Kanatäytteiset tortillarullat

Jos perustacot joskus alkaa tylsistyttää, niin kokeilepa näitä uppopaistettuja versioita! Vähän kyllä mietitytti maissitortillojen paistamisen jälkeen, että josko nämä nyt tästä vain popsisi perinteiseen tyyliin. Sen verran oli askartelemista jo niissäkin. Kiltisti kuitenkin asettelin kanatäytteen tortillan sisään, rullasin ja paistoin rasvassa rapsakoiksi. Hyviä olivat juu! Milloinpa rasvassa paistetut asiat eivät hyviä olisi!

Tortillarullien ohje on Jane Miltonin Meksikolainen keittiö -kirjasta, joka on ollut luotto-opukseni meksikolaisreseptien osalta jo pitkään. Kanatäytteeseen olisi ohjeen mukaan tullut myös fetajuustoa, mutta sellaista meidän jääkaapista ei sattunut löytymään. Ohjeen mukaan tortillat syödään tomaattisalsan kanssa, mutta itse tarjosin tomaattisalsan lisäksi guacamolea ja juustoista maissia. Tortillat viimeistelin vielä limemehulla, cheddar-juustoraasteella ja korianterilla. Nami!

Paistoin ensin maissitortillat, rullasin sisään kanatäytteen ja paistoin rypsiöljyssä.

Kanatäytteiset tortillarullat
(kuudelle)

• 2 pkt kanafileitä (6 kpl)
• 1 iso sipuli
• 4 valkosipulinkynttä
• (fetajuustoa)
• rypsiöljyä
• maissitortilloja 25-30 kpl
• suolaa ja mustapippuria

Maissitacot

(25-30 kpl)

• 1l meksikolaisia masa harina maissijauhoja
• 1 l kylmää vettä
• 1 tl suolaa 

Tomaattisalsa

• 3 tomaattia pilkottuna ja siemenet poistettuna
• 1/2 limetin mehu
• pieni nippu korianteria silputtuna
• 1/2 hopeasipuli hienonnettuna
• 1 punainen chili hienonnettuna ja siemenet poistettuna
• suolaa ja pippuria

Valmista ensin salsa sekoittamalla kaikki ainekset ja maustamalla suolalla ja pippurilla. Nosta jääkaappiin odottamaan. (Valmista myös guacamole ja juustoinen maissi.)

Pane kananfileet suureen kattilaan ja lisää vettä niin että fileet peittyvät. Kiehauta vesi ja laske sitten lämpöä. Keitä kanoja 15-20 minuuttia kunnes ne ovat kypsiä. Nosta kanat vedestä, anna jäähtyä hetki ja riivi kahden haarukan avulla pieniksi palasiksi.

Hienonna sipulit ja kuullota niitä pannulla öljyssä muutama minuutti kunnes sipulit ovat pehmentyneet. Sekoita joukkoon kana ja mausta suolalla ja pippurilla. Nosta sivuun (ja sekoita joukkoon murennettu feta).

Valmista maissitacot. Sekoita taikinan aineet keskenään ja pyöritä taikinasta suuren lihapullan kokoisia palloja. Paina litteäksi tortillaprässillä tai kattilalla ja paista kuumalla pannulla ilman rasvaa kypsäksi pari minuuttia per puoli. Tortillojen käsittelyä helpottaa jos pallon painaa litteäksi kaksin kerroin käännetyn pakastepussin välissä.

Täytä tortillat odottamaan uppopaistoa sitä mukaan kun ne kypsyvät. Laita lusikallinen kanatäytettä tortillan keskelle ja kääri tortilla tiukalle rullalle. Kun kaikki tortillat on täytetty, lisää pannulle rypsiöljyä n. 2,5 cm kerros. Kuumenna öljy ja laske 5-6 tortillarullaa kerrallaan öljyyn kypsymään. Ole varovainen kuuman öljyn kanssa.

Paista rullia 2-3 minuuttia välillä käännellen niin että ne ovat kullanruskeita. Valuta rullat talouspaperin päällä ja tarjoa ne heti salsojen, limelohkojen, cheddar-raasteen ja korianterin kera. Kyytipoikana maistuu mitä mainioimmin meksikolainen olut. 

Rapujuhlat

Ehdittiinpäs viettää yhdet rapujuhlat tällekin vuodelle, vaikka työ ja mökkiprojekti meinaa imeä kaikki mehut. Tällä kertaa ravut nautittiin lapsiperhemeiningillä kuuden pariskunnan ja yhdeksän lapsen kera. Menoa ja meininkiä oli sen verran muutenkin riittämiin, että snapsit ja helan gårit jätettiin väliin. Oli meillä täällä silti yksi hieno lauluesitys yhden esiintymishaluisen natiaisen toimesta.

Juhlien menu oli seuraavanlainen:

menu

jäämeri - omena-limettidrinkki

rapuja, paahtoleipää ja valkosipulimajoneesia

chorizoa, ilmakuivattua kinkkua, Västerbotten-juustoa

vihannestikkuja ja sitruunadippiä

kermaista lohikeittoa

hedelmäinen pavlova 

Alkudrinksun poimin aiemmin tällä viikolla Mikä Viini -tapahtumasta, ja sen ohje löytyy Viinimaan sivulta täältä. Ihanan kirpeä omenainen drinkki sopi erittäin mainiosti rapujuhlateemaan. Lohikeiton tein tällä vakio-ohjeella, mutta nyt laitoin joukkoon myös paketillisen kylmäsavulohta, joka toi keittoon kivasti ekstramakua. Pavlovan tein myös vanhalla tutulla ohjeella, mutta laittoin kermatäytteeseen rahkan sijaan vaihteeksi tuorejuustoa. 

dippikastikkeessa oli kermaviiliä maustettuna ripauksella suolaa, sokeria, mustapippuria ja sitruunamehua.

Ravut oli hauholaisia täplärapuja, jotka enoni oli minulle ravustanut ja keittänyt.

Kivaa oli ja hyvin onnistuu myös rapujuhlien taapero-edition! Eipä ole pää kipeä huomenna. :)

Kantarelli-savupekoni-galette

Terveisiä mökiltä! Täällä on vietetty erittäin märkää viikonloppua raksahommien ja sienestyksen merkeissä. Sieniä on löytynyt näiltä huudeilta enemmän kuin koskaan, ja suppiksetkin on niin isoja ettei niitä suppiksiksi enää meinaa tunnistaa!

Blogeissa ja ruokalehdissä on pyörinyt viime aikoina herkullisen kuuloinen sienipiiras - galette. Sellaista minäkin sitten lähdin tänään tekemään. Homma oli astetta haastavampaa, koska meillä ei täällä mökillä ole uunia. Eikä näemmä myöskään kaulinta, mistä syystä pohjasta ei tullut ihan niin ohut kuin olisin halunnut... Mutta tämänhän nimenomaan piti olla rento piiras, joten ei kai se oo niin justiinsa.

Tein pohjan tällä Maku-lehden ohjeella, mutta laitoin täytteiksi kantarellien ja pekonin lisäksi sipulia ja puolukoita, jotka kävivät rukiisen pohjan kanssa mainiosti. Tein taikinan kaksinkertaisena ja leivoin siitä neljä pientä piirasta. Juustona käytin edamia, mutta joku vähän vahvempi, kuten emmentaali, olisi käynyt tähän varmasti paremmin. Smetanakin olisi voinut toimia mehevyyden antajana juuston sijaan.

 

Piiraan helmi on savustettu pekoni, joka on ollut tänä kesänä hittijuttu meidän keittiössä. Savustan pekonin yleensä etukäteen edellisen grillaussession päätteeksi vähän jo hiipuvassa, mietolämpöisessä hiilloksessa. Levittelen paketillisen pekonia folion päälle ja laitan sen grilliin. Heitän hiilloksen joukkoon pari savustuslastua ja laitan pekoneiden päälle kannen. Kotona meillä on pallogrilli, jossa on kansi itsessään, mutta mökillä peruspuugrillissä käytän joko Weberin savustuspömpelin (Mountain cooker) kantta tai vanhaa pallogrillin kantta. 

Annan pekoneiden savustua puolisen tuntia, jäähdytän ja laitan jääkaappiin odottelemaan käyttöä. Savustettu pekoni on sitten helppo paistaa rapeaksi ja käyttää milloin mihinkin ruokaan. Savun aromi tuo - ah muutenkin niin ihanaan - pekoniin aivan uudenlaista twistiä, ja se sopii erityisen hyvin ruokaan sienien kanssa.

Kantarelli-savupekoni-galette

(4 kpl pieniä piiraita)

pohja

• 3 dl vehnäjauhoja
• 2 dl ruisjauhoja
• 1 dl rypsiöljyä
• 2 tl suolaa
• 1,5 dl vettä

täyte

• 2dl juustoraastetta
• 1 l siivottuja kantarelleja
• 170g (1 pkt) savupekonia
• 1/2 sipuli
• pari kourallista puolukoita
• suolaa ja pippuria

Sekoita pohjan ainekset keskenään taikinaksi. Pyöräytä palloksi, kääri kelmuun ja laita jääkaappiin odottamaan. Paista kantarelleja ja sipuleita pannulla kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Lisää pekonit ja paista rapeaksi. Raasta juusto.

Jaa taikina neljään osaan ja kauli taikinapallot pyöreiksi levyiksi. Levitä levyn keskelle juustoraastetta ja sen jälkeen pekoni-sipuli-kantarelliseosta. Ripottele päälle puolukoita ja rouhaise vielä lopuksi pinnalle mustapippuria ja suolaa. Taita reunat täytteen päälle.

Paista piiraita 200 asteisessa uunissa 30 minuuttia. Jos paistat piiraat grillissä, niin tee se kuumassa grillissä pitsakiven päällä kannen alla. Paistoaika voi olla pitempi tai lyhyempi riippuen grillin kuumuudesta. Pitsakiven puutteessa tulitiiletkin käyvät, mutta pelkällä ritilällä/muurikalla pohja palaa hyvin nopeasti. Nimimerkki kokemusta on. :)

Pizza bianca kantarelleista

Vielä yksi sieniohje! Kaveri vinkkasi, että hän tekee kantarelleista aina pizza biancaa, ja koska hän on yksi viisaimmista ystävistäni niin pakkohan sellaista oli itsekin saada kokeilla. Pohjan ohje on Saku Tuomisen, Luca Platanian, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden kirjasta Pizze (vähän oikaistuna versiona).

Pitsa bianca kantarelleista

pohja - 1 iso tai 2 normaalia pitsaa

• 500 g vehnäjauhoja
• 3,5 dl kädenlämpöistä vettä
• 25 g tuorehiivaa
• 10 g hienoa merisuolaa (kyllä, laitoin koko määrän)
• 10 g oliiviöljyä

Sekoita veden joukkoon hiiva ja suola. Lisää jauhot vähitellen samalla vaivaten ja lisää lopuksi oliiviöljy. Vaivaa taikinaa maksiminopeudella (koneella tai hauiksilla) kunne taikina on joustavaa, sileää eikä tartu käsiin. 

Oikeasti tuo jauhomäärä ei koskaan riitä siihen ettei taikina tarttuisi käsiin, joten lisään lopussa jauhoja sen verran että saan taikinan kulhosta irti. Lisään tarvittaessa vielä hieman jauhoja leipoessani taikinasta pitsapohjaa.

Anna taikinan kohota noin tunnin ajan huoneenlämmössä kosteutetun keittiöpyyhkeen alla. Muotoile taikinasta 1-2 palloa, ja levitä haluaamasi muotoon.

täytteet

• 1 dl ranskankermaa
• 1 kpl mozzarellaa
• 50 g porosalamia
• 1/2 punasipuli
• 1/2 litraa kantarelleja
• mustaa pippuria

Levitä pitsapohjalle ranskankermaa, salamia, punasipulirenkaita, kanttareilleja ja riivi päälle mozzarellaa. Rouhi päälle mustaa pippuria.

Paista pitsa 225 asteessa 6-7 minuuttia tai kunnes pohja on kypsä. Mikäli saat uunin kuumemmalle tai paistat pitsan grillissä pitsakiven päällä niin pari minuuttia vähemmän riittää.

Suppilovahvero-sinihomejuustokeitto

Tein eilen lopuista sienistä keittoa. Vaikka nimesin tuotoksen suppiskeitoksi, niin totuuden nimessä kerrottakoon että sekaan meni myös reilu kourallinen kantarelleja. Ei se varmaan oo niin justiinsa.

Lisäsin soppaan kaikki ainekset, mistä kuvittelisin hyvän sienikeiton syntyvän - eli sipulia, valkosipulia, tuorejuustoa ja kermaa - mutta valitettavasti keitto maistui mauttomalta litkulta. Sitten muistin jääkaapin perälle hylättynä lojumaan jääneen palan Peltolan blueta, ja hävikkiviikon hengessä heitin se keiton sekaan uiskentelemaan. 

Niinpä sitten kävikin, että kuivahtanut homejuuston kanttura muokkasi sienikeiton silkkisen täyteläiseksi ja pisti maut heti kerralla balanssiin. Sen koommin ei tässä valtakunnassa tulla näkemään suppiskeittoa ilman sinihomejuustonokaretta. Sen pituinen se.

Suppilovahvero-sinihomejuustokeitto

• 1-2 l suppiksia 
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• tilkka rypsiöljyä
• 1 tl timjamia, lipstikkaa, suolaa ja mustapippuria kutakin
• 5 dl vettä
• 1 prk Creme bonjour kantarelli-tuorejuustoa
• 1 dl kuohukermaa
• 50g sinihomejuustoa

Paista pekonit. Lado pekonisiivut uuninpellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes pekonit ovat tummia ja rapeita.

Valmista keitto. Kuori ja pilko sipulit ja kuullota niitä sienien kanssa öljyssä muutama minuutti. Lisää vesi ja mausteet ja kiehauta. Anna keiton porista hiljallee ja tekeytyä kymmenisen minuuttia. 

Soseuta, lisää juustot ja kerma. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Tarjoile heti pinnalle murustetun pekonin kanssa.

Liekkitorttu suppiksista ja ihmehiilet

Kävimme viime perjantaina Sipoonkorvessa ja löysimme sieltä parisen litraa suppilovahveroita. Enoni oli aiemmin päivällä tuonut meille pussillisen ihanan upeita kantarelleja, joten edessämme oli sieniruokien täyteinen viikko. 

Helpotusta sienien tuhoamisurakkaan toi uusin Glorian ruoka ja viini, jossa oli useita ihania sieniohjeita. Ensimmäisenä niistä lähti kokeiluun alsacelainen versio pitsasta, eri tarte flambée - tuttavallisemmin liekkitorttu - jonka ihana syksyinen makukirjo oli kyllä täysi kymppi. 

Tein tortun muuten GRV:n ohjeen mukaan, mutta vaihdoin Schwarzwaldin kinkun porosalamiin kun sellaista osui kaupassa silmiin. Laitoin myös itse torttuihin vähän reilummin ranskankermaa ja sieniä. Ja suosituksen mukaisesti hain torttuun metsäistä lisämakua rosmariinilla.

Ohjeesta tulee kaksi torttua, ja paistoimme ensimmäisen ohjeen mukaan uunissa. Vaikka täytteet saivat hyvin väriä, pohja jäi vähän raa'aksi. Tässä vaiheessa muistin että ystäväni Sampo oli mainostanut verkkokaupastaan löytyviä uusia argentiinalaisia ihmehiiliä, jolla grilliin saa kunnolla lämpöä, kuulema jopa 800 astetta. Kilautin kaverille, joka ystävällisesti toi meille pussillisen hiiliä ja pääsimme siten paistamaan toisen tortun grillissä.

Jättisuuret hiilet olivat ulkonäöltään jo melko päheitä ja saivat meidän grillimaisterin tohisemaan innosta (lahjavinkki grillihörhöille!). Ne myös tekivät sen minkä lupasivat, ja grillin lämpö saatiin nousemaan lähelle kolmeasataa hyvin vaivattomasti. Aiemmin 250 astetta on ollut jo aika työn takana. Arvatenkin pizzakiven päällä ollut torttu paistui hyvin ja pohja oli täydellisen rapea.

Hiilet myös pitivät lämmön hyvin. Liekkitortun syönnin jälkeen paistoimme vielä paketin makkaraa ja savustimme pekonia seuraavan päivän ruokaa varten. Harmitti kun kaapista ei löytynyt enää muuta grillattavaa. :D

Liekkitorttu suppiksista 

pohja

• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1 dl vettä
• 1 kananmunan keltuainen
• 1 rkl öljyä (+ 1 rkl voiteluun)
• 1/2 tl suolaa
• Muutama rosmariinin "havu"

täyte

• 2 punasipulia
• 1 omena
• 2 dl ranskankermaa
• 1 l suppilovahveroita
• 1 pkt (100g) kylmäsavukinkkua tai porosalamia
• suolaa ja mustapippuria

Sekoita kulhossa pohjataikinan aineet ja vaivaa tasaiseksi. Lisää tarvittaessa hieman jauhoja. Taikinan pitää olla kosteahkoa, mutta se ei saa tarttua käsiin. Voitele taikinapallo öljyllä, kääri se tuorekelmuun ja anna vetäytyä jääkaapissa noin 1 tunti.

Kuumenna uuni (tai grilli) 250-asteiseksi. Kauli tai painele taikinasta leivinpaperin päällä kaksi soikinomuotoista, mahdollisimman ohutta pohjaa. 

Kuori ja viipaloi sipulit ja omena. Levitä pohjan päälle ranskankermaa, sipuli ja omenaa, sieniä ja kylmäsavukinkkua/porosalamia. Ripottele päälle hieman tuoretta rosmariinia. Paista liekkitorttuja 6-8 minuuttia, kunnes piiraiden reunat hieman tummuvat.

pasta All’amatriciana

Keski-Italiassa tapahtui keskiviikkona tuhoisa maanjäristys, jonka yksi pahiten kärsineistä kaupungeista oli pastastaan tuttu kaupunki Amatrice. Liikutuin, kun luin uutisen että italialaiset ravintolat ovat ottaneet nyt listoilleen pasta All'amatricianan ja lahjoittavat jokaisesta myydystä annoksesta kaksi euroa Punaiselle ristille. "Puistolan bistrossakin" tarjottiin sitten eilen tätä makoisaa pastaa.

Halusin tehdä pastan mahdollisimman autenttisena, mikä ei ole italialaisten pastojen kohdalla ikinä helppoa. Joko raaka-aineiden löytäminen on haastavaa, kun pitää käyttää täsmälleen jonkin alueen lihaa tai juustoa, tai sitten on epäselvyyttä siitä mitä pastaan laitetaan ja mitä missään nimessä ei laiteta. Tämän pastan kohdalla kiistelyä syntyy esimerkiksi siitä, laitetaanko pastaan sipulia ja valkosipulia vai ei.

Itse vakuutuin siinä määrin tämän nettisivun tietämyksestä pastan historiasta ja yksityiskohtaisista ohjeista, että päätin noudattaa sitä. Sivustolla korostettiin, että tärkein asia pasta all'amatricianassa on guanciale, jonka Suolaa ja Hunajaa -blogi on puolestani ystävällisesti suomentanut kuivatuksi sianposkeksi. Suuntasin Hakaniemen kauppahalliin Roinisten tiskille, jossa tiedettiinkin heti mitä olin tullut hakemaan kertoessani aikeistani valmistaa pasta all'amatricianaa. Heillä oli tarjolla toscanalaista mustapippurikuorrutteista guancialea, joka oli sattuneista syistä käynyt kaupaksi viime päivinä hyvin. Samaiselta tiskiltä löytyi myös pastaan sopivat tomaatit ja spagetit, joten jäljelle jäi löydettäväksi enää pecorino. Lähimmäs Amatricea pääsin Lentävän lehmän toscanalaisella pecorinolla.

Vaikka jossain vaiheessa tulikin mieleen, että kylläpä voi helpon arkiruoan saada muutettua hankalaksi ja kalliiksi, niin oli se lopputulos tällä ohjeella ja raaka-aineilla kyllä täysin jotain muuta kuin mitä markettituotteilla valmistettu arkinen pekoni-tomaattipasta. Tässä ruoassa maistui niin syvästi Italia, että sen nauttimisen aikana sai tehtyä lyhen mielikuvamatkan Italiaan. Joten kyllä, kyllä se oli täysin vaivan ja rahan väärti. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Väittäisin myös, että vaikka en päässyt raaka-aineiden kotipaikkojen osalta aivan Amatriceen saakka, vaan jouduin tyytymään toscanalaisiin versioihin, ja vaikka minulla ei ollut oikeanlaista paistorasvaa ja vaikka minulla oli vääränlainen pannu, niin pääsin silti aika lähelle aitoa pasta all'amatricianaa. :) 

Pasta All’amatriciana

• 500g hyvälaatuista italialaista spagettia, esim. De cecco no. 12
• 200g keski-italialaista guancialea
• 2 tlk hyvälaatuisia italialaisia tomaatteja, esim. San Marzano 
• 200g keski-italialaista pecorinoa
• 1 kuivattu chili
• suolaa pastan keitinveteen

Paloittele guanciale tasakokoisiksi paksuiksi suikaleiksi. Paista pekonipalat pannulla rapeiksi (varo ettet keitä tai polta) ja lisää tomaatit ja kuivattu chili. Anna kastikkeen porista pannulla 15-30 minuuttia ja paksuuntua. Raasta sillä aikaa pecorino (raasta noin 3/4 juustosta ja jätä loput viimeistelyyn) ja kuumenna pastavesi.  

Kun pastakastikkeen koostumus on kiinteytynyt sopivasti, poista chili ja keitä pastat. Lisää keitetty pasta kastikkeen joukkoon ja sekoita joukkoon pecorinoraaste. Tarjoile heti raastetun pecorinon ja hyvän maalaisleivän kera.

Raparperi-omenapiiras

En ole varma ovatko kovaa vauhtia omenapuustamme tippuvat omenat vielä ihan kypsiä, mutta minusta ne ovatkin parhaimmillaan nyt kun ne ovat vielä kunnolla kirpeitä. Etenkin tuo meidän Valkea kuulas tuntuu olevan vähän valjun makuinen täysi-ikäisenä, naapurin punaisemmat omenat ovat maukkaita vielä myöhemminkin.

Tässä piirakassa yhdistyy kaksi erinomaisen piirakan elementtiä: mehevä rahkatäyte ja rapea murupinta. Tällaista omenapiirakkaa meidän äiti teki aina. Lisäsin joukkoon vielä vähän raparperia, kun ne tuolla puskista huusivat suruissaan, että heidät on kevään jälkeen sinne unohdettu. Toivat mukavaa lisäkirpakkuutta makean happamaan piirakkaan! 

Vaikka kesä palasikin tänä viikonloppuna ihanan lämpimän ja aurinkoisen sään muodossa, voi tällä omenapiirakalla jo ihan hyvin vähän flirttailla syksyn kanssa...

Raparperi-omenapiiras

• 125 g voita
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1 dl sokeria
• 1 rkl vaniljasokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl ruokasoodaa
• 1 dl turkkilaista jogurttia / kermaviiliä / piimää / kermaa
• 1 muna

täyte

• 5dl omenakuutioita
• 3 raparperin vartta
• 250 g maitorahkaa
• 0,5 dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 1 muna

Sulata voi. Yhdistä jauhoihin sokerit, leivinjauhe ja sooda. Sekoita sula voi kuivien aineiden joukkoon. Jaa seos puoliksi kahteen eri kulhoon. Toisesta tulee pohjataikina, toinen jää muruseokseksi kakun päälle.

Lisää pohjataikinaan jogurtti ja muna. Jogurtin sijaan voi hyvin käyttää myös esim. kermaviiliä, piimää tai kermaa. Sekoita hyvin. Levitä löysähköksi jäävä taikina voideltuun pii

rakkavuokaan.

Kuutioi omenat. Itsellä viiteen desiin meni n. 6 kotimaista omenaa kun kaikki eivät olleet ihan priimakunnossa. Isompia ulkomaalaisia omenia tähän riittäisi varmaan 3 kpl. Kuori ja viipaloi raparperi ja asettele omenat ja raparperit taikinapohjalle.

Sekoita maitorahkaan sokerit ja muna. Kaada täyte omenien päälle. Levitä viimeiseksi piiraan päälle vielä muruseos. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 30-40 minuuttia.

Jäin miettimään, että osan vehnäjauhoista olisi voinut korvata varmaan kaurahiutaleilla. Sillä olisi saanut sekä pohjasta että päällymurusta rapsakamman. No, ensi kerralla sitten!

Romesco-kastike

Ihana paahdetuista paprikoista tehty makea ja täyteläinen Romesco-kastike! Täydellinen grilliaterian yhteyteen etenkin näin syksyllä, kun vettä tihuuttaa, tuuli tuivertaa ja lautaselle kaipaa jo vähän jotain tuhdimpaa kuin kepeää salaattia.

Tämä kastike tehtiin ruoanlaittoruoaksi tehdyille grillatuille leiville, joiden päälle pääsi myös grillattua vuohenjuustoa, mutta meni sitä pari lusikallista myös pääruokana olleen grillatun paahtopaistin kaverina. Nam.

Romesco-kastike

• 3 punaista paprikaa
• 5 valkosipulin kynttä
• 5 aurinkokuivattua tomaattia
• 75g cashew-pähkinöitä
• 2 rkl omenaviinietikkaa
• sipaisu chilijauhetta
• kourallinen tuoretta persiljaa
• suolaa ja mustapippuria

Paahda grillissä paprikat ja kokonainen valkosipuli niin että molemmat ovat ihan pehmeitä. Paprikat saavat huoletta kärtsäytyä ihan mustiksi. Nosta kuumat paprikat ja valkosipulit muovipussiin ja sulje pussi. Jätä jäähtymään. Paahda cashew-pähkinät kuumalla kuivalla pannulla niin että saavat väriä. 

Putsaa paprikoista siemenet ja kuori ja purista viidestä valkosipulinkynnestä pehmeä sisus paprikoiden joukkoon. Lisää mukaan aurinkokuivatut tomaatit ja paahdetut cashew-pähkinät ja surautta kaikki sileäksi sauvasekoittimella. Mausta omenaviinietikalla, tuoreella silputulla persiljalla ja suolalla ja mustapippurilla. Jos haluat kastikkeeseen potkua niin lisää myös chilijauhetta tai chilikastiketta maun mukaan.