kera.


Omenainen nyhtöpossu
  • 1,5 kg possunniskaa
  • suolaa
  • mustapippuria
  • Dijonin sinappia
  • Sambal oelekia
  • 2 dl Pirkka omenatäysmehua
  • 1 dl omenaviinietikkaa (pistin vähän reilummin kuin alkuperäisessä ohjeessa)
  • 3 sipulia
  • 6 valkosipulinkynttä
Kuivaa liha talouspaperilla. Hiero lihan pintaan suolaa, pippuria, sinappia ja chilitahnaa. Nosta liha uunivuokaan ja anna maustua huoneenlämmössä noin tunti.

Kaada vuokaan omenatäysmehu ja -viinietikka. Leikkaa kuoritut sipulit reiluiksi paloiksi. Siirrä sipulipalat ja kokonaiset valkosipulinkynnet vuokaan. Peitä vuoka foliolla ja paista 175 asteessa 3 tuntia. Poista folio ja jatka paistamista vielä tunti. Sisälämpötilan pitää nousta vähintään 93 asteeseen.

Ota liha uunista ja anna jäähtyä liemessään noin 1/2 tuntia. Nosta liha vuoasta leikkuulaudalle. Lusikoi sipulit tarjoilukulhoon. Revi liha esimerkiksi kahden haarukan avulla tai reilusti käsin suikaleiksi, ja nosta takaisin uunivuokaan. Pyörittele lihaa paistoliemessä niin että saat lisää mehevyyttä ja makua lihaan. Mausta suolalla tarvittaessa. Pidä lämpimänä tarjoiluun saakka.

Halkaise sämpylät ja sivele pintaan oliiviöljyä. Paahda sämpylänpuolikkaita kuumassa uunissa grillivastuksen alla kunnes ne ovat saaneet hieman rapeutta ja väriä.

Tarjoile liha sämpylöiden välissä valitsemillasi lisukkeilla höystettynä.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Pseudo pasta carbonara

Rakastan pasta carbonaraa lähes yhtä paljon kuin pestopastaa. Oma versioni carbonarasta ei ole kuitenkaan aivan täysin se aito alkuperäinen. Minä nyt en vaan kertakaikkiaan voi tehdä ruokaa ilman valkosipulia. Lisäksi hyvien pekonin rasvojen heittäminen hukkaan olisi synti, joten lisään carbonaraan myös herkkusienikuutioita, joihin pekonista irronnut herkullinen rasva on imeytetty. Täysin laiton lienee myös tapani raastaa pastan päälle parmesanin lisäksi hitunen sitruunankuorta raikastamaan raskasta annosta. 

Koska italialainen kollegani vetäisi herneet syvälle sieraimiinsa kun menin kutsumaan tätä pastaa carbonaraksi, niin kutsuttakoon sitä sitten työrauhan säilymiseksi vaikka pseudo pasta carbonaraksi. Oli mitä oli, mutta syntisen hyvää se on silti.


Pseudo pasta carbonara
(6 hengelle)
  • 600g spagettia tai tagliatellea
  • 3 pakettia pekonia tai vastaava määrä pancettaa (alkuperäisessä käytettäneen possunposkea)
  • 1 paketti herkkusieniä
  • 6 valkosipulinkynttä
  • 6 keltuaista
  • kaksi kourallista raastettua parmesania tai pecorinoa
  • loraus kermaa tai muuta nestettä
  • suolaa ja mustapippuria
  • tarjoiluun raastettua parmesania, mustapippuria (ja raastettua sitruunankuorta)
Saksi pekoni pieniksi palasiksi ja paista pannulla rapeaksi. Kuutioi herkkusienet ja silppua valkosipulit. Lisää sienet ja valkosipulit pekonin sekaan kun pekoni on paistunut. Sekoita kunnes sienet ovat imeneet pekonista irronneen rasvan.

Erottele munista keltuaiset. Käytä valkuaiset johonkin toiseen ruokaan, tai tee vaikka marenkeja. Raasta pari kourallista parmesania ja sekoita se munankeltuaisten joukkoon. Lorauta joukkoon hieman kermaa (tai maitoa tai vaikka vettä), jotta seos on hieman juoksevampaa. Näin se on helpompi sekoittaa pastan joukkoon. Mausta seos mustapippurilla.

Keitä pasta al denteksi ja sekoita pekoni-sieni-seos pastan joukkoon. Sekoita sen jälkeen pastan joukkoon keltuaisseos. Kaada seos ohuena norona ja sekoita pastaa samalla voimakkaasti, jottei muna hyydy kokkeliksi.

Tarjoa heti ja nauti hyvän italialaisen punaviinin kanssa. Viimeistele annos rouhitulla mustapippurilla, parmesan-raasteella sekä raastetulla sitruunankuorella. 

tiistai 12. marraskuuta 2013

Muisto lapsuudesta: toffee

Tätä herkkua meillä syötiin kotona lapsena kun karkkihammasta kolotti oikein pahasti. Tai minä söin silloin kun isosiskot oli niin armeliaita että suostuivat sitä minulle tekemään. Onneksi eivät suostuneet liian usein, tuskin olisi omat hampaat enää suussa jos tätä kovin usein olisi saanut herkutella...

Pistin sunnuntaina perintöreseptin kiertämään (mistä lie äiti ohjeen ikinä löytänytkään) ja opetin kummitytölle kuinka tehdään toffeeta. Samalla koin itse suussani aika huisin aikamatkan 25 vuotta taaksepäin. Ai että.


Toffee
  • nokare voita
  • lasillinen maitoa
  • lasillinen sokeria (kääk!)
  • 1/4 tl ruokasoodaa
Mittaa kaikki ainekset korkeaan kattilaan. Kiehuta keskilämmöllä koko ajan sekoittaen, noin 15-20 minuuttia (miten se aika tuntui lapsena 1-2 tunnilta...), kunnes seos on kullan ruskeaa ja tarpeeksi paksua. Paksuudesta päätät sinä: mitä paksumpaa, sen parempaa, mutta myös sitä vähemmän toffeeta tulee.

Huom! Johtuen (kenties) soodasta, seos kuohuu voimakkaasti hetken aikaa heti sen jälkeen kun se on kiehahtanut. Tästä syystä korkeareunainen kattila on tarpeen. Siirrä kattila tarvittaessa liedeltä hetkeksi sivuun jos näyttää että seos kiehuu yli. (Tästä syystä en varmaankaan saanut tehdä toffeeta itse kovinkaan pienenä...)

Kaada toffee leivinpaperin päälle ja anna jäähtyä hetki. Kun toffee on jäähtynyt, nosta se pakastimeen. Kun toffee on pakastimessa, siitä voi lohkoa palasia. Huoneenlämmössä se kuitenkin notkistuu nopeasti, joten se on parasta nauttia nipsaisemalla pieni pala kerrallaan pakkasesta.

Ps. Muista kaapia kattilasta lusikkaan kaikki loppu toffee. Se osa maistuu jostain syystä parhaimmalle ja todennäköisesti poltat kielesi kun et malta odottaa toffeen jäähtymistä...

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Illallinen isälle

Meillä nautittiin isänpäivädinneriä jo eilen. Meidän omaan pienperheeseen ei ole ilmaantunut vasta kuin yksi karvainen lapsi, joten juhlakaluna toimi T:n isä. Illallisen lisäksi appiukkoa lahjottiin Casino-arvalla. En ole vielä kuullut oliko meidän antama lahja mieluinen vai erittäin mieluinen... ;)


Dinneri aloitettiin kampasimpukoilla & piparjuuripyreellä. Kampasimpukat olivat ihan ok, mutta kaikki taisivat olla sitä mieltä, että melkein samaan hintaan tiskissä tarjolla ollut poron sisäfile olisi varmaan ollut enemmän hintansa väärti... 


Pääruoka oli vähän ronskimpaa osastoa: omenamehussa & omenaviinietikassa kypsyteltyä possunniskaa avoburgerissa, chili-valkosipuli-majoneesia, paahdettua sipulia, punajuurisipsejä ja rosmariinijuureksia. Kokeilin tähän uutta nyhtöpossureseptiä ja täytyy kyllä sanoa että tässä oli maut kohdallaan. Ohje tulossa!


Jälkkäriksi syötiin Crema catalanaa, eli appelsiinilla maustettua Crème brûléeta. Tämäkin ohje täytyy kirjata ylös, koska koostumus hipoi täydellisyyttä. Mun lempparijälkkäri, nam. 


Pitäkää isistänne tänään oikein hyvää huolta! :)

perjantai 8. marraskuuta 2013

Makkarapasta

Meidän viikonloppu startattiin tällä herkullisella makkarapastalla. Loistava lohturuoka parantamaan apeaa mielialaa, joka minua vaivasi töistä tullessani. Kyllä tästä vielä hyvä viikonloppu tulee! 


Makkarapasta
  • 4 mausteista (raaka)makkaraa (chorizo tms.)
  • 4 pientä sipulia
  • 4 kynttä valkosipulia
  • 1 tuore chili (Aji Christal)
  • 1 paprika
  • 1/2 pkt kirsikkatomaatteja
  • mustapippuria, chilijauhetta ja savupaprikajauhetta
  • 300g pennepastaa
  • suolaa pastaveteen
  • parmesania tarjoiluun

Hienonna sipulit, chili ja paprika, puolita kirsikkatomaatit. Murenna/pilko makkarat pieniksi palasiksi. Paista makkarat kypsäksi pannulla kuumassa öljyssä suht. miedolla lämmöllä. Lisää sipulit ja kuullota muutama minuutti. Lisää joukkoon paprikat ja mausta seos mustapippurilla, chilijauheella ja savupaprikajauheella.

Keitä pasta al denteksi suolatussa vedessä. Valuta pastat, ja ota talteen desi tai pari keitinlientä. Lisää pastat ja tilkka keitinlientä makkaraseoksen joukkoon ja sekoita. Lisää joukkoon myös kirsikkatomaatit. Tarjoile pasta parmesan-raasteen ja hyvän punaviinin kanssa ja nauti!

Ps. Tähän voi tietysti käyttää mitä tahansa makkaraa, mutta suosittelen jotain vähän mausteisempia yksilöitä. Me käytettiin pakasteesta bongattuja mausteisia karitsaraakamakkaroita (en tarkalleen muista mitä ne on, mutta mausta päätellen jotain chorizon sukulaisia) sekä jääkaapista löytynyt chorizon jämä. Vielä on hävikkiviikkoa jäljellä! 


Hyvää viikonloppua!

maanantai 4. marraskuuta 2013

Hävikkiviikko: mallassämpylät

Tiesittekö, että 4.-10. marraskuuta vietetään valtakunnallista hävikkiviikkoa? Hävikkiviikon tavoitteena on vähentää kotitalouksien ruokahävikkiä kiinnittämällä kuluttajien huomio oman keittiön hävikkiin. Tämä lienee tarpeen, sillä hankkeen takana olevan Kuluttajaliiton mukaan suomalaiset heittävät vuodessa henkeä kohti keskimäärin 24 kiloa, eli 125 euron edestä ruokaa roskiin. Nämä luvut eivät ole oman kokemukseni perusteella lainkaan yllättäviä, ikävä kyllä…

Meidän pikkuruisessa kotipanimossa (Malmin Panimo, pistäkää nimi mieleen, meistä kuullaan vielä!) laitettiin eilen alulle tuhti Black IPA. Panimopäivän tuloksena meillä on nyt käymässä noin 20 litraa herkullista olutta ja sen sivutuotteena saatiin noin 15 litraa mäskiä.


Hävikkiviikon innostamana päätin (kerrankin) hyödyntää mäskiä ja niinpä leivoin siitä sämpylöitä! Tai siis murto-osasta siitä, sitä kun on vielä jäljellä n. 14,5l… Eli voi olla että leivon siitä vielä vähän lisääkin sämpylöitä (siitä varmaan leipoisi koko loppuvuoden leivät).. Ensi viikonloppuna olisi lisäksi tarkoitus panna alulle savuporter jouluksi, joten sitten mulla on taas uusi mäskisetti leivottavana (ehkä me perustetaankin panimon lisäksi leipomo).. No, todettakoon että kovasti yritin markkinoida mäskiä sukulaisille ja ystäville FB:ssä, joten parhaani tein ettei sitä roskiin tarvisi heittää. Jos joku pääkaupunkiseutulainen tahtoo mäskiosingoille, niin huutakaa hep!


Sämpylöihin löytyi ohje täältä ja niistä tuli suoraan sanottuna erinomaisia! Mallas maistui sämpylöissä selvästi, ja ne olivat muutenkin paljon maukkaampia kuin aiemmat leipomani sämpylät, joskin vähän turhan makeita. Senpä vuoksi seuraaviin sämpylöihin laitan huomattavasti vähemmän siirappia (1-2 rkl riittänee).  


Mallassämpylät
  • 4 dl maitoa
  • 50 g hiivaa
  • 5 dl mallasmäskiä
  • 2 tl suolaa
  • 75 g sulatettua margariinia
  • 1-2 rkl siirappia (alkuperäisessä ohjeessa 1dl)
  • vehnäjauhoja (vain sen verran ettei taikina tartu pahasti käsiin)
Liuota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää suola, siirappi, margariini ja mallasmäski sekä lopuksi vehnäjauhot. Anna taikinan kohota lämpimässä, jonka jälkeen leivo sämpylöitä tai leipiä. Anna kohota. Paista 225 °C:ssa noin 15-20 min.


PS. Kuluttajaliitto ja lukuisat yhteistyökumppanit järjestävät Hävikkiviikolla aiheeseen liittyviä tempauksia ja tapahtumia. Esimerkiksi Keskiviikkona 6.11. Helsingin Narinkkatorilla järjestetään 5000 Saa syödä! –tempaus. Tempauksessa jaetaan 5000 kasvisruokalounasta, jotka valmistetaan kaupoilta ja tukulta ylijäävistä raaka-aineista. Tsekkaa lisää täältä:



sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Halloween-keksit ja marenkihaamut

Meillä on vietetty vilkasta viikonloppua ja syöty hyvin ja paljon. Perjantai-ilta startattiin suklaa- ja maapähkinävoikeksien leipomisella kummipoikani ja kummikollegani Hannan kanssa. Aika herkkuja! Ja niin helppoja! Juhlan kunniaksi keksit koristeltiin teeman mukaisesti. Koristelu tosin vaati pientä treeniä, sillä ensimmäisten versioiden hämähäkit muistuttivat vähän turhan paljon jotain ihan muuta... 


Maapähkinävoikeksit
(ohje on kotoisin täältä)
  • 2,5 dl maapähkinävoita
  • 1 dl sokeria
  • 1 dl fariinisokeria
  • 1/2 tl ruokasoodaa
  • 1/4 tl suolaa
  • 1 kananmuna
Sekoita kaikki ainekset keskenään tasaiseksi massaksi. Nostele taikinasta noin ruokalusikallisen kokoisia palloja pellille leivinpaperin päälle ja jätä pallojen väliin hiukan kohoamisvaraa. Painele ja levitä taikinapalloja hiukan, jotta saat niistä keksin muotoisia. Paista 175 °C:ssa noin 12-14 minuuttia kunnes keksit ovat saaneet vähän väriä. Rakenne saattaa paiston jälkeen olla vielä melko löysä, mutta niin on tarkoituskin. Jäähdytä keksejä noin 5 min paiston jälkeen pellin päällä, jonka jälkeen siirrä ne ritilän päälle jäähtymään noin 15 minuutiksi.

Pehmeät suklaakeksit
(ohje on kotoisin täältä)
  • 250 g margariinia
  • 5 ½ dl vehnäjauhoja
  • 2 rkl kaakaojauhetta
  • 3 tl leivinjauhetta
  • 1 tl suolaa
  • 1 ½ dl sokeria
  • 1 ½ dl fariinisokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 2 munaa
  • 100 g tummaa suklaata rouheena
  • 100 g maitosuklaata rouheena
Sulata margariini kattilassa. Yhdistä keskenään vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola. Sekoita hieman jäähtyneeseen margariinisulaan sokerit. Lisää joukkoon munat vispilällä sekoittaen. Lisää jauhoseos, rouhittu suklaa ja kookoshiutaleet. Sekoita taikina tasaiseksi. Nostele lusikalla tai sormilla pyöritellen lihapullan kokoisia nokareita pellille. Jätä leviämisvaraa. Paista 175 asteessa n. 10 min.

Keksien koristelu

musta kuorrute
  • 1 pss Hopeatoffeeta
  • n. 1,5 dl kermaa
  • (mustaa elintarvikeväriä)
Laita karkit ja kerma kattilaan ja kiehauta. Hämmennä kunnes karkit ovat sulaneet ja kiehuta sen jälkeen niin kauan kunnes seos on halutun paksuista. Jos seos ei ole tarpeeksi mustaa, voit värjätä sen mustalla elintarvikevärillä.

pikeeri
  • 1 valkuainen
  • 2-3 dl tomusokeria
  • pari tippaa etikkaa tai sitruunanmehua 
Vatkaa valkuaista ja n. 1dl tomusokeria sähkövatkaimella, kunnes seos on valkoista (n. 1-2min). Sekoita joukkoon sitruunanmehu/etikka ja loput tomusokerista. Jatka vatkaamista ja lisää tomusokeria kunnes pikeeri on tarpeeksi jämäkkää (jämäkämmällä pikeerillä voi tehdä tarkempia yksityiskohtia).


Leipomisinto jatkui lauantaiaamuna haamumarenkien muodossa. Sekään ei tosin mennyt ihan niinku Strömsössä, sillä lopputulokset muistuttivat enemmän Michelin-ukkoa kuin haamuja. Hyviä olivat silti! Ja söpöjä!


Haamumarengit
  • 3 kananmunan valkuaista
  • 1/2 tl valkoviinietikkaa tai sitruunanmehua
  • 1 1/4 dl tomusokeria
  • 1 dl Siro erikoishienoa sokeria
  • 1 tl perunajauhoja.
Vatkaa huoneenlämpöiset valkuaiset, sitruunanmehu ja sokerit kovaksi vaahdoksi puhtaassa ja kuivassa astiassa. Lisää perunajauhot vatkauksen loppuvaiheessa. Pursota marengista haamuja. Kypsennä 100-asteisessa uunissa 60 minuuttia, alenna lämpötila 50 asteeseen ja jatka kypsentämistä toiset 60 minuuttia. Koristele haamuille silmät ja suu mustalla koristelugeelillä tai lakritsikuorrutteella.



Lauantai jatkui tilkkitalkojen ja kekrijuhlien muodossa ystävien luona. Päivän aikana nautittiin mm. herkullista lepakon verestä keiteltyä soppaa... Maistuis varmaan sullekin!!?? =D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...