lauantai 31. tammikuuta 2015

Nyhtöpossupaellaa grillissä

Tultiinpa pitkästä aikaa viikonlopuksi mökille - ai että kun on mukavaa! Lunta sopivasti ja pakkasta juuri optimaalinen määrä, eli -1 astetta. :) Vielä kun aurinko olisi paistanut niin olisipa ollut luksusta. No, isolumihiutaleinen sadekin oli aika bueno. 

Eilen grillattiin Kreikka-uutisoinnin innoittamana possu-souvlakia, jotka syötiin tsatsikin ja kreikkalaisen salaatin kera. Tänäänkin pysyttiin ruokien osalta Välimerellä ja pyöräytettiin muurikassa varsin maukasta paellaa. Ihan oikeaoppista paella ei kuitenkaan ollut, sillä proteenien virkaa siinä hoiti ylikypsä kassleri. Mitään meren eläviä ei jaksettu alkaa paellaan säätämään, ihan tarpeeksi jännittävää se oli näillä välineillä ja olosuhteissa muutenkin.


Muurikkapaellaa nyhtöpossulla
6 hengelle

  • 1,5 kg kassleria
  • haudutusliemi:
    • n. 1l vettä
    • 1 sipuli
    • 2 valkosipulinkynttä
    • 2 liha/kanaliemikuutiota
    • höntsy suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta ja chilijauhetta
  • 2 sipulia
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 1 porkkana
  • 1 keltainen paprika
  • rypsiöljyä
  • n. 1-2 dl paseerattua tomaattia
  • n. 500g pitkäjyväistä riisiä
  • 1/2 l kuivaa omenasiideriä
  • n. 1,5-2l lämmintä kanalientä
  • (cayannepippuria)
  • nippu persiljaa
  • sitruuna
Hauduta ensin liha. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipulin kynnet. Mittaa kattilaan vesi ja lisää sipulit, kanaliemikuutiot ja mausteet. Leikkaa kassler muutamaksi palaksi (meillä 4 palaa) ja lisää kattilaan. Hauduta hiljalleen kiehuvassa liemessä n. 2-3 tuntia tai kunnes liha alkaa olla hajoamispisteessä. Nosta pois liemestä ja jätä odottamaan. Preppaa paellan ainekset. Hienonna sipulit, valkosipulinkynnet, porkkana ja paprika. Hienonna persilja ja lohko sitruuna.

Sytytä sitten grilli ja grillaa kasslerin palasiin rapsakka pinta. Riivi sen jälkeen liha palasiksi, poista jäljelle jääneet rasvat ja jätä odottamaan.


Kuumenna muurinpohjapannu tai paellapannu suht. miedolle lämmölle (helppoa...!). Lorauta pannulle reilulla kädellä öljyä ja kippaa kasvikset pannulle. Kuullota muutama minuutti. Kippaa sen jälkeen pannulle paseerattu tomaatti ja sekoita. Lisää sitten pannulle riisit ja sekoita. Kaada sen jälkeen pannulle pullollinen omppusiideriä ja odota kunnes siideri on imeytynyt riisiin. Lisää sen jälkeen pannulle reilu loraus kanalientä. 

Yritä pitää lämpö sellaisena, että neste kuplii hiljalleen ja riisi saa aikaa kypsyä. Liika lämpö kärtsää kasvikset ja haihduttaa nesteen liian nopeasti, liian matalassa lämmössä riisi ei kypsy. Parempi silti aloittaa liian matalasta lämmöstä ja lisätä sitä kuin aloittaa liian kuumalla pannulla... :)

Lisää lientä sitä mukaa kuin se imeytyy riiseihin. Kun riisit ovat lähes kypsiä, tarkista maku (itse heitin tässä vaiheessa mukaan hippusen cayannepippuria, mutta muita mausteita ei kaivattu), ja lisää pannulle riivitty possu. Sekoittele kunnes riisi on kypsää ja liha lämmennyt.

Koristele paella tuoreella persiljasilpulla ja tarjoile sitruunalohkojen kanssa.

  

lauantai 17. tammikuuta 2015

Kotikokkien taisto: makumatka Aasiaan

Katselin viime syksynä tv:stä Kotikokkien taisto -ohjelmaa ja keksin nerokkaan suunnitelman - toteutetaan sama omassa kaveripiirissä! Kukin kutsuu porukan kotiinsa nauttimaan kolmen ruokalajin illallista, jotka pisteytetään. Kierroksen lopussa voittajaa odottaa huima palkinto... 


Kilpailuhenkisestä suvustani koostunutta ystäväporukkaa ei ollut kovin vaikeaa tähän houkutella. Vaikka jutun todellinen juju oli itselläni päästä toisten illallispöytiin sillä verukkeella että teen itse safkat kerran, tuli kilpailuelementistäkin heti jo alkuun ihan totisinta totta. Suunnitellessa mukaan tarttui elementtejä Neljän tähden illallisestakin, joten ennen ensimmäistä illallista oli joku ehtinyt hankkia jo karvanopatkin. :D 


Meinasimme ensin lähteä oman menumme kanssa meksikolaiseen ruokaan, mutta koska sitä on tullut kokattua kavereille aika paljon, piti keksiä jotain muuta. Ystäväpiirimme on suuri italialaisen ruoan ystävä, joten se vaihtoehto tuntui taas vähän liian helpolta. Lopulta päädyimme aasialaiseen ruokaan, jota oli tarkoitus tarjoilla astetta fiinimmin Farangin tapaan.


Menu

mantelicosmo

osterit nahm jim -kastikkeessa

kanasatay ja kurkkurelissi

rapeaa possua, palmusokerikaramellia ja riisiviinietikkaa

ananasta ja kookosta 


Menu sisälsi alkudrinkin, jonka nimesin maun ja lasivalinnan perusteella tuttavallisesti mantelicosmoksi. Alkudrinkkien jälkeen siirryttiin illan ohjelmanumeroon, jossa kukin ruokailija avasi itse osterinsa - aika moni ensimmäistä kertaa. Yhtä lukuunottamatta kaikki vieraat selvisivät tästä koitoksesta, vaikka joissakin se aiheutti lievää järkytyksen tunnetta. Avaamisen jälkeen osterit maustettiin tulisen makealla nahm jim-kastikkeella ja kipattiin suuhun. 

Alkuruokana tarjoiltiin omaa Aasia-suosikkiani kanasatayta simppelin kurkkurelissin kera. Pähkinäallergikolle tein erillisen tamarindikastikkeen, joka osoittautui joidenkin (minä mukaanlukien) paremmaksi kuin itse satay-kastike, joka ei jostain syystä tällä kertaa ottanut onnistuakseen niin hyvin kuin yleensä. Pääruokana syötiin Farangin kuuluisaa karkkipossua ja jälkkärinä karamellisoitua ananasta kookosvanukkaan kera.

Menu oli kokonaisuutena ihan toimiva, joskaan kaikki elementit eivät menneet ihan nappiin. Lisäksi annokset eivät näyttäneet illallisella ihan yhtä sieviltä kuin parilla iltaa edeltävällä harjoituskierroksella... Note to self: jos haluaa tarjota lämpimän annoksen 11 henkilölle, vältä liikaa piperrystä..


Mantelicosmo
1 annos
  • 4cl verigreippivodkaa
  • 2 cl mantelilikööriä
  • 2 cl siirappia
  • 4 cl limemehua
  • ripaus jauhettua inkivääriä
  • tähtianis
  • jääpaloja
Nosta coctail-lasi pakkaseen. Mittaa ainekset shakeriin ja lisää muutama jääpala. Sekoita voimakkaasti ja kaada drinkki lasiin. Koristele tähtianiksella ja tarjoile heti. 


Osterit nahm jim –kastikkeessa
10 annosta, ohje kirjasta Farang - modernia aasialaista
  • 10 tuoretta osteria
  • korianterin lehtiä
  • friteerattua salottisipulia
  • karkeaa merisuolaa
  • n. 2 dl punaista nahm jim –kastiketta
Avaa osterit ja kata ne lautaselle merisuolakekojen päälle. Mausta osterit ruokalusikallisella nahm jim -kastiketta ja koristele friteeratulla salottisipulilla ja korianterin lehdillä.

Punainen nahm jim –kastike

  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 korianterinjuurta
  • 1 pieni punainen chili
  • 3 pitkää punaista chiliä
  • 3 rkl palmusokeria
  • 2 dl limetinmehua tuoreista limeteistä
  • 1 rkl merisuolaa
  • 3 rkl kalakastiketta

Leikkaa valkosipulinkynnet ja korianterinjuuret pienemmäksi ja lisää ne suolan kanssa mortteliin. Hakkaa, kunnes tahna on tasaista. Lisää ensin pienet chilit ja hienonna. Lisää sen jälkeen loput chilit ja jatka hakkaamista, kunnes tulos on tasainen. (Itse käytin vain yhdenlaisia chilejä.) Lisää palmusokeri ja sekoita, kunnes sokeri on liuennut. Lisää limetinmehu ja mausta kalakastikkeella. Maista, että tulisen, makean ja happaman maut ovat balanssissa.



Kana satay ja kurkkurelissiä
12 annosta, ohjeet kirjasta Farang - modernia aasialaista
  • 1,5kg kanan rintafilettä
  • satay –kastiketta
  • tamarindi-kastiketta
  • kurkkurelissiä
  • koristeluun: pähkinämurskaa/paahdettua kookosta, friteerattua salottisipulia, korianteria, chiliä
Kanan marinadi
  • 3 dl kookoskermaa
  • 2 rkl galangajuurta
  • 2 rkl sitruunaruohoa
  • 2 rkl tuoretta kurkumaa
  • 4 tl korianterinsiemeniä
  • 2 tl kuminansiemeniä
  • 1 tl valkopippuria
  • 2 rkl palmusokeria
  • 2 rkl kalakastiketta

Tee marinadi: paahda mausteita hetki kuivalla pannulla ja jauha ne sitten morttelissa hienoksi. Laita mausteet sivuun. Hienonna morttelissa galangajuuri, sitruunaruoho ja kurkuma mahdollisimman hienoksi tahnaksi. Lisää palmusokeri ja mausteet ja sekoita. Lisää kookoskema, sekoita ja mausta kalakastikkeella.

Leikkaa rintafileet siivuiksi ja sekoita kulhossa marinadin kanssa. Aseta ne sivuun ja anna maustua puoli tuntia. Pujota liha bambutikkuihin ja grillaa vartaat kypsiksi (75 astetta sisälämpötila), välillä valellen marinadilla. Tarjoa sataykastikkeen (ja/tai tamarindikastikkeen) ja kurkkurelissin kanssa.
Viimeistele annos pähkinämurskalla (ja/tai paahdetulla kookoksella), friteeratulla salottisipulilla, korianterilla ja chilillä. Tarjoile loput kastikkeet kulhoissa.

Sataykastike
  • 4dl paahdettuja maapähkinöitä
  • 4 dl kookoskermaa
  • 1 dl tamarindia
  • 6 valkosipulinkynsi
  • 2 sitruunanruohovartta
  • 4 rkl ketjap manis –kastiketta
  • 4 rkl pähkinäöljyä
  • 4 rkl kalakastiketta
  • 4 rkl Shiracha-kastiketta

Sekoita tehosekoittimessa kookoskerma, valkosipuli, sitruunaruoho, tamarindi ja maapähkiinät. Lisää loput aineet ja tarkista maku.

Kurkkurelissi
  • 1dl lämmintä vettä
  • 2 dl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 1 dl etikkaa
  • 2 kurkkua ohuina suikaleina
  • 2 salottisipulia ohuina suikaleina
  • 1 punainen chili ohuina suikaleina.
Leikkaa kurkku ja salottisipuli pitkittäin suikaleiksi. Hienonna chili ja yhdistä kaikki ainekset. Anna tekeytyä muutama tunti.

Tamarindikastike
  • 2 rkl makeaa chilikastiketta
  • 2 dl kookoskermaa
  • 2 rkl kalakastiketta
  • 2 rkl palmusokeria
  • 2 valkosipulinkynsi
  • 2 rkl soijaa
  • 2 rkl schirachaa
  •  Sekoita kaikki aineet kattilassa ja kiehauta lämpimäksi.




Rapeaa possua, palmusokerikaramellia ja riisiviinietikkaa
12 annosta, ohje kirjasta Farang - modernia aasialaista
  • 3500g possun niskaa
  • 2l kasviöjyä
Lihan haudutusliemi
  • 2l vettä
  • 2 valkosipulinkynsi
  • 2 inkivääri
  • 4 valkopippuria
  • 20 cm cassian kuorta
  • 8 tähtianista
  • 2 dl sokeria
  • 4 dl vakoviintä
  • 8 dl kevyt soijakastiketta
  • 1 dl ketjap manisa
  • 2 dl osterikastiketta
Karamellipossun valmistus aloitetaan päivää ennen sen tarjoilua. Valmista haudutusliemi. Siivuta inkiväärit ja valkosipulinkynnet. Kiehauta kaikki liemen ainekset ja lisää muutamaan palaan leikattu possun niska liemeen. Hauduta kattilassa tai uunivuoassa noin 160 asteessa 3-5 tuntia, kunnes liha on pehmeää ja ylikypsää.

Nosta liha jäähtymään astiaan, jossa voit säilöä lihan yön yli jääkaapissa. Laita päälle jotain painavaa painoksi. Siivilöi liemi, ota siitä talteen 4dl ja laita myös se jääkaappiin. 

Possukaramelli
  • 600g palmusokeria
  • 4 dl lihan haudutuslientä
  • 2dl vettä
Lisäksi
  • paahdettua valkosipulia
  • paahdettua salottisipulia
  • punaista chiliä
  • (valkoista) riisiviinietikkaa
  • korianterinlehtiä
  • jasminiriisiä
Valmista karamelli ennen tarjoilua. Kuori hyytynyt rasva liemen päältä ja mittaa liemi kattilaan. Kiehauta ja laita sivuun. Mittaa toiseen kattilaan sokeri ja vesi ja kuumenna kunnes sokeri alkaa karamellisoitua, eli se alkaa tummua ja tuoksuu paahtuneelta. Lisää haudutusliemi sokeriliemen joukkoon varovasti ja keittele kastiketta hiljalleen kunnes se on halutun paksuista. Tähän voi mennä tunti pari. 

Paloittele possu reilun arpakuution kokoisiksi paloiksi ja kuumenna öljy 170 asteeseen. Friteeraa paloja öljyssä, kunnes ne ovat kullanruskeita. Nosta lihapalat öljystä pois ja valuta niistä ylimääräinen öljy. Kaada lihapalojen päälle kuumaa karamellia.

Tarjoile lihat riisin ja chilillä maustetun viinietikan kanssa (viinietikka katkaisee possun makeutta). Viimeistele annos paahdetulla valkosipulilla ja salottisipulilla, viipaloidulla chilillä ja korianterinlehdillä.


Kookosta ja ananasta

Jälkiruoan tarkempi ohje oli jäänyt kirjoittamatta ylös, mutta eipä sen niin väliä kun jälkkärin kookosvanukas ei ottanut kovin hyvin onnistuakseenkaan... Ajatuksena oli siis tehdä jotain saman tapaista kuin täällä, sillä erotuksella että jäädytetyn kookoksen sijaan tekisin pinacoladapannacottaa. Pannacotan tein kerman sijaan kookosmaitoon ja maustoin sen ananasmehulla ja rommilla. 

Valitettavasti hyydytysvaiheessa ananasmehu & muut nesteet olivat erityneet muusta massasta ja lopputuloksena minulla oli kerrospannacotta, jonka alaosa maistui hyydytetyltä kookokselta ja alaosa joltain epämääräiseltä ananaksen, rommin ja liivatteen sekoitukselta. Leikkasin ylemmän kerroksen veke ja tarjoilin vieraille vain kookoskerrosta, joka oli aika pliisun makuista.. Onneksi ananas, mangokastike ja muut härpäkkeet (pistaasipähkinämurska ja paahdetut kookoslastut) toivat lautaselle hieman lisämakua.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Autolla Italiassa: Peschici - Sulmona - Frascati - Rooma

Matkamme loppu alkoi häämöttää Peschicin jälkeen. Jäljellä oli enää ajomatka Roomaan yhden yön pysähdyksen taktiikalla. Majoituskaupungiksi valikoitui pitkään jatkuneiden merimaisemien jälkeen Abruzzon kansallispuiston laitamilla sijaitseva keskiaikainen Sulmona.


Ajomatka Peschicistä Sulmonaan taittui vaivatta, tai ainakin melkein. Alkumatkasta maisemat olivat upeita - hyvin Toscanamaisia. Hyvin hoidettua maaseutua ilman ruuhkia. Apenniinien vuoriston kieppeille saavuttaessa maisemat arvatenkin paranivat edelleen. Tapojemme mukaan emme halunneet kulkea koko matkaa isoja teitä, ja valitsimmekin loppumatkasta ison tien sijaan pienemmän vuoristotien. Vaikka maisemat olivat kiertotien arvoiset, tuli matkaan myös mutkia. Välillä tie kävi niin kapeaksi ja huonoksi, että takaisin kääntyminen kävi mielessä, ja muutaman kymmenen kilometrin mutka tuli tehtyä myös siitä syystä, että yksi teistä olikin suljettu kokonaan ja jouduimme etsimään uuden reitin perille. No, näistähän ne seikkailut ja muistot syntyvät...








Ihmisiä ei juuri näkynyt, mutta löytyi sieltä vuorten keskeltä jotain elämää...
Jossain vuoriston keskellä totesimme myös, että emme tule ehtimään Sulmonaan ennen siestaa, joten jostain oli löydettävä lounasta. Löysimmekin yhden viehättävän Alppityylisen kylän, jonka nimeä en enää muista. Valitettavasti se näytti vaipuneen jo viettämään siestaa hieman etuajassa. Ajellessamme pois kaupungista silmiini osui yksi hotelli, jossa näytti olevan jotain eloa. Kipaisin kysymässä liikenisikö sieltä meille lounasta, ja kaikeksi onneksemme kokki lupautui laittamaan meille ruokaa. 

Paikka paljastui astetta hienommaksi ravintolaksi, mikä tuntui hieman absurdilta siellä keskellä ei mitään. Ruoka oli hyvää ja lounaan viimeisinä asiakkaina saimme vielä mukavia kokin yllätyksiä alkupaloista jälkiruokaan, vaikkemme sellaisia tilanneetkaan.



Kokin tervehdysbruschetat
Salaattia! Pitkästä aikaa! Ja herkullisia grillattuja lisukevihanneksia.
Ravintolan menu oli varsin lihapainotteinen. Proteiinia retkeilijöille!
Yllätysjälkkärinä pannacottaa ja melonia.
Sulmonassa majoituimme vanhan kaupungin keskellä sijaitsevaan pieneen, viehättävään B&B:hen, jossa huoneemme edusti hyvin kaupungin keskiaikaista fiilistä. Hotelli oli siisti, huone viihtyisä ja aamiainen maistuva. Siinä näkyi vahvasti omistajien oma kädenjälki itseleivottuine kakkuineen ja itsetehtyine hilloineen. 





Sulmona tunnetaan confetti-karkeistaan, joita saa ostettua myös Roomasta.


Kiertelimme aikamme Sulmonassa ja tapojemme mukaan etsimme paikallisia oluita maisteltavaksi. Muutamasta kuppilasta niitä löytyikin. Koko reissun ajan paranemaan päin olleet drinksukylkiäiset nousivat Sulmonassa jälleen uudelle tasolle - yhdessä paikassa tarjoiltiin oluen kylkiäisenä erilaisia pitsapaloja ja toisessa lounaalta jäänyttä pestopastaa.



Kaupunki on kuuluisa myös kulttuuritarjonnastaan. Pistäydyimme seuraamaan hetkeksi oopperatreenejä. Hyvältä kuulosti! 


Pestopastaa oluen kyytipoikana!
Pitsapalatkin maistui!
Illallista söimme hotellin suosittelemassa ravintolassa, joka ei jättänyt kumpaankaan mitään suurempaa muistijälkeä. Kai sitä olisi ollut tuossa vaiheessa matkaa aika vaikeaa enää mitään suuria vau-elämyksiä kohdata... Reissun viimeisenä päivänä niitä tosin tuli taas onnekkaasti vastaan.

Alkupalasalaatti
Mozzarellasalaatissa riitti juustoa syötäväksi...

Reissun viimeinen naudanliha-rucola-parmesan annos.

Jalkapallon MM-kisat näkyi katukuvassa.
Lähdimme Sulmonasta heti aamusella, koska halusin pysähtyä vielä yhdessä paikassa ennen Roomaa. Kaupunki oli Frascati, joka sijaitsee n. 20km Roomasta. Paikka on kuuluisa hyvästä valkoviinistään Porchetta-leivistään, ja olisin itse mieluusti viettänyt viimeisen yön siellä. Valitettavasti kaupunkiin päästyämme vettä satoi kaatamalla, joten yhtäkkiä lounas lämpimässä ravintolassa alkoi houkuttaa Porchetta-kioskia enemmän. Löysimmekin mukavan ravintolan, jossa söin ehdottomasti reissun parhaan - roomalaisen - pitsan. Ja pääsimpä juomaan sitä kuuluisaa valkoviiniäkin, joka oli kyllä todella hyvää!




T:n pitsapallerot maistuivat myös hyvälle karusta ulkonäöstä huolimatta.
Sienillä höystetty pasta oli myös maukasta.

En silti kyennyt lähtemään kaupungista maistamatta kuuluisaa Porchettaa, joten viime metreillä kaupungista lähtiessämme ryntäsin sellaista ostamaan. Sattuipa samalta kioskilta löytymään Frascatin omaa oluttakin, jossa oli selkeästi reissun huomiota herättävin etiketti. Porchetta oli kyllä myös erittäin hyvää, sen mitä sitä nyt pystyi pitsan jälkeen syömään.




Frascatista matka jatkui Rooman lentokentälle. Kahden viikon huikea häämatkamme oli tullut päätökseensä.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...