Virtuaaliviinikerho - miltä malbec maistui?

Heinäveden hyvin viileissä ja syksyisissä kansallismaisemissa lämmiteltiin eilen sielua malbec-viineillä, kun virtuaaliviinikerho kokoontui testaamaan kolmea argentiinalaista ja yhtä ranskalaista malbecia. 

Viininmaistelu oli jälleen kerran erittäin opettavainen kokemus. Aina ensimmäistä viiniä kokeillessa siitä ei osaa oikein sanoa mitään - se maistuu vain punaviinille. Mutta kun viinejä vertaa keskenään, niin eroja alkaa löytyä, ja kohta huomaa jo sujuvasti analysoivansa sitä ensimmäistäkin viiniä. Kun haistelee ja maistelee neljää saman rypäleen viiniä, niiden yhtäläisyyksistä oppii rypäleen ominaispiirteet. Eroista taas oppii sen mikä vaikutus iällä, hinnalla ja viinintuotantoalueella on viinin makuun. Huisia! 

Olen itse mieltänyt malbecit aina jotenkin tunkkaisiksi, enkä ole rypäleestä liiemmin välittänyt. Näiden viinien joukosta löysin kuitenkin viinin, joka hipoo kärkipaikkaa omien suosikkiviinieni joukossa. Yllättäen se oli näistä se kallein... :D

Kaikille viineille oli yhteistä tumma, maukas, makeahko marjaisuus: karhunvatukka, mustaherukka ja mustikka. Kukkaisuuttakin moni löysi. Ranskalaisen malbecin perusmaussa oli ehkä aavistuksen punaisemmat marjat: puolukka, karpalo. Kaikki viinit olivat rungoltaan suht täyteläisiä ja tanniineiltaan maltillisia. Nuoremmat viinit olivat hapokkaampia ja raaemman makuisia kuin kypsemmät viinit.    

Alamos oli viineistä kaikista edullisin, kympin luokkaa. Se oli myös nuorin viini, mikä kyllä maistui. Muihin verrattuna viini maistui hieman raa'alta ja kirpeältä. Itseäni häiritsi metallinen sivumaku, ja lämmetessään viinissä tuoksui vahvasti lyijykynä. Ihan kelpo perusviini, joka kävi muita viinejä paremmin etenkin patatas bravasin kanssa syödyn tulisen valkosipuli-chili-majoneesin kanssa.

Bousquet oli Alamokseen verrattuna vähän kehittyneempi: ei niin hapokas ja pehmeämmät tanniinit, vähemmän marjaisuutta. Tämä viini edusti kuitenkin mulle juuri sellaista malbecia josta en pidä - viini on jotenkin tunkkainen ja ei-pirteä. Moni löysi tuoksussa kellaria, minä taas multaisuutta. Viinistä viiniin löytämää kahvia en kovista yrityksistä huolimatta löytänyt. Yksi maistelija tykkäsi, että lämmetessään viinin kukkaisuus tuli esille. Tämä viini sai aikaan kaikista vähiten keskustelua. Yksi aikoi kuitenkin antaa viinille toisen mahdollisuuden yrttisen karitsan kumppanina.  

Trapiche räjäytti potin - se oli kaikkien osallistujien mielestä maistelluista viineistä ehdottomasti paras. Jo pelkkä tuoksu oli muihin verrattuna huikean intensiivinen. Jos muut tuoksuivat marjamehulta, tämä tuoksui marjamehutiivisteeltä. Sama tykitys jatkui maussa. Se oli muita viinejä paljon tiiviimpi ja täyteläisempi, tanniinit olivat myös voimakkaammat. Jälkimaku oli piiiiiitkä. Kertakaikkisen hyvä viini. Oli se kyllä melko arvokaskin - noin 30€. Monen mielestä turhan kallis, mutta omasta mielestäni hintansa väärti. Viini pääsi jatkoon, mutta sen mukana tullut puulaatikkoturhake ei.

Edelliset kolme viiniä edustivat eri hinta- ja ikäluokan argentiinalaisia malbeceja. Halusin kuitenkin testata myös yhden ranskalaisen malbecin, koska rypäle on alunperin kotoisin Ranskan Cahorsista. Ranskalaisten malbecien on sanottu olevan uuden maailman malbeceja rustiikkisempia, ja sitä tämä kyllä olikin. Ensivaikutelma oli positiivisen yllättynyt. Viini oli yllättävän runsas ja maukas ja muistutti edellisistä eniten Trapichea. Lämmetessään viinistä alkoi kuitenkin puskea esiin sitä rustiikkisuutta, joita kuvailtiin termeillä vessa, kaatopaikka, viemäri. :D Itselleni tuli tuoksusta mieleen navetta. Jos tätä pientä sivuoiretta ei oteta huomioon, niin positiivista viinissä muihin verrattuna oli sen moniulotteisuus. Viini ei ollut tuoksultaan ja maultaan yhtä tasapaksu kuin argentiinalaiset malbecit.

Kivaa oli jälleen kerran, lämmin kiitos kaikille osallistujille! Päätettiin muuten jo seuraavan virtuaaliviinikerhon rypäle, se on tannat! Tähän rypäleeseen tutustutaan kuukauden päästä perjantaina, 25.11.2016 klo 19:00. Pistäkää päivä ylös kalenteriin ja tulkaa kaikki mukaan! :)