keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Mökkiraksalta moi!

Vuosi sitten maaliskuussa kerroin teille mökkiprojektistamme. Silloin olin ajatellut, että laajentaisin blogin aihepiirejä rakennukseen, remontointiin ja sisustukseen, jota näyttää meidän elämässä riittävän vuodesta toiseen. Samalla tulisi dokumentoitua nämä elämän seikkailut jonnekin itselle muistiin. 


Mökin perustuksien teon yksityiskohdat eivät kuitenkaan kiinnostaneet minua itseänikään niin paljon, että olisin jaksanut niistä tänne raapustaa. Mökin rakentaminen on muutenkin ollut lähestulkoon kokonaan ammattilaisten käsissä, joten emme ole olleet täällä juurikaan todistamassa hommien etenemistä. Nyt olemme kuitenkin täällä keittiötä asentamassa, ja ajattelin jakaa mökkiraksakuulumisia teidän kanssanne.

Päädyimme lopulta Kuusamon hirsitalojen mökkipakettiin, mutta tyydyimme kustannuissyistä parikymmentä neliötä pienempään mökkiin, ja vaihdoimme Sippa92-mallista Konttinen74-malliin. Pohja tuntuu tällä hetkellä oikein toimivalta ja tilat tarpeeksi suurilta. Ainoastaan pesutilat tuntuvat vähän ahtaalta, sillä teknisten tilojen puuttuessa sinne täytyy sijoittaa myös lämmitysvempaimet.

Kurkistus keittiöön. Esittelen sen teille paremmin kun on valmis. :)

Keittiötä valittaessa tulee yleensä käytyä pyytämässä tarjous useammalta toimittajalta. Joka kierroksella suunnitelma hieman jalostuu, kun eri suunnittelijoilla on erilaisia ratkaisuehdotuksia joihinkin pulmakohtiin. Olisi tietysti hyvä, jos koko talon joka nurkan voisi käydä läpi yhtä huolellisesti - useaan kertaan ja useampien silmäparien läpi. Näin ei kuitenkaan ole, ja väistämättä eteen tulee asioita, joita ei piirustuksia katselleessa tullut ajatelleeksi. Niiden kanssa oppii kyllä varmasti elämään, mutta kerron ne nyt teille, jos vaikka olette joskus mökkiä rakentamassa. Ei pä tarvitse teidän tehdä samoja virheitä kuin meidän! :)

1. Kylppärin koko

Jostain minulle tuntemattomasta syystä meidän kylppärin mittasuhteet eivät ole samanlaiset kuin tuossa yllä olevassa kuvassa, vaan saunaa on suurennettu suihkutilan kustannuksella. Älä tee näin. Jätä suihkutilan leveydeksi vähintään tuo kuvassa oleva metri, tai paljonko lie tuossa tilaa on. Muuten suihkussa tulee ahtaanpaikan kammo. :P



2. Ikkunat

Jos muutat talopaketin ikkunoita, niin mieti lopputulosta myös kokonaisuuden kannalta. Me vaihdoimme tuuletusikkunan mökin etusivulta tuonne sivuseinälle, mutta nyt etuseinälle jäi tuollainen hassu pari-ikkuna toisen ison ikkunan viereen. Olisi siinä voinut olla kaksi isoruutuista ikkunaakin. Tai kolme pienempää rinnakkain. Jotenkin kuitenkin symmetrisemmin kuin miten nämä tässä nyt ovat.



3. Hirsipaneelit

Otimme mökin sisäseiniin hirsipaneloinnin. Ovathan ne mukavamman näköiset kuin kipsilevyseinät, mutta aika kimurantit asentaa. Leveä ja ohut paneeli nimittäin käpristyy ja sitä on hankala asentaessa saada ponttiin. Tuppaa halkeilemaan. En ottaisi niitä toista kertaa. Väriero valkokuultoisen hirren ja paneelin välillä on myös suuri. Alla olevassa kuvassa molemmat maalattu samalla maalilla kaksi kertaa. Hirsiseinään saa laittaa jokusen kerroksen tuota maalia, että värieron saa kurottua umpeen.



4. Mökin yläkolmiot paneelilla.

Rungon yläosan kolmiot tehdään hirsien sijaan usein paneloiden. Näin kolmioiden sisään saa hyvän lämpöeristyksen ja toteutus on hieman hirsiseinää edullisempi. Se mitä minä en tajunnut on se, että paneloitu kolmio tulee sisäpuolella hieman hirsiseinää ulommas, mikä ei näytä kovin kivalta. Tässä tulee vastaan myös sama värieroasia kuin kohdassa kolme.


Mökin piirustuksia katsellessa en tullut myöskään ajatelleeksi, että tässä mallissa mökin suurin seinä on kiveä,
mikä on aika hallitseva elementti myös sisustuksessa.
No, siinäpä ne olivatkin! Kerron sitten lisää kun havaitsen uusia yllätyksiä! :D Mutta pakko silti loppuun sanoa, että ihanahan siitä tulee! Taas viikon saunamökin ahtaudesta tuskastuneena, ulkohuussiin raahautuneena, kädet jäässä ulkona kokatessa olen vain unelmoinut mökin valmistumisesta.



tiistai 21. helmikuuta 2017

Virtuaaliviinikerho: Merlot

Tällä kertaa viinikerhossa palataan lajikeviinien pariin, kun vuoroon pääsee Merlot. Ajatuksena oli tänä keväänä keskittyä ranskalaisiin viineihin, ja Merlot onkin Bordeaux'n viljeillyin rypäle. Pelkkien Bourdeauxin Merlot'hin keskittyminen olisi kuitenkin tullut sen verran tyyriiksi, että maistelemme myös muun maailman tuottamia Merlot-lajikeviinejä.

Jos haluat mukaan, niin kipaise hakemassa alla olevat viinit Alkosta (suosittelen lämpimästi Alkon verkkokauppaa!) ja liity maistelujoukkoomme perjantaina 3.3.2017 klo 19:00 Puistolan bistron FB-sivulta löytyvässä tapahtumassa: Virtuaaliviinikerho, Merlot. Kokoonnumme tuolloin kotisohvillemme maistelemaan viinejä ja jakamaan kokemukset virtuaalisesti. 

Lämpimästi tervetuloa!



Merlot tuottaa pehmeän reheviä, hedelmäisiä viinejä, jotka ovat nautittavissa usein jo nuorina. Aromeista löytyy kypsää hedelmäisyyttä ja punaisia marjoja, kuten herukkaa ja puolukkaa. Viinistä löytää usein kukkaisuutta, mutta myös maanläheisyyttä. Tanniineja Merlot'ssa on maltillisesti. 

Reseptitaivas kehuu Merlot'a hyvänä ruokaviininä, joka täydentää ruokaa viemättä siltä pääosaa. Varsinainen pihviviini Merlot ei maltillisen tanniinisuutensa vuoksi välttämättä ole, joten liharuoista parhaiten Merlot'lle sopivat kypsät lihat ja pataruoat. Merlot on myös hyvä grilliviini etenkin maalaismakkaroiden tai possunniskan seuralaiseksi. 

Tunnetuimmat, jopa kulttiasemaan nousseet, erittäin arvokkaat Merlot-lajikeviinit viljellään Ranskan Bordeauxissa, Saint-Émilionissa ja Pomerolissa. Lajikeviiniä useammin Bordeaux'ssa Merlot'sta valmistetaan tosin useimmin sekoiteviiniä yhdessä Cabernet Sauvignonin, Cabernet Francin ja Petit Vedot'n kanssa. Merlot'a viljellään myös muualla Ranskassa ja Euroopassa, kuten Italiassa, Unkarissa, Bulgariassa ja Romaniassa. Merlot on yleinen lajike myös Uudessa maailmassa. Yhdysvalloissa, etenkin Yhdysvalloissa ja Chilessä.

Opi lisää Merlot'sta vaikkapa näistä lähteistä:
http://reseptitaivas.fi/viinikoulussa-samettinen-merlot/
https://www.juomavinkki.fi/fi/ryp%C3%A4le/merlot
https://viinimaa.fi/artikkelit/viinikoulu/merlot-helposti-lahestyttava-maailmanvalloittaja


Halusin maisteluun mukaan yhden hieman epätyypillisemmän viinimaan - ja sitä pääsi tällä kertaa edustamaan Bulgaria. Viinilehti kuvaa viiniä särmikkään runsaaksi ja suosittelee sitä grilliruokien seuralaiseksi. Kolme tähteä ja hinta-laatusuhde kohdillaan.


Yhdysvaltojen osalta tunnetuimmat Merlot't tulevat Washingtonin alueelta, josta on kotoisin myös toinen maisteluviinimme. Viinilehti kehuu viiniä mehevän muhevan mehukkailla sanoilla ja antaa sille neljä tähteä. Laatukin on hintaa korkeampi. Tämäkin viini toimii grilliruokien seurassa. Tai juustojen. Tai jopa noutopöydässä (mikä ei yleensä ole mairitteleva asia viinille..)

Ps. Viinin tekijän taustalta löytyy sen verran huumaava tuhkimotarina, että päätin härskisti kopioida sen tähän teidän nähtäväksenne:

Charles Smith Wines

Rocktähden habituksen omaava Charles Smith varttui Pohjois-Kalifornian Sacramentossa ja nuoruudessaan hän työskenteli mm. sommelierina ja apulaisena eri viinitiloilla (mm. Domaine Chandon) Rakkaus tanskalaiseen naiseen vei hänet kuitenkin Kööpenhaminaan, jossa hän pyöritti Tex-Mex ravintolaa 11 vuoden ajan. Tänä aikana alkoi hän järjestää paikallisille bändeille keikkoja ravintolassaan ja rockmanagerin työstä tuli hänelle toinen ammatti. Vuonna 1999 ollessaan 39 vuotias päätti hän lähteä road tripille Washington Staten alueelle ja sattuma saattoi hänet yhteen Cayuse-viinitilan ranskalaisen omistajan, Christophe Baronin, kanssa. Christophe ja Charles ystävystyivät ja Christophe suostutteli Charlesin jättämään taakseen managerin ja ravintoloitsijan uran ja aloittamaan uuden uran viinintuotannon parissa. Näin syntyi Charles Smithin ensimmäinen projekti, K Vintners. K Vintners tuottaa pienten volyymien huippuviinejä, joiden arvostus amerikkalaisten viinikriitikoiden parissa on ollut huimaa. Chales Smith Wines-projektin ideaa Charles Smith kuvaa sanoilla "Modernist Project". Viinien mustavalkoinen, rockhenkinen maailma on helposti lähestyttävää ja viinit ovat tyyliltään ja laadultaan etikettien antaman lupauksen arvoisia. Charles Smith valittiin hiljattain Food & Wine Magazinen toimestav vuoden 2009 viinintekijäksi Yhdysvalloissa. Charles Smithin uusi projekti on Secco Italian Bubbles kuohuviinit, jonka taustalla on myös Charlesin italialainen vaimo Ginevra. Secco-kuohuviinit tuotetaan pohjois-italian Venetossa paikallisten tuottajien toimesta. Laatuvaatimukset ovat tiukat ja tavoitteena on tyypilliseen Charles Smith-tyyliin yhdistää nuorekas ja tuore konsepti tinkimättömään aistinvaraiseen laatuun.

Lähde: www.vindirekt.fi


Kolmas viini löytyy Alkon uutuuslistalta, joten siitä ei vielä netistä arvioita löydy. Alko kuvaa tätä toscanalaista Merlot'a sanoin: täyteläinen, tanniininen, mausteinen, mustikkainen, suklainen. Kuulostaa herkulta!


Maistelun päättää ranskalainen Merlot. AC Saint-Emilion Grand Cru on pikkuruinen 2000 asukkaan kaupunki Ranskan Bourdeaux'ssa, mutta se kuuluu Bordeaux'n alueen neljän merkittävimmän viinialueen joukkoon. Viinilehti antaa viinille neljä tähteä ja kertoo hinta-laatusuhteen olevan kohdillaan, mutta on sitä mieltä että viini kehittyisi vielä edelleen kypsyessään.

Viinilehti kuvaa viiniä klassiseksi ja nuorekkaaksi, jonka tanniinit ovat terhakkaat. Viinin ruokapariksi he suosittelevat entrecotea.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Butter chicken

Olen tehnyt usein intialaista kanacurrya, mutta tässä Hiidenuhman keittiössä -blogista löydetyllä ohjeella tehdystä currystä tuli niin valtavan hyvää, että päätin kirjata ohjeen ylös tänne omaankin blogiini. Merkittävin ero aiempiin resepteihin oli tuo mantelijauhe, joka luultavasti suurusti kastikkeen ihanan paksuksi. Suolaa oli tässä ohjeessa melko runsaasti, mikä myös toi makua, mutta muutenkin mausteet olivat hyvin balansissa. Melkein olisi voinut luulla olevansa ravintolassa syömässä! 


Butter chicken - Murg Makhani

  • 800 g broilerin filettä

marinadi:

  • 4 dl turkkilaista jogurttia
  • 6 valkosipulinkynttä hienonnettuina
  • 2 cm pala inkivääriä raastettuna
  • 1 tl chilijauhetta
  • 1 tl korianterijauhetta
  • 1 tl juustokuminaa
  • 1,5 tl garam masalaa
  • 1 tl suolaa
  • 1 limen mehu

markhanikastike:

  • 200 g paseerattua tomaattia
  • 50 g voita
  • 1 tl chilijauhetta
  • 2 tl garam masalaa
  • 1,5 tl kurkumaa
  • 0,5 tl jauhettua kardemummaa
  • 3 rkl mantelijauhetta
  • 0,5 dl kookoskermaa
  • suolaa tarvittaessa
  • 2 rkl tuoretta korianteria silppuna

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja ota siitä erilleen 3dl kastiketta varten. Paloittele broileri ja sekoita palat lopun marinadin sekaan. Nosta broileri ja loppumarinadi jääkaappiin ja anna maustua yön yli.

Paista broilerit nopeasti kuumalla paistinpannulla öljyssä. Broilerit kannattaa paistaa useammassa erässä. Nosta broilerit hetkeksi sivuun odottamaan. Sulata korkeareunaisessa kasarissa tai kattilassa voi ja mausteet. Paahda mausteita voissa pari minuuttia ja lisää sitten joukkoon säästetty marinadi, paseerattu tomaatti ja mantelijauhe. 

Kuumenna kiehuvaksi, lisää kanat ja kookoskerma. Anna hautua hiljalleen poristen 20-30 minuuttia tai kunnes broileri on kypsää. Tarkista suola ja tarjoile basmatiriisin ja silputun korianterin kera. Tarjoa curryn kanssa myös raikasta kurkkuraitaa. 

Kurkkuraita
  • 2 dl turkkilaista jogurttia
  • 15cm pätkä kurkkua
  • 2 rkl sitruunanmehua
  • suolaa
  • (minttua)
Raasta ja valuta kurkku ja sekoita se jogurtin sekaan. Mausta suolalla ja sitruunanmehulla, halutessasi myös tuoreella mintulla. 



lauantai 21. tammikuuta 2017

Falafelit, tsatsiki ja pitaleipää

Meillä on koittanut uudenlainen arki, kun taapero aloitti hoidossa vuoden alusta. Koska arki-iltoina yhteistä aikaa jää niin vähän, päätin tehostaa meidän ruoanlaittotapojamme. Ennen mietin iltaruokaa töistä kotiin tullessa, kävin kaupassa kotimatkalla ja sitten aloin tehdä ruokaa. Joo, ei toiminut kovin hyvin se. Luonnollisesti siinä vaiheessa päivää ei pää toimi enää kovin hyvin, nälkä on karmea ja lopputuloksena oli hyvin usein jotain 'samaa vanhaa' tai jotain törkyepäterveellistä. 

Nyt me käydään kaupassa aina tiistaisin ja lauantaisin. Tiistaina ostetaan ruoat ke-pe välille ja lauantaisin la-ti välille. Ma-ti syödään jotain helppoa arkiruokaa (esim. pataruokia, makaroonilaatikkoa, keittoja), ke-to jotain kevyttä ja terveellistä (esim. kalaa tai kasvisruokaa), pe jotain helppoa ja hyvää (esim. pastaa, texmexiä, pitsaa) ja la-su jotain vähän parempaa ja mietitympää (esim. arvokkaampaa lihaa, jälkkäreitä).

Homma on toiminut loistavasti. En millään kykenisi etukäteen mietittyihin viikkomenuisiin, saati kuukausilistoihin, sillä koskaan ei tiedä mitä tekee mieli. Parin päivän ruoat voi kuitenkin hyvin miettiä etukäteen, etenkin kun sitä ei tarvitse tehdä kiireessä ja nälkäisenä. Tuo tavoite helppohin arkiruokiin, terveellisiin ruokiin ja viikonloppuruokiin myös sopivassa määrin ohjaa valintoja niin, että tulee mietittyä vähän niiden perusruokien ulkopuolellekin. Tuntuukin, että tämän muutoksen myötä meillä on taas alettu enemmässä määrin kokkaamaan. Sillä lailla hyvällä tavalla suunnitelmallisesti, eikä tyyliin "minkä pastan näistä jääkaapissa olevista asioista saisi aikaan".


Tästä hyvänä esimerkkinä falafelit, joita teimme viime perjantaina. Ei olisi varmasti tullut mieleen tehdä niitä ex tempore. Eikä niitä olisi voinutkaan tehdä, sillä kikherneitä pitää liottaa puoli vuorokautta. Vaikka nämä eivät muutenkaan ihan tuohon perjantain "jotain helppoa" kategoriaan uponneet, olivat ne kyllä älyttömän hyviä. Ehdottomasti kasvisruokien kärkikastia!

Falafelien ohjeen otin Suolaa ja hunajaa -blogista, eikä minulla ole ohjeeseen oikeastaan mitään lisättävää. Tuomo sanoi, että minttua olisi voinut olla reilumminkin, mutta minusta pullat olivat jo nyt ihanan raikkaita ja yrttisiä. Itse mietin, että saattaisin tehdä ensi kerralla pullista vähän pienempiä, jotta ne olisivat helpompi syödä pitaleivän sisällä, ja että rapeaa paistopintaa olisi enemmän.


Falafelit
  • 400 g kuivattuja kikherneitä
  • 2 sipulia
  • 6 valkosipulin kynttä
  • 1 1/2 ruukkua lehtipersiljaa
  • 1/2 ruukkua korianteria
  • muutama oksa minttua
  • 1 tl juustokuminaa
  • 2 tl suolaa
  • 3/4 dl vehnäjauhoja
  • noin 1 l rypsiöljyä paistamiseen
Liota kikherneitä 12-24 tuntia, vaihda vesi välillä. 

Huuhtele ja valuta kikherneet ja kuori sipulit ja valkosipulin kynnet. Laita kikherneet, sipulit, valkosipulit ja yrtit monitoimikoneeseen ja aja tasaiseksi. Tämä kannattaa tehdä muutamassa erässä, sillä ainakin meidän Kenwoodille koko massa oli liikaa ja joukkoon jäi isoja paloja.

Siirrä massa kulhoon ja sekoita joukkoon mausteet ja vehnäjauho. Pyöritä massasta koepulla ja paista se 170-180 asteisessa öljyssä kattilassa. Jos pulla hajoaa paistettaessa, lisää vähän jauhoja. Pyöritä loppu massa pulliksi ja paista ne erissä kypsiksi (n. 5 minuuttia). Tarkkaile öljyn lämpötilaa mittarilla.

Nosta falafelit kattilasta reikäkauhalla ritilälle tai talouspaperin päälle lautaselle, jotta liika öljy valuu pois. Tarjoile falafelit heti tuoreiden pitaleipien, tsatsikin, tomaatti- ja sipuliviipaleiden kera.

Tsatsiki
  • 500g turkkilaista jogurttia
  • 1/2 kurkku
  • 2-3 valkosipulinkynttä
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 1-2 rkl omenaviinietikkaa/sitruunanmehua
  • suolaa, pippuria
Raasta ja valuta kurkku, hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita molemmat jogurtin joukkoon ja mausta öljyllä, omenaviinietikalla (tai sitruunalla), suolalla ja pippurilla. Nosta jääkaappiin maustumaan mieluusti vaikka pariksi tunniksi.

Pitaleivät
8 kappaletta
  • 2 1/2 dl vettä
  • 1 tl suolaa
  • 25 g hiivaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 5-5 ½ dl vehnäjauhoja 
Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Sekoita joukkoon myös muut aineet ja vaivaa tasaiseksi. Anna kohota puolisen tuntia tai kunnes taikina on kaksinkertainen. Lämmitä uuni sillä aikaa 275 asteeseen.

Jaa taikina kahdeksaan osaan ja kauli ohuiksi leipäsiksi. Anna kohota jauhotetulla pellillä 10 minuuttia. Paista uunin ylätasolla 5-8 minuuttia.


torstai 19. tammikuuta 2017

Virtuaaliviinikerho: Rhônen laakso

Virtuaaliviinikerhossa tutustutaan tämän kevään aikana ranskalaisiin viineihin. Oma viinitietämykseni on erityisesti ranskalaisten viinien kohdalla varsin heikko ja perustuu olettamukseen, että kaikki keskihintaiset viinit ovat laadultaan surkeita. On aika ottaa selvää pitääkö omat ajatukseni paikkaansa. Ensimmäisenä matkaamme viinien mukana Rhônen laaksoon, ja sinne menemme perjantaina 3.2.2017 klo 19:00. Jos haluat mukaan, kipaise hakemassa (tai  tilaa verkkokaupasta) alla olevat pullot, tai osa niistä, ja ilmoittaudu Facebookissa Puistolan bistron tapahtumaan Virtuaaliviinikerho: Rhônen laakso. Nähdään kahden viikon päästä siellä!


Skippaan taas tarkemmat esittelyt, sillä netti on pullollaan tietoa Rhônen laakson viineistä, eikä minulla ole niihin mitään lisättävää. Siispä sivistä itseäsi Rhônen laakson viineistä ennen viinikerhoa esimerkiksi näistä lähteistä: hyvää perustietoa löydät Viinihullun blogista, Alkon sivuilta ja Kuopion kansalaisopiston sivuilta. Ja sitten vähän päälle fiilistelyä Reseptitaivas -blogista.

Alkossa riittää valinnan varaa rhonelaisissa viineissä. 0,75l kokoisia punaviinejä on yhteensä 58 kpl. Halusin maisteluun mukaan a) eri hintaluokan viinejä b) eri laatuluokan viinejä c) viinejä sekä etelästä että pohjoisesta ja d) sekä sekoiteviinejä että 100% syrah-rypäleen viinejä. Tätä ei ollut kovin helppo toteuttaa neljällä viinillä, mutta onnistuin lopulta mielestäni ihan hyvin!

Alla olevista neljästä viinistä kolme sekoiteviiniä on etelästä, ja bonusviini on 100% syrah pohjoisesta. Yksi viini on laatuluokaltaan 'Cotes du Rhône villages' ja kolme muuta on crand cru -luokan viinejä, kukin eri alueelta. Viinien hinnat vaihtelevat kympin ja viiden kympin välillä. Tässä he ovat:

1. viini: Ogier Heritages Les Moniales Côtes du Rhône Villages 2015

Tämä 'Côtes du Rhône villages' -laatuluokan viini on valmistettu Grenache 77 %, Syrah 15 % ja Mourvèdre 8 % -rypäleiden sekoitteena. Viinin tuottaja Ogier on maahantuojan mukaan Rhônen laakson alueen arvostetuin tammessa kypsytettyjen viinien tuottaja. Ogier sijaitsee Châteauneuf-du-Papen sydämessä, mutta koska viini ei ole saanut alueen Grand cru -merkintää, siinä lienee käytetty rypäleitä muualtakin.

Vuoden 2014 vuosikerta on saanut Viini-lehdeltä neljä tähteä ja hinta-laatusuhteeksi 1. Viini-lehden mukaan tuhti punaviini on paahteinen ja hillomaisen makea ja se käy hyvin lähes kaikkien liharuokien kumppaniksi. Lue lisää viinistä ja sen tuottajasta Viinimaan sivuilta täältä.

2. viini: Gigondas L'Hallali Grande Réserve 2014

Toinen maisteluviini tulee Rhônen laakson yhdeltä kolmestatoista arvostetusta cru -alueesta: Gigondasista. Eteläisessä Rhônen laaksossa sijaitseva Gigondas on Châteauneuf-du-Papen jälkeen etelän maineikkain suojattu alkuperäisalue, joskus sen pikkuserkuksikin kutsuttu. Viinihullu-blogin mukaan alueen punaviinit ovat hyvin samantapaisia kuin Châteauneuf-du-Papet, mutta painottavat eleganssin sijaan enemmän voimaa ja runsautta.

Viini on edellisen viinin tapaan yhdstelmä kolmesta rypäleestä: Grenache (80%), Syrah, Mourvèdre ja se on saanut Viini-lehden arviossa neljä tähteä ja hinta-laatusuhteeksi 0. Ruoaksi lehti suosittelee viinille aromikkaita tummia liharuokia ja erityisesti riistaa.

3. viini: Juliette Avril Châteauneuf-du-Pape 2014

Kolmantena viininä maistellaan Eteläisen Rhônen laakson Châteauneuf-du-Papen alueen viiniä. Châteauneuf-du-Pape on cru-alueista ehdottomasti tunnetuin, suurin ja arvostetuin. Siellä viljellään enimmäkseen punaisia rypäleitä, ja se onkin kuuluisa mehukkaista, tummista ja tanniinista GSM-rypäleiden (Grenache, Syrah, Mourvèdre) sekoiteviineistään.

Viini saa Viini-lehdeltä myös neljä tähteä ja hinta-laatusuhteeksi arvon 0. Viini-lehti suosittelee viinin kumppaniksi selkeämakuisia, aromikkaita tummia liharuokia.

Bonusviini: Jaboulet Cornas Les Grandes Terrasses 2011

Bonusviiniksi halusin valita edellisistä poiketen 100 %:n Syrah-viinin. Syrah-rypäle on kotoisin pohjoisesta Rhônen laaksosta, jossa maineikkaimmat lajikeviinit tuotetaan alkuperämerkinnöillä Côte Rôtie, Hermitage, Saint-Joseph ja Crozes-Hermitage. Tämä viini on kotoisin myös yhdeltä pohjoiselta cru-alueelta: Cornasista. Viinintuottaja Paul Jaboulet Aîné on Rhônen laakson parhaita viinintuottajia ja se tuottaa sekä pohjois- että eteläosassa sijaitsevien 26 alkuperäalueen viiniä.

Tämä viini on saanut Viini-lehdeltä kokonaiset viisi tähteä ja hinta-laatusuhteeksi 0. Alkon valikoimassa olisi ollut myös arvostetumpien Côte Rôtien ja Hermitagen viinejä, mutta ne eivät olleet saaneet Viini-lehdeltä yhtä korkeita arvioita laadun ja hinta-laatusuhteen vuoksi, joten päädyin tähän viiniin. Viini-lehti suosittelee tälle viinille ruokapariksi tummia liharuokia ja kypsiä juustoja.

Mitäpä sitten syötäisiin? 

Jotain ranskalaista tietenkin! Mitään viinissä haudutettua ruokaa en viitsisi tehdä, sillä haluan säästää ne ruoat lauantaille sikäli mikäli maisteluviinejä jää runsaasti yli ja osa pitää saada upotettua pataan. Jotain simppeliä sen täytyisi myös olla, koska perjantai. Niinpä päätin tehdä pääruoaksi ranskalaisten suosikkiruoan, eli bifteck aux pommes frites, tuttavallisemmin pihviä ja ranskiksia.

Pihvin seuraksi ajattelin pitkästä aikaa tehdä suosikkikastikettani, rakuunaista voikastiketta, jonka ohje näyttää jotakuinkin tältä. Samalla konseptilla alkupalaksi riittänee sinappi-vinegretellä maustettu pähkinäinen vihersalaatti. Jälkiruoaksi ajattelin tehdä Crème brûléeta - kuinkas muutenkaan. Sille ei löytynytkään omasta blogista ohjetta, vaikka kuuluu ihan perusjälkkäreihin. Täytynee korjata tilanne pikimmiten!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Matka maailman ympäri: Pakistan

Me nautimme eilen vuoden 2016 viimeisen aterian Pakistanissa, kun ystäväporukkamme "Matka maailmanympäri" -leikki sai jatkoa. Ystävämme olivat pistäneet kunnolla pötyä pöytään ja valmistaneet huikean neljän ruokalajin aterian runsaine lisukkeineen. Pakistan sijaitsee Intian vieressä ja sen ruokakulttuuri on hyvin samantyyppinen intialaisen kanssa. Merkittävin ero on se, että Pakistan on islamilainen valtio ja siellä syödään myös nautaa, toisin kuin hindulaisessa Intiassa.



Illallisemme alkoi upean mausteisella linssikeitolla Chana dal, jota syötiin rapean, kuminalle maistuvan pappadum-leivän kera. Leipää sai dipata myös mukavan polttavaan tomaatti-sipuli-chutney'in ja ihanan raikkaaseen minttu-korianteri-chutney'in. 



Koska pariskunta ei ollut osannut päättää kumpaa haluavat tarjota, pääruokia oli tarjolla kaksi. Luonnollisesti. :) Ensimmäisenä vaihtoehtona oli Murgh Makhani, eli tuttavallisemmin butter chickeniä - mausteisessa currykastikkeessa hautunutta kanaa. Kana syötiin basmatiriisin kera ja viimeisteltiin korianterilla ja inkiväärillä, jotka toivat täyteläiseen annokseen mukavaa raikkautta. Annoksen kruunasi kurkkuraita ja herkullinen naanleipä, jolla sai kaavittua lautaselta viimeisetkin herkullisen kastikkeen rippeet.




Toisena pääruokana oli Mutton Nihari, eli pitkään hautunutta lammasta, joka oli saanut makua kardemummasta, kanelista, juustokuminasta ja muista muhkeista mausteista. Annos viimeisteltiin sitruunanmehulla ja syötiin niin ikään basmatiriisin, inkiväärin, korianterin ja naanleivän kera.



Jälkiruokana oli Kulfi, eli kondensoidusta maidosta tehtyä ihanan kermaista jäätelöä, joka oli maustettu manteleilla ja pistaasipähkinöillä. Aaaah, mitä herkkua! Pähkinäallerginen vieras sai samaa jäätelöä ruusulla maustettuna. Me muutkin saimme maistaa sitäkin herkkua, joten kahden pääruoan lisäksi söimme myös kaksi jälkiruokaa. 

Ennen jälkiruokaa oli pakko juoda ruoansulatukseksi yksi gintonic. 


Loppuilta vietettiin jutellen ja kuplivaa nauttien uudenvuoden hengessä. Me lähdimme kotiin jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä, jotta ehdimme kotiin katsomaan raketteja taaperomme kanssa, mutta muilla vierailla oli suunnitelmissa vielä syödä iltapalaksi lihapiirakkaa ja yöpalaksi nakkeja ja perunasalaattia. Ei tarvinnut ainakaan nälkäisenä aloittaa vuotta 2017. :D



Suuri kiitos iki-ihanalle isäntäpariskunnalle, Susannalle ja Hannulle, mahtavasta illasta! Matka maailmanympäri jatkuu helmikuun lopussa, kun sama kaveriporukka suuuntaa Etelä-Koreaan! Alla vielä koko upea menu reseptilinkkeineen. Kiitos Susanna!

Pakistan

Starter
Pappadum

Main dish
Basmati rice

Dessert

lauantai 31. joulukuuta 2016

Osso bucco

Eilisen Valpolicella-maistelun ohessa syötiin italialaisittain. Pääruoaksi tein osso buccoa pastan kera ja jälkkärinä tuhottiin joulun ylijäämäpipareita piparkakkupannacotan muodossa. Osso bucco sai hautua matalassa lämmössä uunissa lähes vuorokauden verran ja pannacotatkin tein jääkaappiin jo edellisenä päivänä. Näin ollen illallisen valmisteluiksi riitti eilen pelkkä pastan keitto, mikä oli varsin mainiota työpäivän jälkeen. 


Varsin rustiikkinen lihapasta sopi Valpolicellan viinien kanssa kuin nenä päähän. Sanoisin että makuparina jopa parempi kuin kovat kypsytetyt juustot, joita niin ikään maistelimme viinien kanssa. Juustot toivat esiin ripassojen ja amaronen karvauden, kun taas haudutetun lihan kanssa maku oli makea ja paahteinen. 


Tein osso buccoa aika reipashenkisen annoksen, kun löysin Stockalta kokonaisen naudanpotkan, enkä viitsinyt alkaa siitä osaa säästämään. Potka painoi kokonaiset 2,4kg ja ystävällinen lihatiskimies leikkasi sen minulle viideksi kiekoksi. Meitä oli syömässä viisi aikuista ja kolme lasta, ja kastiketta jäi ainakin vielä meidän kolmihenkisen perheen huomiseksi lounasruoaksi asti. Tämä on siten iso annos. :)


Osso bucco
(n. 10 annosta)

  • 1 kokonainen naudanpotka kiekoiksi leikattuna
  • rypsiöljyä paistamiseen
  • 3 tl suolaa
  • 1,5 tl mustapippuria rouhittuna
  • 4 sipulia
  • 6 valkosipulinkynttä
  • 5 porkkanaa
  • 3 sellerinvartta
  • 6 laakerinlehteä
  • 1 puska oreganoa
  • 1 puska timjamia
  • 1 pll valkoviiniä
  • 4 prk Mutti tomaattimurskaa
  • 2 rkl hunajaa
  • tarjoiluun: pennepastaa ja parmesaanijuustoa
Leikkaa potkakiekoista kalvot poikki muutamasta kohdasta. Ruskista kiekot pannulla öljyssä ja nosta laakeaan uunivuokaan. Hiero kiekkojen päälle suolaa ja pippuria molemmin puolin. 

Kuutioi kasvikset ja kuullota niitä pannulla öljyssä 10 minuuttia. Lisää joukkoon yrtit ja laakerinlehdet ja kaada kasvikset lihojen päälle. Kaada päälle pullollinen valkoviiniä, tomaattimurska ja purista päälle pari ruokalusikallista hunajaa. Sekoita ja lisää tarvittaessa vettä niin että liha on kokonaan nesteessä.

Hauduta lihaa ilman kantta 100 asteisessa uunissa 10-20 tuntia, esimerkiksi yön oli. Mitä pidempään haudutat, sen parempaa lihasta tulee. Voit laittaa lopussa folion uunivuoan päälle jos neste alkaa käydä vähiin. Jos olet kiireinen, niin nelisen tuntia hieman kuumemmassa uunissa (120 astetta) riittänee myös.


torstai 22. joulukuuta 2016

Vohvelit ja piparkakkujäätelö

Meillä vietettiin eilen pienimuotoisia pikkujouluja, kun Pihlan kummit tulivat joulupuurolle. Jälkiruoaksi paistoin vohveleita ja jouluhenkistä piparkakkujäätelöä. Kokeilin ensimmäistä kertaa oikaista jäätelönteossa käyttämällä kermavaahtoa ja kondensoitua maitoa, ja helppoa se todentotta oli. Jäätelön koostumus pysyi myös sopivan pehmeänä, vaikka jäätelö oli pakkasessa yön yli. Mitään sekoitteluja jäätelö ei myöskään kaivannut perinteisen jäätelöreseptin tapaan. 



Tuhtiahan tällaisesta _kermajäätelöstä_ tulee, joten vähän pienimpikin määrä riittää taltuttamaan makean nälän. Etenkin tällainen pipareilla maustettu jätski oli todella stydiä kamaa, joten annosta kannattaa keventää kirpeillä marjoilla, esimerkiksi piparkakkujen kanssa hyvin yhteensopivilla puolukoilla tai karpaloilla. 


Uusi vohvelirauta!* Tuhosin entisen banaanivohveleilla...

Rapeat vohvelit

(n. 10 kpl)

  • 100g voita
  • 2,5 dl vissyvettä
  • 2 dl maitoa
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
Sulata rasva ja jätä jäähtymään. Sekoita vissuvesi, maito, vehnäjauhot ja leivinjauhe sileäksi taikinaksi ja lisää jäähtynyt voisula. 

Kuumenna vohvelirauta ja voitele se ensimmäistä paistokertaa varten ja sen jälkeen vain tarvittaessa. Paista vohvelit kauniin kullankeltaisiksi ja tarjoile heti piparijäätelön ja puolukoiden tai karpaloiden kanssa.

Piparkakkujäätelö
  • 5 dl kuohukermaa
  • 1 tlk kondensoitua maitoa
  • 150 g piparkakkuja
Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon kondensoitu maito. Murustele piparit ja sekoita seoksen joukkoon. Pipareista saa jäädä isompiakin paloja, ne pehmenevät jäätelön seassa. Peitä kulho kannella tai kelmulla ja pakasta yön yli tai vähintään neljä tuntia.




* Vohvelirauta saatu lahjana keittiötarvikkeiden verkkokaupasta Kitchentime.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Virtuaaliviinikerho: Valpolicella Ripasso

Joulukuun virtuaaliviinikerhossa maistellaan Italian Valpolicellan alueen viinejä. Jos haluat mukaan, niin kipaise hakemassa Alkosta alla olevat pullot (tai osa niistä), avaa Facebookista Puistolan bistron sivut ja ilmoittaudu siellä tapahtumaan Virtuaaliviinikerho, Valpolicella Ripasso. Vajaan kolmen viikon päästä, perjantaina 30.12.2016 klo 19:00, maistelemme virtuaalisesti yhdessä viinejä ja vertaillaan kokemuksia. 

Lämpimästi tervetuloa!


Valpolicellan viinialue sijaitsee Pohjois-Italiassa Veneton alueella, joka on yksi Italian tuotteliaimpia viininviljelyalueita Sisilian ja Apulian kanssa. Veneto tuottaa Italiassa toiseksi eniten Denominazione di Origine Controllata (DOC) -kategorian laatuviinejä heti Chiantin jälkeen. Tuotetun viinin laatu jakaa kuitenkin alueen kahtia: lännessä tuotetaan Italian suosituimpiin viineihin lukeutuvia soavea, valpolicellaa ja bardoliona sekä Amaronea, kun taas idässä tuotetaan pääosin tuntemattomia bulkkiviinejä. Itäisen Veneton alueelta tuleva tunnettu viini on kuohuviini prosecco.

Valpolicellan alueen viljellyimmät punaiset rypälelajikkeet ovat Corvina, Rondinella ja Molinara, jota on laatumääritysten mukaan käytettävä viinin valmistuksessa. Valpolicellasta löytyy punaviinejä laidasta laitaan: suurin osa perusvalpolicelloista ovat kevyitä, nuorena nautittavia pöytäviinejä, joissa on usein mm. hapankirsikan aromeja. Näitä valmistetaan yleensä Valpolicellan laaksoissa, kun taas korkeammalla Classico-vyöhykkeellä tuotetaan tuhtimpia ja mielenkiintoisempia viinejä. 

Valpolicellat ovat yleensä alkoholiprosentiltaan maltillisia, noin 11%. Valpolicella Superioreksi saa kutsua viiniä, jota on kypsytetty vähintään vuosi tammitynnyrissä, ja jonka alkoholiprosentti on vähintään 12%.

Valpolicellan alueen kuningasviini on Amarone, joka on erittäin täyteläinen ja runsasalkoholinen (15-16%) punaviini. DOCG Amarone della Valpolicellan salaisuus piilee kuivatuissa rypäleissä. Alueen toinen kuuluisa viini - jälkiruokaviini DOCG Recioto della Valpolicellan valmistuksessa keksittiin aikanaan kuivattaa rypäleet talven yli niiden säilyvyyden parantamiseksi. Rypäleet kuivattiin korjuun jälkeen puuritilöiden päällä, ja alkuvuodesta niistä valmistettiin viini, jonka suuri sokeripitoisuus esti sen käymisen loppuun. Lopputuloksena saatiin makea Recioto della valpolicella. Amarone syntyi myöhemmin 1950-luvulla. Käymässä ollut Recioto oli päässyt vahingossa käymään loppuun, ja tuloksena olikin täyteläinen ja runsasalkoholinen, mutta kuiva viini - Amarone. Amarone on yleensä mausteinen, ja siitä voi löytää viikunaa, kirsikkaa, rusinaa ja muita kuivattuja hedelmiä, sekä joskus karvautta, johon sana 'amarone' viittaa. 

1970-1980 syntyi alueen kolmas ylpeys, DOC Ripasso. Ripassotekniikassa loppuun asti käynyt valpolicella käytetetään uudelleen recioton tai amaronen puristettujen rypäleenkuorien päällä yhdessä sokeri- ja hiivajäänteiden kanssa. Ripassoissa on Amaronea enemmän vaihtelevuutta, sillä sen pohjalla käytetyn valpolicellan laatu saattaa vaihdella. Osa Ripassoista muistuttaa enemmän valpolicellaa ja osa taas Amaronea. Tämäkin riippuu viinintekijän valinnoista viinin valmistuksessa.  

Amaroneihin valitaan tyypillisesti vain parhaat rypäleet. Sen valmistus on myös työlästä ja riskialtista, minkä vuoksi amaronet ovat Valpolicellan viineistä selvästi arvokkaimpia. Koska Ripassot ovat Amaroneja edullisempia ja niissä on enemmän vaihtelua, maistelemme kolmena perusviininä eri hintakategorian Ripassoja. Bonusviininä taas vertailemme Ripassoihin yhtä Amaronea.

Alkossa riittää valinnanvaraa Valpolicellan ystäville! Valpolicella - hakusanalla löytyy yhteensä 64 viiniä. Ripassoja löytyy 20 ja Amaroneja jopa 38. Käytän yleensä esikarsinnassa Viini-lehden arvioita, mutta harmillisesti ne eivät sisällä tilausvalikoiman viinejä, joita iso osa valikoiman Ripassoista ja Amaroneista on. Aikani nettiarvioita selailtuani päätin valita viinit osittain fiilispohjalta - ja sen perusteella mitä viinejä en ole vielä maistanut.

Tässä he ovat:


Viini-lehti antaa tälle viinille neljä tähteä ja kertoo viinin olevan sielukas ja edullinen ostos. Viini suositellaan nautittavaksi aromikkaiden riistaruokien kera. Antti Vahtera suosittelee juuri tälle viinille karitsaa ja haudutettuja juureksia.


Tämä viini on yksi omista supersuosikeistani, joten en voinut millään jättää sitä maistelun ulkopuolelle, vaikka yritinkin valita itselleni uusia viinejä. Viini-lehti on kanssani samoilla linjoilla: Viini-lehti on antanut tälle viinille viisi tähteä, ja kuvannut myöskin tätä viiniä sielukkaaksi. Viini on heidän mielestään edullinen ostos ja se on valmis juotavaksi nyt, mutta kehittyy säilytettäessä. Viini-lehti suosittelee tämän viinin kanssa nautittavaksi suurriistaa paistina sekä padassa kypsytettynä. Myös kypsät kovat juustot käyvät viinin kanssa. Antti Vahtera suosittelee viinin kanssa poronvasan paahtopaistia.



Kolmas viini on tilausvalikoiman puolelta, eikä siihen siten löydy Viini-lehden arviota. Alko kuvaa viiniä täyteläiseksi, keskitanniiniseksi, marjaiseksi, mausteiseksi ja mokkaiseksi.


Tämän viinin osalta löytyi Viini-lehden arvio vain vuosikerran 2010 viinille. Se vuosikerta on saanut Viini-lehdeltä neljä tähteä. Viini-lehden mukaan viini on luonteikas, mutta kallis. Viini-lehti suosittelee viinille kumppaniksi riistaa mediumkypsänä. Myös kovat, suolaiset juustot käyvät viinin kanssa. Tämän viinin osalta Antti Vahteran täsmäruokasuositus on helppo: kovat, pitkään kypsytetyt juustot, kuten gouda, manchego ja parmesan. My kind of dinner!!















sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Länsi-Uudenmaan piilotetut helmet

Kävimme toissa kesänä yhden yön reissulla Hangossa, ja tulimme takaisin Helsinkiin Fiskarssin kautta. Matkalla pysähdyimme erilaisissa lähiruokaa myyvissä putiikeissa ja maatilapuodeissa. Jo tuolloin hämmästelin, kuinka tästä ihan läheltä Helsinkiä löytyy niin mainioita päivä- ja miniretkikohteita joilla on paljon tarjottavaa etenkin hyvän ruoan ystäville. Maalaismaisematkaan eivät kauneudessaan juuri Italian tai Ranskan maaseudulle häviä. Kauniita kumpuilevia peltoja, hyvin hoidettuja huviloita ja maatiloja pihapiireineen. Ja tietysti meri. Aah. 

Kun Länsi-Uudenmaan matkailu LUMO sitten lähetti meille kutsun tulla tutustumaan alueen ravintoloihin ja panimoihin, en kauaa aikaillut ennen kuin ilmoitin ilolla ottavani kutsun vastaan. Kauniina, erittäin talvisena marraskuun lauantaina me ja neljä muuta bloggaajaa lähdimme sitten Tuula Kleimanin opastamana päiväretkelle Länsi-Uudellemaalle.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Siuntiossa SE-Action, joka on Susanne "Susse" Ekströmin johtama todellinen matkailun monitoimitalo. Yrityksen päätuote on liikuntapainotteiset ohjelmat, etenkin melonta, jota voi käydä harrastamassa myös yksityishenkilöt. Lisäksi tarjolla on muita ohjelmia kokous- ja virkistyspäiviin ja kiertoajeluja. Edellisenä iltana Susse oli ollut pitämässä murhamysteeri-iltaa Sjundbyn linnassa ja meidän vierailun jälkeen hän oli menossa lapsisynttäreille intiaaniteemapäivää.


Susse tarjosi meille aamiaiseksi lähikanalan munista valmistettua munakasta ja karjaalaisen Hembakarin taivaallista leipää.

Me menimme Ekströmeille kylään kuitenkin muista syistä: maistamaan Sussen miehen tekemää jäätelöä. SE-Actionin melojat olivat kaipailleet melontareitin varrelle kahvilaa. Sellaisen he sitten saivat kun Susse miehensä kanssa perustivat kahvilan melontareitin varrelle Sjundbyn linnan vanhaan viljamakasiiniin. Ekströmit halusivat tarjota kahvilassa jotain erityistä ja niin he rupesivat valmistamaan itse jäätelöä. Jäätelö maistui niin melojille kuin muillekin niin hyvin, että nykyään pariskunta tekee jäätelöä myös jälleenmyyntiin. Länsi-Uudeltamaalta sitä löytää monestakin paikasta, mutta Helsingissäkin sitä myy mm. Anton & Anton.

Jäätelön maut tulevat pihapiiristä - mustaherukkaa, punaherukkaa, mansikkaa, omenaa, karviaista. Ja sitä makua riittää, sillä jäätelöön on käytetty marjat sellaisenaan ja niitä on runsaasti. Pääsimme maistamaan punaherukka- ja mustaherukkajäätelöä, joista oma suosikkini oli mustaherukka. Marjan voimakas ja hapokas maku yhdistettynä lempeään kermaisuuteen sai suorastaan huokailemaan onnesta. Tämän jäätelön vuoksi kannattaa ehdottomasti tehdä retki kesällä Sjundbyn linnan läheltä löytyvään kahvilaan. Itse aion myös yrittää metsästää jostain omena-kanelijäätelöä, jota valmistetaan joulusesonkijäätelönä.


Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa lounaalle, joka meille tarjottiin Calliolassa. Calliola sijaitsee Raaseporin Snappertunassa ja se tarjoaa kokous-, virkistys ja juhlapalveluja, kuten esimerkiksi häitä. Tila oli aikoinaan kuuluisan oopperalaulaja Timo Mustakallion omistama, ja hän loi sinne lomakylän 70-luvulla. Silloin paikka oli alueen kuumin menomesta, ja sieltä löytyi muun muassa Suomen pisin baaritiski. Nykyisten omistajien, Maiju ja Kari Kasasen, rakkaus paikkaan näkyy kauniisti ja persoonallisesti remontoiduissa tiloissa.  


Calliola tarjoaa meren rannalla, kauniin luonnon keskellä monipuolisten tilojen lisäksi poikkeuksellisen hyvää ruokaa. Keittiöstä vastasi lähiseudulta kotoisin oleva kokkikaksikko, joista toinen oli ehtinyt työskennellä myös ranskalaisessa tähtikeittiössä. Ruokafilosofia noudatteli Länsi-Uusimaalle tyypillistä lähiruoka-ajattelua ja metsän keskellä sijaitsevassa Calliossa se korostui vielä enemmän kuin muualla. Lautasella saattoi väliin olla myös kokkien tai omistajaperheen itsensä marjastamia, sienestämiä, kalastamia tai jopa metsästämiä luonnon antimia.


Kokit tervehtivät meitä paahdetulla keltajuurella, jota dipattiin hunajavinegretteen. Alkupalana nautittiin kuhaa, joka tarjottiin huikean mustatorvisienikastikkeen ja lehtikaalisipsin kera. Pääruoaksi saimme herkullisen ja visuaalisesti hätkähdyttävän annoksen paistettua sorsaa ja punajuurta. Jälkiruokana oli mustaherukkasorbettia, joka sai seurakseen ihanan metsäistä douglaskuusikeittoa ja puolukkasokerilla kuorrutetun vaahtokarkin. Lounaan viimeisteli pannukahvi ja porkkanakakkunen. 










Laadukas ja intohimolla valmistettu ruoka huolella mietittyine viineineen ja erittäin sydämellinen ja hersyvä isäntäpariskunta saivat minut kesken lounaan lähes herkistymään. Aika harvoin sitä tulee niin positiivisesti yllätetyksi kuin mitä tämä keskellä lumoavaa talvimaisemaa sijaitseva Calliola teki minulle. Calliola avaa ravintolansa perjantai-illoiksi vuoden vaihteen jälkeen myös yksityisasiakkaille, ja maaliskuussa he aloittavat bed and breakfast -toiminnan. He taitavat saada minusta yhden ensimmäisistä asiakkaistaan.





Lounaan jälkeen matka jatkui Fiskarsiin Rekolan panimolle, jossa Jari Leinonen kertoi meille panimonsa historiasta. Vaikka Rekola on jo vakiinnuttanut paikkansa suomalaisella pienpanimokartalla ja oluetkin jo varsin tuttuja, tuli itselleni yllätykseksi mm. se, että omien makumieltymyksiensä ja kilpailutilanteen vuoksi Leinonen on julistanut panimonsa IPA-vapaaksi. En ole koskaan ollut maustettujen oluiden suuri ystävä, mutta mielestäni Rekolan panimo on onnistunut löytämään vuosien varrella hyvän tasapainon mausteiden käytössä. Tykkäsin kovasti esimerkiksi kuusenkerkällä maustetusta Metsän henki -oluesta. 

Rekolan panimolta saimme läksiäislahjaksi olutetikkaa, joka on valmistettu panimon Munkintie-luostarioluesta. Etikka on valmistettu Fiskarsinjoen rannalta löydetyllä etikkahappobakteerikannalla ja se voitti Ruoka-artesaanien Suomen mestaruuskilpailussa lokakuussa 2016 kategorian "Innovatiiviset Artesaaniruokatuotteet". Testasimme etikkaa pöytämausteena isänpäivädinnerin paahdettujen juuresten päällä, ja hyvin toimi!  


Leinonen on osakkaana myös panimon vieressä sijaitsevassa Fiskarsin juustolassa, jonka tarjontaa pääsimme maistelemaan oluiden kanssa. Juustojen teosta vastaa ranskalainen juustomestari Thierry Jung, ja juustot olivatkin niin järisyttävän hyviä, että ne saattoivat hieman viedä huomioni Rekolan oluilta. Erityisesti yksi juusto sulatti sydämeni niin täysin, että päätin lähteä Fiskarsiin uudelle retkelle vielä joulun alla katsomaan josko sitä saisi ostettua joulupöytään. En kerro mikä, koska kuitenkin viette sen nenäni alta. :P Juustoja ja olutetikkaa voi ostaa mm. Rekolan panimon puodista.







Fiskarsissa kävimme piipahtamassa myös Ägräs tislaamon TAP-roomissa. Viihtyisässä baarissa olisi mukava istua iltaa ja maistella rauhassa tislaamon, panimon ja Fiskarsin uuden siiderimön tuotteita. Tännekin näköjään täytyy tulla yön yli reissulle!




Fiskarsista jatkoimme matkaa Mustioon, jossa vierailimme ensin panimossa. Pikkuruinen ja sympaattinen Svartå bryggeri vakuutti maukkailla oluillaan. Maistoimme ensin Amber alea, joka lukeutuu omiin suosikkioluttyyppeihini. Meripihkan värinen olut oli yllättävän vahvasti humaloitu. Tuomo ihastui vielä enemmän Pale Aleen, jossa oli vahvan humaloinnin lisäksi tasapainoinen runko. Panimon portteri taas sopisi mainiosti esimerkiksi joulupöytään.  






Suusta Suuhun -blogin Alisan vaatteet sointuivat portteriin kauniisti. :) 


Panimolta lähtiessämme ilta alkoi jo hämärtyä ja saimme ihastella Mustion linnaa sinisen hetken valossa. Ilta huipentui Mustion linnan tunnelmallisessa ravintolassa, Linnankrouvissa. Ravintola on mainittu mm. pohjoismaisia huippuravintoloita listaavassa White guidessa, eikä syyttä. Nauttimamme kuha tummalla tillikastikkeella ja fenkolilisäkkeellä oli herkullinen. 







Mustiokin tarjoaa oivan mahdollisuuden pienelle rauhalliselle talvimatkalle, jos kaupungin joulukiireet alkavat ahdistaa. Päivällä voi tutustua linnaan ja nauttia luonnon rauhasta ulkoillen. Aperitiivina voi tutustua panimoon ja suunnata sitten pitkälle rauhalliselle illalliselle tunnelmalliseen Linnankrouviin. Sieltä voi sitten kömpiä tyytyväisenä nukkumaan hotellille. Tai suunnata jatkoille salakapakkaan, jollaista Mustion panimon väki oli suunnittelemassa avata. :P


Päivä oli todella kiva ja antoisa ja sai ainakin minut suunnittelemaan uusia lähiruokaretkiä lähiympäristöön jo lähitulevaisuudessa! Saimme mukaamme myös Länsi-Uudenmaan lähiruokaoppaan, jota en kuitenkaan valitettavasti löytänyt netistä. Jos ruokamatkailu Länsi-Uudellemaalle kiinnostaa, niin matkareittiä voi suunnitella esimerkiksi tämän nettisivun avulla. 

Suuret kiitokset Länsi-Uudenmaan Matkailu oy Lumolle kutsusta ja Tuula Kleimanille monipuolisesta ja osaavasta opastuksesta! Kiitos myös blogikollegoille Arde arvioiTuopillinenHerneetkin rokkaa ja Suusta suuhun -blogeista mukavasta seurasta!  

Matkan ja herkut tarjosi Länsi-Uudenmaan Lumo oy.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...