Kreeta, Agia Marina

Blogin tiivis päivitystahti hyytyi viime viikolla hyvästä syystä. Lähdimme nimittäin pitkittämään kesälomaamme Kreetalle. Vauvan kanssa halusimme päästä helpolla ja mennä tuttuun paikkaan, niinpä päädyimme pitkästä aikaa pakettimatkaan. Kohteena oli Agia Marina ja hotellina Isida Village.

Hotelli oli oikein mukava ja rauhallinen, taidettiin säästyä pahimmalta Bamse-meiningiltä kun sesonki alkoi olla jo ohi. :) Hotellissa oli ravintolan lisäksi toisella altaalla Gyrosbaari, jota tuli käytettyä allaspäivinä ahkerasti. Molemmista sai reissun parhaimmmistoon pääsevää sapuskaa, mitä ei voi kovin monesta hotelliravintolasta yleensä sanoa. Hotellin baarista sai myös laajan valikoiman paikallisia viinejä ja baarimikoilta ilmaisia mojito-kannuja iltapaladrinksun yhteydessä... :O Tässä vaiheessa iltaa minä olin jo valitettavasti nukkumassa vauvan kanssa...

Oikein kelpo hotelli siis, suosittelen lämpimästi! Ainoa miinus siitä, että nettiyhteys oli huoneessa väliin aika kehno. Sitä kuitenkin kompensoi se, että pääsimme tuonne korkeimpaan huoneistoon mistä oli hienoimmat näköalat merelle. :)

Pääallasalue. Me tosin olimme joka kerta pienemmällä ja rauhallisemmalla altaalla.

Viihtyisä hotellibaari.

Hotellin Gyrosbaarin gyroslautanen.

Testissä paikallinen valkoviini.

Allasnaposteltavaa.

Merinäköala huoneesta oli kiva yllätys!

Edellisellä Kreetan reissulla olimme Kalamakissa, joka on Agia Marinaa huomattavasti pienempi kylä. Tällä kertaa halusimme kuitenkin paikkaan, jossa ei tarvinnut kävellä pitkiä matkoja iltaruokapaikkoihin. Tähän tarkoitukseen Agia Marina oli oikein hyvä paikka. Yllätyksekseni sieltä löytyi aika paljon nuorten ylläpitämiä trendikkäitä baareja ja ravintoloita. Valitettavaa oli, että osa näistä ei tainnut olla kreikkalaisten omistamia/ylläpitämiä.  

Kummityttö istui hyvin Mamma mia -baarin tyyliin. :P

Nymfi, astetta fiinimpi ravintola.

Nymfi.

Nymfistä sai myös paikallista artesaaniolutta.

Kreikkalainen salaatti. Parasta.

Vuokrasimme auton kolmeksi päiväksi, joista ensimmäisenä hurautimme Rethymnoniin. Söimme siellä lounasta ja kiertelimme tovin kauppoja. Kaupunki on erittäin kiva, mutta satama-alue niin tukkoinen ettei sinne oikein viitsinyt etenkään vaunujen kanssa tunkea. Vaikka Rethymnonissa oli monia viehättäviä kujia, äänestimme Hanian yksimielisesti kivemmaksi kaupungiksi näistä kahdesta. 

Rethymnonin satama.

Rethymnonin rantsussa ei ollut ruuhkaa.

Rethymnon.

Rethymnon.

Ajelimme takaisin Agia Marinaan maisemareittiä vuoristossa, jossa maisemat olivat huikeat. Pysähdyimme uimaan Kournas -järveen, joka ympäröivine vuorineen ja vihertävän turkoosine vesineen oli kaunista katseltavaa.

Tyttynäkin pääsi kastelemaan varpaansa järveen.

Järvellä olisi päässyt polkuveneilemään ja katselemaan järvessä asustelevia kilpikonnia.

Ranta ei ollut kummoinen, mutta vesi oli kirkasta.

Kournas-järven kupeessa myytiin paljon keramiikkaa.

Toisena autoilupäivänä menimme Elafonisi-rannalle, jossa kävimme jo edellisellä reissulla. Sielläkin oli syyskuussa jo suht. hiljaista. Liekö porukka vienyt kesän aikana vaaleanpunaista hiekkaa matkamuistoina kun sitä tuntui olevan niin paljon vähemmän kuin edellisellä kerralla. :) Hieno paikka se oli kyllä edelleen, mutta ehkä näin kahden kerran jälkeen jo nähty.

Elafonisin laguuni.

Elafonisi.

Elafonisin vaaleanpunainen rantahiekka.

Elafonisi.

Elafonisi.

Kolmantena päivänä emme jaksaneet ajella minnekään kauas, mutta iltapäivällä teimme ex tempore -retken lähellä sijaitsevalle viinitilalle. Karavitakisin isäntä (?) antoi meille supertehokkaan kierroksen tilalla ja maistatti sitten osan tilan tuotannosta. Olisin ehkä odottanut vähän enemmän syyskuussa viinitilavisiitiltä, koska viinin valmistus on juurikin nyt käynnissä. Ehkä juuri siksi herra oli niin kiireinen ettei ehtinyt jäädä jorisemaan pitemmästi... No mutta, hurisevat viinitankit tuoksuivat huumaavalta ja maistellut viinit olivat hyviä. Niitä tuli tuotua kotiinkin asti jokunen pullo.  

Karavitaksen viinitila.

Karavitaksen viinitila.

Haniassakin piti tietysti käydä, tällä reissulla tosin vain yhtenä päivänä. Shoppailimme kauppahallista tuliaisia - muutama litra oliiviöljyä ja pari pussia mausteita - ja satamassa piti käydä tietysti myös. Lounasta söimme tosin hieman syrjemmällä kujalla, koska satamaravintoloitten sisäänheittäjien suomifraasit eivät meihin oikein uponneet...

Hanian satama.

Hania.

Hania.

Hanian kauppahallissa oli tekemisen meininkiä.

Hanian kauppahalli.

Grillattua fetaa.

Saganaki-juustoa.

Hania.

Yksi päivä vietettiin Agia Marinan rannalla. Ranta oli itse asiassa yllättävän hyvä, mutta vaihteli paljon, joten ihan ensimmäisestä kohdalle sattuvasta paikasta ei rantsuun välttämättä kannata mennä. Toisessa päässä kylää ranta oli pikkukiviä, mutta itään päin mentässä hiekka hienoni ollen lopulta niin hienoa että se oli pakkautunut kovaksi. Se sopi meille, koska pystyin kärryttelemään rannalla - astetta mukavampi päiväunittelukävely!

Agia Marinan ranta.

Ensimmäisenä paikalla! Tarjolla oli myös leveämpiä parisänkyjä, jollaisessa me köllöttelimme.

Tyttynä rannalla.

Sangriaa!

Söimme yleensä ns. yläkylällä, koska halusimme välttää pahimmat turistirysät rantatien varrella. Yhden kerran täytyi kuitenkin päästä syömään rantaravintolassa, ja siihen tarkoitukseen valikoitui Casa di Mare -ravintola. Ihan kelpo paikka, etenkin T:n mustekala oli hyvää ja mureaa. Ja kissat söpöjä!

Kissat haistoivat meidän tilaamat pikkukalat.

Lonkeroa.

Yksi monista reissun aikana nautituista souvlakeista.

Viikko oli kaiken kaikkiaan oikein mukava ja rentouttava. Tyttö ei vaikuttanut olevan kuumuudesta moksiskaan, päiväunet maittoivat vaunuissa ihan niinkuin kotonakin. Yörytmi ei poikkeavasta viikosta juurikaan heilahtanut ja lennotkin meni paljon paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Vauvankin kanssa voi siis hyvin matkustaa, ainakin meidän vauvan. 

Siitä huolimatta en ehkä lähtisi vauvan kanssa matkalle sellaiseen kohteeseen, jossa minulla olisi itselläni kovia odotuksia esim. ruoan tai nähtävyyksien suhteen. Kreikka, jossa ruoka on joka paikassa perushyvää ja tekemiseksi riittää altaalla tai rannalla loikoilu on oikein passeli kohde. Siellä ei tarvi särmätä hyvien ravintoloiden tai suurien elämysten etsimisessä. Voi vaan relata ja nauttia lämpimästä ilmasta, uimisesta ja siitä ettei tarvi itse kokata ruokiaan.  

Hävikistä herkuksi: savulohi-kukkakaali-fetafrittata

Sain arvioitavakseni Hanna Stoltin uuden Aamupala-kirjan. Aivan. Ihana. Kirja. Ihastuin siihen suuna päänä ennen kuin olin kokannut sieltä mitään! 

Ensimmäinen syy on se, että aamiainen on vaan yksinkertaisesti aterioista parhain. Päivä ei voi olla huono jos sen aloittaa hyvällä aamiaisella. Kokonainen kirja aamiaisvinkkejä! Voiko olla parempaa? Toiseksi, kirja on aivan superherkullista luettavaa. Kuvat ovat niin upeita (miten voi saada puuron näyttämään kauniilta ja houkuttelevalta??), että olen selaillut kirjan jo kaksi kertaa läpi. Kolmanneksi, kirjassa on oikeasti todella paljon kiinnostavia reseptejä ja uutta tietoa, jolla voi buustata oman aamiaisensa helposti uusille sfääreille.

Kirja painottuu hyvinvointiteemaan ja resepteissä on käytetty paljon ns. erikoistuotteita, jolla on korvattu maitoa, sokeria ja viljoja. Kirja sopii siis erityisen hyvin erikoisruokavalioita noudattaville. Itse kaikkiruokaisena koen tällaiset aina reseptit vähän vaikeina kun kaapissa ei yleensä ole kauheasti pseudoviljoja tai muita erikoisuuksia, tai jos onkin niin niitä on ostettu joskus jotain yksittäistä juttua varten ja parasta ennen päiväys on jossain parin vuoden takana..

Stolt on kuitenkin onnistunut kirjoittamaan kirjan niin houkuttelevasti, että voi olla että meikäläinenkin innostuu kokeilemaan aamiaisella tästä lähtien muutakin kuin neljän viljan puuroa... Hyvinvointiteemasta huolimatta on myös mukavaa, että kirjasta löytyy kuitenkin myös ns. kansanomaisempia herkkuja (kuten pekoni) sisältäviä reseptejä. 

Tänä aamuna valmistin kirjan innoittamana frittataa. Kirjan ohjeessa siihen olisi tullut mm. sipulia, parsakaalia, pinaattia ja vuohenjuustoa, mikä kuulostaa oikein herkulliselta kombolta. Koska meidän kaapista löytyi sen sijaan edellisten dinnereiden tähteinä savulohta, grillattua kukkakaalia ja aukaistu fetapaketti, tein frittaattani niistä. En usko että Stolt tästä poikkeavuudesta pahastuisi. :D Eikös frittatan idea olekin vähän tehdä se niistä aineksista mitä kaapista löytyy?

Sen verran upea opus on, että varmasti mukavia mammaloma-aamuja sen kanssa vielä monta vietetään! Suosittelen lämpimästi!

Savulohi-kukkakaali-fetafrittata

• seitsemän kananmunaa
• suolaa, pippuria, ruohosipulia
• kukkakaalta
• savulohta
• (valkosipulilla maustettua) rypsiöljyä
• fetaa
• sitruunamehua

Pyörittele savulohen palasia ja kukkakaalen nuppuja pannulla rypsiöljyssä. (Meillä sattui olemaan valkosipulilla maustettua rypsiöljyä niin käytin sitä.) Jos kukkakaali on raakaa niin paista sitä hieman ensin ennen kuin lisäät lohen. 

Riko munista rakenne rikki ja mausta suolalla, pippurilla ja ruohosipulilla. Kaada munat pannulle ja ripottele päälle fetajuustoa. Hauduta kannen alla miedossa lämmössä kypsäksi. Ripsauta päälle tilkka sitruunanmehua ja nauti.

Savustettu harissalohi ja grillattu kukkakaali-fenkoli-salaatti

Puistolan bistrossa oli tänään vieraita, joten grillailuksihan se taas meni. Halusin savustaa Weberin savustussukkulalla lohta, mutta tässä vaiheessa kesää perussavulohi alkoi jo tuntua hitusen puuduttavalta. Savulohi on aika pyhä asia eikä sitä sovi ihan miten tahansa sotkea. Aikani googlailtua tuumailin kuitenkin, että harissan tulisuus ja paahdetut mausteet voisivat käydä hyvin yhteen savulohen ja pimenevän viileän illan kanssa. 

Harissa on kaiketi marokkolainen chilitahna, joka on maustettu juustokuminalla, korianterilla ja kuminalla, ja joka on ilmeisestikin viime vuoden syksyllä ollut hyvinkin pinnalla ruokablogosfäärissä. Meikäläinen on näköjään tapansa mukaan erittäin hyvin trendeissä kiinni... Jep. No, hyvältä se maistui tänäkin syksynä!

Lohen kanssa valmistin salaatin, jonka pohjana oli rukolaa ja yrttejä, runkona grillatut fenkoli ja kukkakaali, makua antamassa savustettu valkosipuli ja sitruuna ja loppusilauksena paahdetut mantelilastut. Aika hyvää kuulkaa! Etenkin savustuspöntön lämmössä pehmeäksi muhinut sitruuna teki salaatille gutaa.

Savustettu harissalohi

• 1 lohifile
• hienoa merisuolaa
• pari rkl harissaa
• sitruunan kuori raastettuna
• savustuspönttö ja siihen liittyvät härpäkkeet

Suolaa lohi ja valele sen pinta harissalla. Savusta kypsäksi ja koristele sitruunankuoriraasteella (itsellä unohtui). Tarjoa lohi kukkakaali-fenkoli-salaatin kera ja tarjoa loppu harissa kastikkeena. 

Harissa

• 20 kuivattua chiliä (eri lajikkeita)
• 1 rkl korianterinsiemeniä
• 1 rkl kuminansiemeniä
• 1 rkl juustokuminaa
• 1 tl savupaprikajauhetta
• 1 tl suolaa
• 5 valkosipulinkynttä
• n. 5 rkl tomaattipyrettä
• puolikkaan sitruunan mehu
• 3 rkl oliiviöljyä
• kourallinen tuoretta minttua

Liota chilejä kuumassa vedessä n. 30 min, siivoa pois siemenet ja laita kulhoon. Paahda korianterin- ja kuminansiemeniä ja juustokuminaa kuivalla kuumalla pannulla muutama minuutti. Hienonna siemenet morttelissa tai tehosekoittimessa jauheeksi ja lisää chilien joukkoon. Kuori valkosipulinkynnet ja pieni niitä hieman, Lisää ne ja loput aineet kulhoon. Sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella. Tarkista maku.

Grillattu kukkakaali-fenkoli-salaatti

• 1 prk rukolaa
• korianterin, mintun ja basilikan lehtiä kourallinen kutakin
• 1 kukkakaali
• 1 fenkoli
• mantelilastuja
• 1 valkosipuli
• 1 sitruuna
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Laita savustuspönttöön kalan kanssa yhtä aikaa yksi kokonainen valkosipuli ja puolikas sitruuna. Paahda muutama ruokalusikallinen mantelilastuja kuivalla kuumalla pannulla kunnes lastut saavat vähän väriä. 

Huuhdo rukola ja yrtit ja laita salaattikulhon pohjalle. Pilko kukkakaali ja fenkoli neljään osaan ja pyörittele oliiviöljyssä johon on puristettu puolikkaan sitruunan mehu ja maustettu suolalla ja pippurilla. Kaada yli jäänyt sitruuna-öljy salaatin päälle. 

Grillaa kukkakaali ja fenkoli kypsäksi, poista kannat, pilko pienemmäksi ja lisää salaattiin. Kun kala on valmis, purista salaatin joukkoon pehmentyneitä valkosipulinkynsiä ja sitruunan sisältö. Ripottele päälle paahdetut mantelilastut ja tarjoa kalan kaverina.  

Kaaliakin piti taas grillata... On se vaan hyvää!

Lohikeitto

Voisin laittaa tähän jonkun intron viilenevistä päivistä ja ihanista höyryävistä keitoista, mutta tosiasiassa olen himoinnut lohikeittoa koko kesän. Ehkä tämä on joku jälkiraskauden oire, kun raskausaikana ei ollut muita ruokaintohimoja kuin appelsiinimehu... Lohikeittoa on siis tullut syötyä useamman kerran, ja paras niistä on muuten nautittu Bryggerissä. Ettäs tiedätte jos liikutte Kauppatorin tai Krunikan huudeilla.

Lohikeittohimoni kasvoi viimein siihen pisteeseen, ettei lautanen enää riittänyt vaan sitä oli saatava koko kattila. Eipä sitten muuta kuin kokkaamaan lohikeittoa - ensimmäistä kertaa! Bryggerin lohikeitto oli liemeltään kirkas ja vähän punertava, mutta siihen sekoitettiin itse jämäkkä kerma. En kuitenkaan uskaltanut lähteä kikkailemaan näin ensimmäisellä kerralla millään tomaateilla, vaan halusin pysyä perinteisellä linjalla. 

Lohikeiton netistä löytyvät ohjeet ovat muuten liikuttavan yhdenmukaisia. Konsensus on selkeästi saavutettu ja mitäpä sitä sitten hyvää muuttamaan. Villeimmät poikkeavuudet (jos kirkasliemisiä keittoja ei lasketa) on lisätä keittoon sulatejuustoa, kylmäsavulohta tai leipäjuustoa. Pääosa ohjeista oli kuitenkin hyvin samasta puusta veistettyjä. 

Itse poikkesin ns. normiohjeesta siinä, että lisäsin keittoon pari hyvin anteliasta ruokalusikallista smetanaa - koska 2dl kuohukermaa tuntui niin kovin vähäiseltä rasvamäärältä... hehee. Lohikeiton kanssa nautittiin grillissä kärtsättyä ruisleipää, voin kanssa, kuinkas muuten. Syksy! Mikä ihana syy alkaa kerätä rasvakerrosta talven varalle!

Lohikeitto 

• n. 10 perunaa
• 2 porkkanaa
• 1 sipuli
• 1 rkl voita
• 1 l vettä
• 1-2 kalafondia tai kalaliemikuutiota
• 1 kg lohifilettä
• 1 tl suolaa
• 1/2 tl maustepippureita
• 2 laakerinlehteä
• 2 dl kermaa
• 1 dl smetanaa
• tuoretta ruohosipulia ja tilliä

Kuori ja paloittele perunat ja porkkana, silppua sipuli. Kuullota sipulia hetki voissa, lisää sitten vesi ja mausteet. Kun vesi kiehuu, lisää joukkoon porkkanat ja hetken päästä perunat. Paloittele lohi ja lisää keittoon kun kasvikset ovat lähes kypsiä. Kun lohi on kypsää, lisää kerma, smetana ja silputut ruohosipuli ja tilli. Tarkista suola ja nauti!

   

Kesäretkellä Länsi-Uudellamaalla

Veimme appivanhemmat elokuussa yöksi Hankoon kiitoksena remonttiavusta. Yövyimme villa Maijassa, jossa meillä oli oikein viehättävä, suurella parvekkeella varustettu kahden makuuhuoneen huoneisto. Ihana paikka! Nautimme etenkin huvilan suuresta terassista, jossa oli mukava nauttia aamiaisten lisäksi aperitiivit ennen illallista.

Lounastimme ravintola Origossa, jonka saaristolaispöytä näytti erittäin houkuttelevalta. Vauvaperheenä meidän täytyi kuitenkin mennä illalliselle jo kuudelta, joten ihan hirveän raskasta lounasta ei pystynyt syömään. Minä söin lohikeiton, joka on ollut tänä kesänä se ruoka, jota ei pysty ohittamaan ravintolan listalta. Olen syönyt lohikeittoa ainakin kolmessa ravintolassa kesän aikana. Lohikeitto oli hyvää, mutta etenkin sen mukana tarjoiltu saaristolaisleipä sai suun muikeaksi.

Origossa oli tunnelmalliset sisätilat.

Kiertelimme päivän kaupungilla, joka elokuun arkipäivänä oli jo varsin hiljainen. Moni ravintolakin oli lounasaikaan kiinni. Kävimme vesitornissa ihastelemassa maisemia ja köpöttelimme Plagenin rannalle siemaisemaan juomat rantabaarissa ja nauttimaan lämpimästä ilmasta. 

Illallista söimme Hangon makaronitehtaassa kovin odotuksin. Seuralaiset olivat tyytyväisiä omiin pastoihinsa, mutta itse olin ehkä odottanut pestopastalta enemmän, niin kovasti sitä on monessa blogissa kehuttu. Jäin kaipaamaan vähän tujumpaa valkosipulin puraisua ja reilua kekoa parmesaania annokseni päälle. Pasta-annokset olivat isoja, mutta ehkä vähän yksiulotteisia? Maku alkoi vähän tylsistyttää. Ensi kerralla kokeilen toisen suosikkipastani carbonaran, katsotaan kuinka sen kanssa käy. Muuten paikka oli kyllä oikkei viehättävä!

Hanko on kyllä kiva paikka, mutta epäilemättä loistossaan heinäkuun sesonkiviikonloppuina. Vaikka onkin kiva että missään ei ole jonoja ja terasseille mahtuu, luo kanssaihmiset aika merkittävän osan paikan kuin paikan tunnelmasta, ellei sitten kyse ole oman mökin laiturista. Siellä kelpaa köllötellä yksin. Täytyy sanoa että olin kyllä yllättynyt että sesonki oli ohi jo elokuussa, se ei käynyt mulla mielessäkään varausta tehdessä. Tänäkin vuonna elokuu oli oikeastaan ainoa säädyllinen kesäkuukausi. Kyllä silloin kannattaisi pitää paikat auki.

Hangossa kokematta jäi Hangon portti, Kasino ja Tuulentupa, joista viimeisin oli vielä kiinni kun sinne lähtökahville yritimme. Kasinoa lukuunottamatta muut näistä siis auki, mutta meille sopimattomiin aikoihin.

Toinen päivä olisi kulunut mukavasti Bengtskärin majakalla, mutta emme viitsineet lähteä kokeilemaan onneamme sinne lastenvaunujen (ja vauvan) kanssa, Sen sijaan suuntasimme Fiskars villageen, jossa minä en ollut aikaisemmin käynytkään. Matkalla pysähdyimme Mörbygårdin tilalla ostamassa jauhoja (lihaakin oltaisiin ostettu jos olisi ollut kylmälaukku matkassa) ja Pohjassa lumikinkkua ostamassa. Lumikinkkua myytiin Deli Tukussa, jossa oli myytävänä kaikenlaisia herkkuja paikallisilta tuottajilta ja vähän kauempaa. Ostimme delistä kinkun lisäksi leipää ja juustoa ja delin kahvilasta kahvit, ja siirryimme ulos lumikinkku-piknikille. Hyvää oli!

Fiskarsissa kiertelimme aikamme, pistäydyimme pikkuputiikeissa ja ihan vaan nautiskelimme. Söimme Kuparipajassa brunssin joka ei jättänyt merkittävää muistijälkeä. Sen sijaan positiivisen muistijäljen jättivät ruoan kanssa nautitut Rekolan panimon oluet. Maistoimme brittityyppistä Ruukin juhla alea ja IPAa, ja molemmat olivat ns. perusolutta ilman mitään ihmeellisiä mausteita. Hyvä niin! Olut oluena ja hörsteet ja marjat mysliin!

 

Reissu oli kaikenkaikkiaan oikein mukava. Palatessamme iltapäivällä kotiin tuntui niin kuin olisi ollut kauemminkin poissa. Edellisenä aamuna olimme lähteneet, mutta niin paljon nähneet! Kotimaan matkailu on huippua!

Hävikistä herkuksi: Smörrebrödit

Pohdiskelin aamukahvilla päiväruokaa ajatuksena lähteä kauppaan aamiaisen jälkeen. Kun latasin aamiaistarvikkeita jääkaappiin, huomasin että jääkaappi on ihan täynnä. Täynnä kaikenlaista jämää edellisistä ruoista. Pieni pala entrecotea, salaattikampetta, muutama juures, meksikolaisruokien aineksia, erilaisia juustoja jne. Kyllähän jääkaapillisella ruokaa nyt yksi päivä pitäisi pärjätä! Ongelmana oli vain se, että kaikkea oli liian vähän neljän hengen järkevään dinneriin ellei halunnut alkaa leikkiä fine dining -ravintolaa.

Viiden ruokalajin yllätysmenun sijaan kehitinkin neljän smörrebrödin päivällisen. Vähän piperrykseksihän sekin meni, mutta ai että oli kivaa! Otin kynää ja paperia ja listasin ensin ylös kaikki potentiaaliset leivänpäälliset. Sen jälkeen aloin yhdistellä aineksia niin että lopulta mulla oli kasassa varsin hieno setti leipiä! Leipien tekokin oli lopulta helppoa (jopa mökkiolosuhteissa) kun tein preppaukset kunnolla ja kasasin leivät liukuhihnatyönä ihanniinku Subwayssä. Kovin hienoja niistä ei kuitenkaan tullut, ei taitaisi irrota duunia vielä ainakaan Köpiksestä Aamansilta.

Sillileipä

- salaatinlehti

- uusia perunoita 

- keitettyä kananmunaa

- silliä

- herkkukurkkua

- sitruunalla maustettua ranskankermaa

- punasipulia

- sitruunaviipaleita

- ruohosipulia

Lihaleipä
- salaatinlehti
- entrecotea
- punajuurta
- paistettua leipäjuustoa
- sitruuna-timjami-valkosipuliöljyssä paistettuja suppiksia
- timjamia
- balsamicomarinoidu punasipuli (olisi sopinut leipään täydellisesti jos olisin sellaisen hoksannut..)

Italia-leipä

- rucolaa

- pikapestoa: basilikaa, valkosipulia, oliiviöljyä, suolaa ja parmesaania

- tomaattisiivuja

- chorico-leikkelettä

- parmesaanijuustotankoja

- basilikaa

Meksiko-leipä

- maissitahna: vauvan maissisoseen jämät, ranskankermaa, säilykejalapenoja, raastettua cheddaria

- maissilastuja

- avokadoa

- tomaattia

- punasipulia

- limeä

- korianteria

Tarpeeksi hyviä ja hienoja kuitenkin olivat ja meinasinkin melkein tukehtua omaan erinomaisuuteeni kun keksin näin loistavan tavan hankkiutua eroon monenmoisesta jämäruoasta jääkaapista! Tapu tapu! 

Tiesittekö nimittäin, että:

- Suomalaiset kotitaloudet heittävät ruokaa hukkaan vuosittain yhteensä 500 miljoonan euron arvosta. Se vastaa 100 000 keskivertoauton hiilidioksidipäästöjä.

- Henkeä kohti kotitalouksissa roskiin joutuva ruoka tarkoittaa rahassa keskimäärin 125 euroa. Niinpä neljän hengen perhe hukkaa vuodessa jopa 500 euroa.

- Suomalaisten keittiöissä ruoka-aineista eniten pilaantuu vihanneksia ja juureksia, noin 22 miljoonaa kiloa vuodessa.

- Koko ravitsemusalan (kotitaloudet, teollisuus, kauppa ja ravitsemispalvelut) yhteenlaskettu ruokahävikki on noin 335-460 miljoonaa kiloa vuodessa. Tämä on noin 10-15 prosenttia kulutetusta ruoasta.

- Noin viidennes kaikesta ravintolaruoasta päätyy Suomessa jätteeksi.

- Maailmanlaajuisesti ruokaa menee tuotanto- ja kulutusketjun eri vaiheissa hukkaan vuosittain yhteensä 

1300 miljoonaa tonnia, joka vastaa noin 25-30 prosenttia kaikesta maapallolla tuotetusta ruoasta. On arvioitu, että tällä määrällä voitaisiin ruokkia jopa kaksi miljardia ihmistä.


7.-13.9. järjestetään valtakunnallinen Hävikkiviikko. Kuluttajaliiton organisoimaa Hävikkiviikkoa vietetään tänä vuonna kolmannen kerran.

Meikkis on kunnostautunut hävikkiasioissa äityisvapaan aikana. Tulee enemmän kokattua sen perusteella mitä kaapissa on sen sijaan että tekisi sitä mitä tekee mieli. Se on tietysti luonnollisesti helpompaa kun on päivän kotona ja voi katsoa että mitä siellä kaapeissa onkaan. Ei sitä siellä töissä muista ja töistä tullessa tulee käytyä kaupassa. Nälkäisenä. Järkyttävän nälkäisenä... Ymmärrän.

Silti, jämäruoista tehdystä hyvästä illallisesta saa kyllä jotenkin erikoishyvät kiksit, joten suosittelen kokeilemaan!

Bonuskuva kauniista ilta-auringosta!