torstai 28. heinäkuuta 2016

Grillatut kesäkurpitsa-feta-leivät

Kesän paras lounas. Kirkkaasti! Kokeilkaapa!  


Grillattua leipää, fetaa ja kesäkurpitsasalaattia
(kahdelle)
  • 4-6 viipaletta kauraleipää
  • oliiviöljyä
  • 1 iso kesäkurpitsa
  • 2 kesäsipulin varret
  • pari kourallista cashew-pähkinöitä
  • kastike: 
    • puolikkaan sitruunan mehu
    • pari rkl oliiviöljyä
    • 1 tl hunajaa
    • 3 valkosipulinkynttä
    • suolaa ja pippuria myllystä
  • 1 pkt fetaa
  • 1 tomaatti
  • 1 punasipuli
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 tl kuivattua oreganoa
  • foliota
Preppaa feta, kesäkurpitsasalaatti ja leivät. Laita feta keskelle foliota ja siivuta ympärille tomaatti ja punasipuli. Pirskota päälle oliiviöljyä ja kuivattua oreganoa. Sulje folio nyytiksi. Viipaloi kesäkurpitsa juustohöylällä pitkittäin, suikaloi kesäsipulin varret ja valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Sivele leipäviipaleille oliiviöljyä. 

Grillaa kesäkurpitsaviipaleet ja leivät. Laita samalla fetanyytti grilliin muhimaan. Asettele kesäkurpitsaviipaleet salaattivadille. Sekoita joukkoon valkosipuli-sitruunakastike ja ripottele päälle kesäsipulisiivut ja cashew-pähkinät. Syö salaatti grillatun leivän päällä lämpimän fetan kera. Kyytipojaksi sopii mainiosti kylmä hapokas valkoviini.






tiistai 26. heinäkuuta 2016

Menu metsän antimista

Ihana lämmin kesä! Vihdoin on järvivesikin niin lämmintä, että sinne voisi jäädä hengailemaan vaikka koko päiväksi. No, eilen ei oltu järvessä koko päivää, sillä eilen kokattiin. En ole ollut koko kesänä mitenkään erityisen innostunut ruoanlaitosta. Ollaan kokattu paljon helppoja ja nopeita, vanhoja tuttuja kesäruokia. Ja syöty vähän liian paljon makkaraa... Nyt kun to do -listat ovat olleet tyhjillään jo parisen viikkoa ja metsä pursuaa mitä ihanampia raaka-aineita, alkaa kokkausintokin jo palata.

Vaikka joskus mökkisapuskoissa parasta on helppous, joskus on kiva kun koko päiväksi ei oikeastaan ole muuta ohjelmaa kuin päivän ateria. Aamupäivän saa mietiskellä, että minkälaisen menun saisi kaapista löytyvistä aineksista kasattua, sitten käydään yhdessä metsässä poimimassa raaka-aineita ja lopuksi valmistetaan ateria yhdessä kiireettä, yksi ruokalaji kerrallaan. Pääruoan ja jälkiruoan välissä lämmitetään sauna ja uidaan. Ja sitten taas vähän syödään lisää.

Tämmöinen menu me saatiin aikaiseksi:

mustikka-nektariini-vuohenjuustosalaatti 
ja sitruunavinegretti

savupekoni-kanttarellipasta

lakritsijuustokakkua ja vadelmia

Koska pääruokana oli pastaa, halusin alkupalaksi salaatin. Kaapista löytyi vuohenjuustoa, jonka kanssa tykkään kesäisin syödä mansikoita. Koska mansikoita ei kaapissa ollut, ajattelin että kaipa sen kanssa voisi mustikatkin käydä. Mustikat taasen käyvät hyvin yhteen nektariinien kanssa, joten ne pääsivät salaattiin myös mukaan. Grillatut nektariinit toimivat jälkiruokapuolella hyvin, joten grillasimme salaatin nektariinit myös. Se oli virhe, koska ne olivat jo niin kypsiä etteivät olisi tarvinneet grillauksen tuomaa kypsytystä ja pehmennystä - meinasi mennä nektariinimuussiksi koko homma. Muutenkin kylmän raikkaat nektariinit olisivat toimineet luultavasti paremmin salaatissa kuin lämpimän savuiset löllöt hedelmät. No, ensi kerralla grillaan nektariinien sijaan vuohenjuustot! 

Salaatissa oli lisäksi paahdettuja cashew-pähkinöitä ja kastikkeena sitruunavinegretti, johon sekoitin yhden sitruunan mehun ja kuoren lisäksi pari ruokalusikallista oliiviöljyä, teelusikallisen hunajaa ja suolaa ja pippuria. Kirpeä vinegretti teki makean täyteläiselle salaatille hyvää ja sai etenkin mustikat maistumaan herkullisilta.



Pääruokana oli kantarellipastaa, jota on pakkopakko saada ainakin kerran joka kesä. Sen ohje löytyy täältä. Koska päivän kanttarellisaaliimme oli vain noin puolen litran luokkaa, keksimme jatkaa pastaa pekonilla. Mitäpä tilannetta ei pekonipaketti pelastaisi! 

Halusin saada pastaan vähän uutta twistiä, ja siksi päätimmekin savustaa pekonit ennen niiden paistamista. Weberin savustussukkulan (mountain cooker vai mikä se nyt oli) virittäminen parin pekonisiivun savustamiseksi tuntui työläältä, joten savustimme peksut ihan normipuugrillissä. Tuomo viritteli grilliritilän päälle pari tulitiiltä, asetteli pekonit folion päälle ja nosti folion tiilien päälle. Sitten hän heitti hiillokseen muutaman savustuspelletin ja laittoi päälle savustussukkulan kannen.


Lämpötila nousi kannen lämpömittarin mukaan noin 80 asteeseen, joten mitenkään rapsakoiksi pekonit eivät tässä "savustuspöntössä" kypsyneet. Siksipä ne heitettiin vielä paistumaan pannulle sienien joukkoon ennen sipuleiden lisäämistä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Pekoneista tuli todella hyviä ja savun maku oli mukavan hillitty mutta selvästi havaittavissa! Lempparipastamme nousi tämän lisäyksen myötä ihan uudelle tasolle!


Jälkiruoaksi tein meille lakritsijuustokakkua, jossa ei tosin ollut pohjaa joten en tiedä olisiko mousse parempi määritelmä. Sekoitin keskenään 2dl kermaa vaahdotettuna, 200g tuorejuustoa, 3rkl sokeria ja 2tl lakritsijauhetta ja lisäsin joukkoon vesitilkkaan liuotetut kaksi liivatelehteä. Moussesta tuli tällä tavalla melko jämäkkä, ja lasista tarjoiltuna yksi liivate olisi riittänyt. Jos olisin tehnyt "kakun" vuokaan niin kaksi liivatelehteä olisi ollut juuri passeli määrä.

Lakukakun kaverina tarjoiltiin tuoreita vadelmia, joita meillä kasvaa mökkitien varrella. Tuhti ja erittäin lakritsinen kakku olisi saattanut kaivata kaverikseen vielä jotain kirpeämpää ja kastikemaisempaa lisuketta, kuten vadelmamelbaa. Kummasti koko valtava annos kuitenkin lasista katosi.



maanantai 25. heinäkuuta 2016

Mökillä

Viikko lomaa jäljellä ja sitten takaisin töihin puolentoista vuoden tauon jälkeen. Mutta vielä on aikaa nautiskella. Ei ole kiire mihinkään.











lauantai 23. heinäkuuta 2016

Kummitytön rippijuhlat

Meidän kesän päätapahtuma oli heinäkuun puolivälissä vietetyt kummityttöni rippijuhlat. Minä sain taas kunnian toimia juhlien pääkeittiökeisarina ja juhlat vietettiin meillä. Pääsin myös siunaamaan kummitytön kirkossa, joka taisi kummitytöllenikin melkein yhtä liikuttava kokemus kuin minulle.




Tällä kertaa meinasi tällekin keittiön keisarille kasautua hieman paineita, kummitytön kanssa kun alettiin menua suunnittelemaan jo reilu vuosi sitten. Neitokaisella oli myös aika pitkä toivelista siitä mitä menun tulisi sisältää, kuten mm. macaroneja joiden onnistumisprosentti keittiössäni on ollut 50 luokkaa... Sen verran tuli macaronien tekoa treenattua ennen juhlia, ettei puhettakaan ollut että olisin niitä juhlaversioita kyennyt enää maistamaan, vaikka niiden täytteet heitinkin pääosin hatusta. :D

Juhlat alkoivat takapihallamme alkumaljalla, joka oli alkoholiton mansikka-limeade. Mansikkamargaritan hengessä valmistettu juoma sisälsi mansikkamehua, limemehua, spriteä ja vissyä ja teki hyvin kauppansa kuumana kesäpäivänä. Sankarittaren äiti toivotti pihalla vieraat tervetulleeksi ja esitteli tyttärensä pikkutyttönä kirjoittamia kirjoja, joihin vieraat saivat tutustua sillä aikaa kun me katoimme ruoan pöytään. Ruoan jälkeen joimme kahvit, jonka jälkeen katsoimme minun tekemän videon kummityttöni elämän tähtihetkistä ja yhteisistä muistoistamme. Sen jälkeen valokuvailtiin kunnes rapsakka sadekuuro ilmoitti ulkona istuskeville vieraille että juhlat on ohi. :D









Juhlien menu näytti tältä. Osa tarjottavista oli vanhoja tuttuja, ja osa uusia tuttavuuksia. Kirjoittelen näiden ohjeita ylös sitä mukaa kun ehdin. 

Menu

mansikka-limeade

litistetyt perunat ja valkosipuli-chilimajoneesi
mansikka-halloumisalaatti

valkosipuli-rosmariinileipää

Oreo-kakkutikut
laku-, polkka-, pistaasi- 
ja maapähkinämacaronit

hedelmävartaat ja sulaa suklaata



 

 

 












Menu tuntui itsestäni ainakin hyvin onnistuneelta kokonaisuudelta ja tarjottavat teki hyvin kauppaansa, onneksi myös sankarittarelle. Suolaiselta puolelta eniten kehuja sai vanha tuttu lohijuustokakku, mutta hyvin kävi kaupaksi kaikki muukin. Sitruuna-pistaasi-couscousia jäi eniten, mutta senkin rippeet hupenivat jo seuraavana päivänä. Makeista eniten ihasteluja saivat Oreo -kakkutikut, jotka yllättivät itsenikin. En olisi arvannut että ne ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan niin herkullisia. Suklaaputous oli myös suosittu etenkin lasten keskuudessa ja toimi myös hyvänä "ohjelmanumerona" juhlissa.

Makeita meni jälleen kerran arvioitua vähemmän. Kun tarjolla on kunnon ateria, ei porukka vaan jaksa vetää makeita sen päälle. Itsekin söin makeita ainoastaan yhden suklaassa uitetun mansikan... Ensi kerralla uskaltaudun jo tekemään kakkuja vain yhdet kappaleet. Aiemmin tein samalle väkimäärälle (n. 30 hlöä) kaksi kakkua, nyt tein yhden ison ja yhden pienen ja niistä isoistakin jäi kutakuinkin puolet jäljelle. Onneksi koskemattomat pikkukakut löysivät syöjänsä siskojeni työpaikoilta, etteivät menneet hukkaan.

Ruokaakin olisi jäänyt reilusti yli, mutta keksimme järjestää illaksi sukujuhlat äitini puolen sukulaisille, joista iso joukko sattui olemaan muista syistä kaupungissa. Olen aina harmitellut sitä, että tällaisten juhlien eteen näkee valtavasti vaivaa, ja yleensä ne ovat ohi siinä vaiheessa kun itse ehtisi istahtaa juttelemaan vieraiden kanssa. Tällä kertaa juhlat jatkuivatkin osittain samojen ja osittain uusien vieraiden kanssa pitkälle iltaan. Taisin kattaa ruoat tarjolle yhteensä noin neljä kertaa, vaan eipä mennyt haaskuuseen! 

Ihana päivä kerrassaan! Ehdottomasti suosikkijuhlani tähän mennessä kaikista meillä järjestetyistä isoista kekkereistä!




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...