Näytetään tekstit, joissa on tunniste viinikerho. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viinikerho. Näytä kaikki tekstit

tiistai 21. helmikuuta 2017

Virtuaaliviinikerho: Merlot

Tällä kertaa viinikerhossa palataan lajikeviinien pariin, kun vuoroon pääsee Merlot. Ajatuksena oli tänä keväänä keskittyä ranskalaisiin viineihin, ja Merlot onkin Bordeaux'n viljeillyin rypäle. Pelkkien Bourdeauxin Merlot'hin keskittyminen olisi kuitenkin tullut sen verran tyyriiksi, että maistelemme myös muun maailman tuottamia Merlot-lajikeviinejä.

Jos haluat mukaan, niin kipaise hakemassa alla olevat viinit Alkosta (suosittelen lämpimästi Alkon verkkokauppaa!) ja liity maistelujoukkoomme perjantaina 3.3.2017 klo 19:00 Puistolan bistron FB-sivulta löytyvässä tapahtumassa: Virtuaaliviinikerho, Merlot. Kokoonnumme tuolloin kotisohvillemme maistelemaan viinejä ja jakamaan kokemukset virtuaalisesti. 

Lämpimästi tervetuloa!



Merlot tuottaa pehmeän reheviä, hedelmäisiä viinejä, jotka ovat nautittavissa usein jo nuorina. Aromeista löytyy kypsää hedelmäisyyttä ja punaisia marjoja, kuten herukkaa ja puolukkaa. Viinistä löytää usein kukkaisuutta, mutta myös maanläheisyyttä. Tanniineja Merlot'ssa on maltillisesti. 

Reseptitaivas kehuu Merlot'a hyvänä ruokaviininä, joka täydentää ruokaa viemättä siltä pääosaa. Varsinainen pihviviini Merlot ei maltillisen tanniinisuutensa vuoksi välttämättä ole, joten liharuoista parhaiten Merlot'lle sopivat kypsät lihat ja pataruoat. Merlot on myös hyvä grilliviini etenkin maalaismakkaroiden tai possunniskan seuralaiseksi. 

Tunnetuimmat, jopa kulttiasemaan nousseet, erittäin arvokkaat Merlot-lajikeviinit viljellään Ranskan Bordeauxissa, Saint-Émilionissa ja Pomerolissa. Lajikeviiniä useammin Bordeaux'ssa Merlot'sta valmistetaan tosin useimmin sekoiteviiniä yhdessä Cabernet Sauvignonin, Cabernet Francin ja Petit Vedot'n kanssa. Merlot'a viljellään myös muualla Ranskassa ja Euroopassa, kuten Italiassa, Unkarissa, Bulgariassa ja Romaniassa. Merlot on yleinen lajike myös Uudessa maailmassa. Yhdysvalloissa, etenkin Yhdysvalloissa ja Chilessä.

Opi lisää Merlot'sta vaikkapa näistä lähteistä:
http://reseptitaivas.fi/viinikoulussa-samettinen-merlot/
https://www.juomavinkki.fi/fi/ryp%C3%A4le/merlot
https://viinimaa.fi/artikkelit/viinikoulu/merlot-helposti-lahestyttava-maailmanvalloittaja


Halusin maisteluun mukaan yhden hieman epätyypillisemmän viinimaan - ja sitä pääsi tällä kertaa edustamaan Bulgaria. Viinilehti kuvaa viiniä särmikkään runsaaksi ja suosittelee sitä grilliruokien seuralaiseksi. Kolme tähteä ja hinta-laatusuhde kohdillaan.


Yhdysvaltojen osalta tunnetuimmat Merlot't tulevat Washingtonin alueelta, josta on kotoisin myös toinen maisteluviinimme. Viinilehti kehuu viiniä mehevän muhevan mehukkailla sanoilla ja antaa sille neljä tähteä. Laatukin on hintaa korkeampi. Tämäkin viini toimii grilliruokien seurassa. Tai juustojen. Tai jopa noutopöydässä (mikä ei yleensä ole mairitteleva asia viinille..)

Ps. Viinin tekijän taustalta löytyy sen verran huumaava tuhkimotarina, että päätin härskisti kopioida sen tähän teidän nähtäväksenne:

Charles Smith Wines

Rocktähden habituksen omaava Charles Smith varttui Pohjois-Kalifornian Sacramentossa ja nuoruudessaan hän työskenteli mm. sommelierina ja apulaisena eri viinitiloilla (mm. Domaine Chandon) Rakkaus tanskalaiseen naiseen vei hänet kuitenkin Kööpenhaminaan, jossa hän pyöritti Tex-Mex ravintolaa 11 vuoden ajan. Tänä aikana alkoi hän järjestää paikallisille bändeille keikkoja ravintolassaan ja rockmanagerin työstä tuli hänelle toinen ammatti. Vuonna 1999 ollessaan 39 vuotias päätti hän lähteä road tripille Washington Staten alueelle ja sattuma saattoi hänet yhteen Cayuse-viinitilan ranskalaisen omistajan, Christophe Baronin, kanssa. Christophe ja Charles ystävystyivät ja Christophe suostutteli Charlesin jättämään taakseen managerin ja ravintoloitsijan uran ja aloittamaan uuden uran viinintuotannon parissa. Näin syntyi Charles Smithin ensimmäinen projekti, K Vintners. K Vintners tuottaa pienten volyymien huippuviinejä, joiden arvostus amerikkalaisten viinikriitikoiden parissa on ollut huimaa. Chales Smith Wines-projektin ideaa Charles Smith kuvaa sanoilla "Modernist Project". Viinien mustavalkoinen, rockhenkinen maailma on helposti lähestyttävää ja viinit ovat tyyliltään ja laadultaan etikettien antaman lupauksen arvoisia. Charles Smith valittiin hiljattain Food & Wine Magazinen toimestav vuoden 2009 viinintekijäksi Yhdysvalloissa. Charles Smithin uusi projekti on Secco Italian Bubbles kuohuviinit, jonka taustalla on myös Charlesin italialainen vaimo Ginevra. Secco-kuohuviinit tuotetaan pohjois-italian Venetossa paikallisten tuottajien toimesta. Laatuvaatimukset ovat tiukat ja tavoitteena on tyypilliseen Charles Smith-tyyliin yhdistää nuorekas ja tuore konsepti tinkimättömään aistinvaraiseen laatuun.

Lähde: www.vindirekt.fi


Kolmas viini löytyy Alkon uutuuslistalta, joten siitä ei vielä netistä arvioita löydy. Alko kuvaa tätä toscanalaista Merlot'a sanoin: täyteläinen, tanniininen, mausteinen, mustikkainen, suklainen. Kuulostaa herkulta!


Maistelun päättää ranskalainen Merlot. AC Saint-Emilion Grand Cru on pikkuruinen 2000 asukkaan kaupunki Ranskan Bourdeaux'ssa, mutta se kuuluu Bordeaux'n alueen neljän merkittävimmän viinialueen joukkoon. Viinilehti antaa viinille neljä tähteä ja kertoo hinta-laatusuhteen olevan kohdillaan, mutta on sitä mieltä että viini kehittyisi vielä edelleen kypsyessään.

Viinilehti kuvaa viiniä klassiseksi ja nuorekkaaksi, jonka tanniinit ovat terhakkaat. Viinin ruokapariksi he suosittelevat entrecotea.

torstai 19. tammikuuta 2017

Virtuaaliviinikerho: Rhônen laakso

Virtuaaliviinikerhossa tutustutaan tämän kevään aikana ranskalaisiin viineihin. Oma viinitietämykseni on erityisesti ranskalaisten viinien kohdalla varsin heikko ja perustuu olettamukseen, että kaikki keskihintaiset viinit ovat laadultaan surkeita. On aika ottaa selvää pitääkö omat ajatukseni paikkaansa. Ensimmäisenä matkaamme viinien mukana Rhônen laaksoon, ja sinne menemme perjantaina 3.2.2017 klo 19:00. Jos haluat mukaan, kipaise hakemassa (tai  tilaa verkkokaupasta) alla olevat pullot, tai osa niistä, ja ilmoittaudu Facebookissa Puistolan bistron tapahtumaan Virtuaaliviinikerho: Rhônen laakso. Nähdään kahden viikon päästä siellä!


Skippaan taas tarkemmat esittelyt, sillä netti on pullollaan tietoa Rhônen laakson viineistä, eikä minulla ole niihin mitään lisättävää. Siispä sivistä itseäsi Rhônen laakson viineistä ennen viinikerhoa esimerkiksi näistä lähteistä: hyvää perustietoa löydät Viinihullun blogista, Alkon sivuilta ja Kuopion kansalaisopiston sivuilta. Ja sitten vähän päälle fiilistelyä Reseptitaivas -blogista.

Alkossa riittää valinnan varaa rhonelaisissa viineissä. 0,75l kokoisia punaviinejä on yhteensä 58 kpl. Halusin maisteluun mukaan a) eri hintaluokan viinejä b) eri laatuluokan viinejä c) viinejä sekä etelästä että pohjoisesta ja d) sekä sekoiteviinejä että 100% syrah-rypäleen viinejä. Tätä ei ollut kovin helppo toteuttaa neljällä viinillä, mutta onnistuin lopulta mielestäni ihan hyvin!

Alla olevista neljästä viinistä kolme sekoiteviiniä on etelästä, ja bonusviini on 100% syrah pohjoisesta. Yksi viini on laatuluokaltaan 'Cotes du Rhône villages' ja kolme muuta on crand cru -luokan viinejä, kukin eri alueelta. Viinien hinnat vaihtelevat kympin ja viiden kympin välillä. Tässä he ovat:

1. viini: Ogier Heritages Les Moniales Côtes du Rhône Villages 2015

Tämä 'Côtes du Rhône villages' -laatuluokan viini on valmistettu Grenache 77 %, Syrah 15 % ja Mourvèdre 8 % -rypäleiden sekoitteena. Viinin tuottaja Ogier on maahantuojan mukaan Rhônen laakson alueen arvostetuin tammessa kypsytettyjen viinien tuottaja. Ogier sijaitsee Châteauneuf-du-Papen sydämessä, mutta koska viini ei ole saanut alueen Grand cru -merkintää, siinä lienee käytetty rypäleitä muualtakin.

Vuoden 2014 vuosikerta on saanut Viini-lehdeltä neljä tähteä ja hinta-laatusuhteeksi 1. Viini-lehden mukaan tuhti punaviini on paahteinen ja hillomaisen makea ja se käy hyvin lähes kaikkien liharuokien kumppaniksi. Lue lisää viinistä ja sen tuottajasta Viinimaan sivuilta täältä.

2. viini: Gigondas L'Hallali Grande Réserve 2014

Toinen maisteluviini tulee Rhônen laakson yhdeltä kolmestatoista arvostetusta cru -alueesta: Gigondasista. Eteläisessä Rhônen laaksossa sijaitseva Gigondas on Châteauneuf-du-Papen jälkeen etelän maineikkain suojattu alkuperäisalue, joskus sen pikkuserkuksikin kutsuttu. Viinihullu-blogin mukaan alueen punaviinit ovat hyvin samantapaisia kuin Châteauneuf-du-Papet, mutta painottavat eleganssin sijaan enemmän voimaa ja runsautta.

Viini on edellisen viinin tapaan yhdstelmä kolmesta rypäleestä: Grenache (80%), Syrah, Mourvèdre ja se on saanut Viini-lehden arviossa neljä tähteä ja hinta-laatusuhteeksi 0. Ruoaksi lehti suosittelee viinille aromikkaita tummia liharuokia ja erityisesti riistaa.

3. viini: Juliette Avril Châteauneuf-du-Pape 2014

Kolmantena viininä maistellaan Eteläisen Rhônen laakson Châteauneuf-du-Papen alueen viiniä. Châteauneuf-du-Pape on cru-alueista ehdottomasti tunnetuin, suurin ja arvostetuin. Siellä viljellään enimmäkseen punaisia rypäleitä, ja se onkin kuuluisa mehukkaista, tummista ja tanniinista GSM-rypäleiden (Grenache, Syrah, Mourvèdre) sekoiteviineistään.

Viini saa Viini-lehdeltä myös neljä tähteä ja hinta-laatusuhteeksi arvon 0. Viini-lehti suosittelee viinin kumppaniksi selkeämakuisia, aromikkaita tummia liharuokia.

Bonusviini: Jaboulet Cornas Les Grandes Terrasses 2011

Bonusviiniksi halusin valita edellisistä poiketen 100 %:n Syrah-viinin. Syrah-rypäle on kotoisin pohjoisesta Rhônen laaksosta, jossa maineikkaimmat lajikeviinit tuotetaan alkuperämerkinnöillä Côte Rôtie, Hermitage, Saint-Joseph ja Crozes-Hermitage. Tämä viini on kotoisin myös yhdeltä pohjoiselta cru-alueelta: Cornasista. Viinintuottaja Paul Jaboulet Aîné on Rhônen laakson parhaita viinintuottajia ja se tuottaa sekä pohjois- että eteläosassa sijaitsevien 26 alkuperäalueen viiniä.

Tämä viini on saanut Viini-lehdeltä kokonaiset viisi tähteä ja hinta-laatusuhteeksi 0. Alkon valikoimassa olisi ollut myös arvostetumpien Côte Rôtien ja Hermitagen viinejä, mutta ne eivät olleet saaneet Viini-lehdeltä yhtä korkeita arvioita laadun ja hinta-laatusuhteen vuoksi, joten päädyin tähän viiniin. Viini-lehti suosittelee tälle viinille ruokapariksi tummia liharuokia ja kypsiä juustoja.

Mitäpä sitten syötäisiin? 

Jotain ranskalaista tietenkin! Mitään viinissä haudutettua ruokaa en viitsisi tehdä, sillä haluan säästää ne ruoat lauantaille sikäli mikäli maisteluviinejä jää runsaasti yli ja osa pitää saada upotettua pataan. Jotain simppeliä sen täytyisi myös olla, koska perjantai. Niinpä päätin tehdä pääruoaksi ranskalaisten suosikkiruoan, eli bifteck aux pommes frites, tuttavallisemmin pihviä ja ranskiksia.

Pihvin seuraksi ajattelin pitkästä aikaa tehdä suosikkikastikettani, rakuunaista voikastiketta, jonka ohje näyttää jotakuinkin tältä. Samalla konseptilla alkupalaksi riittänee sinappi-vinegretellä maustettu pähkinäinen vihersalaatti. Jälkiruoaksi ajattelin tehdä Crème brûléeta - kuinkas muutenkaan. Sille ei löytynytkään omasta blogista ohjetta, vaikka kuuluu ihan perusjälkkäreihin. Täytynee korjata tilanne pikimmiten!

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Virtuaaliviinikerho: Valpolicella Ripasso

Joulukuun virtuaaliviinikerhossa maistellaan Italian Valpolicellan alueen viinejä. Jos haluat mukaan, niin kipaise hakemassa Alkosta alla olevat pullot (tai osa niistä), avaa Facebookista Puistolan bistron sivut ja ilmoittaudu siellä tapahtumaan Virtuaaliviinikerho, Valpolicella Ripasso. Vajaan kolmen viikon päästä, perjantaina 30.12.2016 klo 19:00, maistelemme virtuaalisesti yhdessä viinejä ja vertaillaan kokemuksia. 

Lämpimästi tervetuloa!


Valpolicellan viinialue sijaitsee Pohjois-Italiassa Veneton alueella, joka on yksi Italian tuotteliaimpia viininviljelyalueita Sisilian ja Apulian kanssa. Veneto tuottaa Italiassa toiseksi eniten Denominazione di Origine Controllata (DOC) -kategorian laatuviinejä heti Chiantin jälkeen. Tuotetun viinin laatu jakaa kuitenkin alueen kahtia: lännessä tuotetaan Italian suosituimpiin viineihin lukeutuvia soavea, valpolicellaa ja bardoliona sekä Amaronea, kun taas idässä tuotetaan pääosin tuntemattomia bulkkiviinejä. Itäisen Veneton alueelta tuleva tunnettu viini on kuohuviini prosecco.

Valpolicellan alueen viljellyimmät punaiset rypälelajikkeet ovat Corvina, Rondinella ja Molinara, jota on laatumääritysten mukaan käytettävä viinin valmistuksessa. Valpolicellasta löytyy punaviinejä laidasta laitaan: suurin osa perusvalpolicelloista ovat kevyitä, nuorena nautittavia pöytäviinejä, joissa on usein mm. hapankirsikan aromeja. Näitä valmistetaan yleensä Valpolicellan laaksoissa, kun taas korkeammalla Classico-vyöhykkeellä tuotetaan tuhtimpia ja mielenkiintoisempia viinejä. 

Valpolicellat ovat yleensä alkoholiprosentiltaan maltillisia, noin 11%. Valpolicella Superioreksi saa kutsua viiniä, jota on kypsytetty vähintään vuosi tammitynnyrissä, ja jonka alkoholiprosentti on vähintään 12%.

Valpolicellan alueen kuningasviini on Amarone, joka on erittäin täyteläinen ja runsasalkoholinen (15-16%) punaviini. DOCG Amarone della Valpolicellan salaisuus piilee kuivatuissa rypäleissä. Alueen toinen kuuluisa viini - jälkiruokaviini DOCG Recioto della Valpolicellan valmistuksessa keksittiin aikanaan kuivattaa rypäleet talven yli niiden säilyvyyden parantamiseksi. Rypäleet kuivattiin korjuun jälkeen puuritilöiden päällä, ja alkuvuodesta niistä valmistettiin viini, jonka suuri sokeripitoisuus esti sen käymisen loppuun. Lopputuloksena saatiin makea Recioto della valpolicella. Amarone syntyi myöhemmin 1950-luvulla. Käymässä ollut Recioto oli päässyt vahingossa käymään loppuun, ja tuloksena olikin täyteläinen ja runsasalkoholinen, mutta kuiva viini - Amarone. Amarone on yleensä mausteinen, ja siitä voi löytää viikunaa, kirsikkaa, rusinaa ja muita kuivattuja hedelmiä, sekä joskus karvautta, johon sana 'amarone' viittaa. 

1970-1980 syntyi alueen kolmas ylpeys, DOC Ripasso. Ripassotekniikassa loppuun asti käynyt valpolicella käytetetään uudelleen recioton tai amaronen puristettujen rypäleenkuorien päällä yhdessä sokeri- ja hiivajäänteiden kanssa. Ripassoissa on Amaronea enemmän vaihtelevuutta, sillä sen pohjalla käytetyn valpolicellan laatu saattaa vaihdella. Osa Ripassoista muistuttaa enemmän valpolicellaa ja osa taas Amaronea. Tämäkin riippuu viinintekijän valinnoista viinin valmistuksessa.  

Amaroneihin valitaan tyypillisesti vain parhaat rypäleet. Sen valmistus on myös työlästä ja riskialtista, minkä vuoksi amaronet ovat Valpolicellan viineistä selvästi arvokkaimpia. Koska Ripassot ovat Amaroneja edullisempia ja niissä on enemmän vaihtelua, maistelemme kolmena perusviininä eri hintakategorian Ripassoja. Bonusviininä taas vertailemme Ripassoihin yhtä Amaronea.

Alkossa riittää valinnanvaraa Valpolicellan ystäville! Valpolicella - hakusanalla löytyy yhteensä 64 viiniä. Ripassoja löytyy 20 ja Amaroneja jopa 38. Käytän yleensä esikarsinnassa Viini-lehden arvioita, mutta harmillisesti ne eivät sisällä tilausvalikoiman viinejä, joita iso osa valikoiman Ripassoista ja Amaroneista on. Aikani nettiarvioita selailtuani päätin valita viinit osittain fiilispohjalta - ja sen perusteella mitä viinejä en ole vielä maistanut.

Tässä he ovat:


Viini-lehti antaa tälle viinille neljä tähteä ja kertoo viinin olevan sielukas ja edullinen ostos. Viini suositellaan nautittavaksi aromikkaiden riistaruokien kera. Antti Vahtera suosittelee juuri tälle viinille karitsaa ja haudutettuja juureksia.


Tämä viini on yksi omista supersuosikeistani, joten en voinut millään jättää sitä maistelun ulkopuolelle, vaikka yritinkin valita itselleni uusia viinejä. Viini-lehti on kanssani samoilla linjoilla: Viini-lehti on antanut tälle viinille viisi tähteä, ja kuvannut myöskin tätä viiniä sielukkaaksi. Viini on heidän mielestään edullinen ostos ja se on valmis juotavaksi nyt, mutta kehittyy säilytettäessä. Viini-lehti suosittelee tämän viinin kanssa nautittavaksi suurriistaa paistina sekä padassa kypsytettynä. Myös kypsät kovat juustot käyvät viinin kanssa. Antti Vahtera suosittelee viinin kanssa poronvasan paahtopaistia.



Kolmas viini on tilausvalikoiman puolelta, eikä siihen siten löydy Viini-lehden arviota. Alko kuvaa viiniä täyteläiseksi, keskitanniiniseksi, marjaiseksi, mausteiseksi ja mokkaiseksi.


Tämän viinin osalta löytyi Viini-lehden arvio vain vuosikerran 2010 viinille. Se vuosikerta on saanut Viini-lehdeltä neljä tähteä. Viini-lehden mukaan viini on luonteikas, mutta kallis. Viini-lehti suosittelee viinille kumppaniksi riistaa mediumkypsänä. Myös kovat, suolaiset juustot käyvät viinin kanssa. Tämän viinin osalta Antti Vahteran täsmäruokasuositus on helppo: kovat, pitkään kypsytetyt juustot, kuten gouda, manchego ja parmesan. My kind of dinner!!















perjantai 11. marraskuuta 2016

Virtuaaliviinikerho: Tannat

Virtuaaliviinikerho kokoontuu taas! Kahden viikon päästä maistellaan Tannat-rypäleen viinejä. Jos haluat mukaan, niin kipaise hakemassa Alkosta alla olevat pullot (tai osa niistä), avaa Facebookista Puistolan bistron sivut ja ilmoittaudu siellä tapahtumaan Virtuaaliviinikerho, Tannat. Kahden viikon päästä, lauantaina* 26.11.2016 klo 19:00, maistelemme virtuaalisesti yhdessä viinejä ja vertaillaan kokemuksia.

* Edit: huomasin vahingossa tehneeni perjantaille tuplabuukkauksen, mistä syystä virtuaaliviinikerho siirtyy pidettäväksi lauantaina. Pahoittelut!! 


Tunnustettakoon, että itse en ollut kuullutkaan ko. rypäleestä ennen kuin edellisen viinikerhon osallistuja ehdotti tätä rypälettä viinikerhon seuraavaksi teemaksi. Ja sehän tässä koko pointti onkin, oppia uutta! Kävin pikkuisen etuilemassa ja maistoin yhtä näistä viineistä pari viikkoa sitten Viini- ja ruokamessuilla, ja ainakin se viini miellytti kovasti!

Tannat-viinit ovat nimensä mukaisesti erittäin tanniinisia. Tannat on kotoisin Ranskasta, mutta ainakin Alkon valikoiman viinit, joissa tannatia oli käytetty, olivat ympäri maailmaa. Etelä-Amerikassa tuotetut tannatit ovat tyypillisesti mokkaisia, tanniinisia ja täyteläisiä. Omasta maistiaiskokeilusta tuli tuntuma, että kyseessä on saman tyyppinen muheva, maukas ja täyteläinen, mutta ytykkäämmillä tanniineilla varustettu rypäle kuin malbec.

Viinien valikoiminen oli tällä kertaa helppoa, koska Alkon valikoimissa oli yhteensä kuusi tannat-rypälettä sisältävää viiniä. Kaksi niistä oli 100% tannat-viinejä ja neljä sekoiteviinejä. Valitsin neljästä sekoiteviinistä ne kaksi, jossa tannat oli päärypäle.

Tässä he ovat:

1. Salton Intenso Tannat 2013, 10,35 €, Brasilia

Viini-lehti antaa tälle viinille neljä tähteä ja kertoo että viini on hintaansa laadukkaampi. Antti Vahtera suosittelee tämän viinin kanssa nautittavaksi entrecotea.

2. Garzón Tannat 2013, 13,98 € Uruguay

Viini-lehti antaa tällekin viinille neljä tähteä ja hinta-laatusuhteeksi arvon 1. Antti Vahteran mukaan tämän viinin kanssa kannattaisi syödä poroa.


Pasisen euroa edullisempi ja nuorempi viini ei saa Viini-lehdeltä kuin kolme tähteä, mutta hinta-laatu-suhde on silti vielä plussan puolella.

Bonus-viini: Duc de Larsan Madiran 2013 9,99 € Ranska

Rypäleen kotiseutua kunnioittaen bonusviininä maistellaan ranskalaista viiniä, vaikka se saikin Viini-lehden arviossa vain kaksi tähteä ja hinta-laatusuhteen -1.


Puistolan bistron menusuositus meni chilimajoneesin osalta viime kerralla niin pahasti metsään, että suosittelen tällä kertaa noudattamaan ammattilaisen neuvoja. :P Sen verran minäkin uskalla suositella, että punaista lihaa sen kannattaa olla.

Ps. Opin muuten Ruoka- ja viinimessujen viinitemppuradalla, että suklaan rasva pyöristää viinin tanniinit. Otapa siten jälkkäriksi jotain kunnolla tummaa suklaata ja järjestä samalla viinin ja suklaan maistelu!

lauantai 22. lokakuuta 2016

Virtuaaliviinikerho - miltä malbec maistui?

Heinäveden hyvin viileissä ja syksyisissä kansallismaisemissa lämmiteltiin eilen sielua malbec-viineillä, kun virtuaaliviinikerho kokoontui testaamaan kolmea argentiinalaista ja yhtä ranskalaista malbecia. 

Viininmaistelu oli jälleen kerran erittäin opettavainen kokemus. Aina ensimmäistä viiniä kokeillessa siitä ei osaa oikein sanoa mitään - se maistuu vain punaviinille. Mutta kun viinejä vertaa keskenään, niin eroja alkaa löytyä, ja kohta huomaa jo sujuvasti analysoivansa sitä ensimmäistäkin viiniä. Kun haistelee ja maistelee neljää saman rypäleen viiniä, niiden yhtäläisyyksistä oppii rypäleen ominaispiirteet. Eroista taas oppii sen mikä vaikutus iällä, hinnalla ja viinintuotantoalueella on viinin makuun. Huisia! 


Olen itse mieltänyt malbecit aina jotenkin tunkkaisiksi, enkä ole rypäleestä liiemmin välittänyt. Näiden viinien joukosta löysin kuitenkin viinin, joka hipoo kärkipaikkaa omien suosikkiviinieni joukossa. Yllättäen se oli näistä se kallein... :D

Kaikille viineille oli yhteistä tumma, maukas, makeahko marjaisuus: karhunvatukka, mustaherukka ja mustikka. Kukkaisuuttakin moni löysi. Ranskalaisen malbecin perusmaussa oli ehkä aavistuksen punaisemmat marjat: puolukka, karpalo. Kaikki viinit olivat rungoltaan suht täyteläisiä ja tanniineiltaan maltillisia. Nuoremmat viinit olivat hapokkaampia ja raaemman makuisia kuin kypsemmät viinit.    

Alamos oli viineistä kaikista edullisin, kympin luokkaa. Se oli myös nuorin viini, mikä kyllä maistui. Muihin verrattuna viini maistui hieman raa'alta ja kirpeältä. Itseäni häiritsi metallinen sivumaku, ja lämmetessään viinissä tuoksui vahvasti lyijykynä. Ihan kelpo perusviini, joka kävi muita viinejä paremmin etenkin patatas bravasin kanssa syödyn tulisen valkosipuli-chili-majoneesin kanssa.


Bousquet oli Alamokseen verrattuna vähän kehittyneempi: ei niin hapokas ja pehmeämmät tanniinit, vähemmän marjaisuutta. Tämä viini edusti kuitenkin mulle juuri sellaista malbecia josta en pidä - viini on jotenkin tunkkainen ja ei-pirteä. Moni löysi tuoksussa kellaria, minä taas multaisuutta. Viinistä viiniin löytämää kahvia en kovista yrityksistä huolimatta löytänyt. Yksi maistelija tykkäsi, että lämmetessään viinin kukkaisuus tuli esille. Tämä viini sai aikaan kaikista vähiten keskustelua. Yksi aikoi kuitenkin antaa viinille toisen mahdollisuuden yrttisen karitsan kumppanina.  


Trapiche räjäytti potin - se oli kaikkien osallistujien mielestä maistelluista viineistä ehdottomasti paras. Jo pelkkä tuoksu oli muihin verrattuna huikean intensiivinen. Jos muut tuoksuivat marjamehulta, tämä tuoksui marjamehutiivisteeltä. Sama tykitys jatkui maussa. Se oli muita viinejä paljon tiiviimpi ja täyteläisempi, tanniinit olivat myös voimakkaammat. Jälkimaku oli piiiiiitkä. Kertakaikkisen hyvä viini. Oli se kyllä melko arvokaskin - noin 30€. Monen mielestä turhan kallis, mutta omasta mielestäni hintansa väärti. Viini pääsi jatkoon, mutta sen mukana tullut puulaatikkoturhake ei.


Edelliset kolme viiniä edustivat eri hinta- ja ikäluokan argentiinalaisia malbeceja. Halusin kuitenkin testata myös yhden ranskalaisen malbecin, koska rypäle on alunperin kotoisin Ranskan Cahorsista. Ranskalaisten malbecien on sanottu olevan uuden maailman malbeceja rustiikkisempia, ja sitä tämä kyllä olikin. Ensivaikutelma oli positiivisen yllättynyt. Viini oli yllättävän runsas ja maukas ja muistutti edellisistä eniten Trapichea. Lämmetessään viinistä alkoi kuitenkin puskea esiin sitä rustiikkisuutta, joita kuvailtiin termeillä vessa, kaatopaikka, viemäri. :D Itselleni tuli tuoksusta mieleen navetta. Jos tätä pientä sivuoiretta ei oteta huomioon, niin positiivista viinissä muihin verrattuna oli sen moniulotteisuus. Viini ei ollut tuoksultaan ja maultaan yhtä tasapaksu kuin argentiinalaiset malbecit.


Kivaa oli jälleen kerran, lämmin kiitos kaikille osallistujille! Päätettiin muuten jo seuraavan virtuaaliviinikerhon rypäle, se on tannat! Tähän rypäleeseen tutustutaan kuukauden päästä perjantaina, 25.11.2016 klo 19:00. Pistäkää päivä ylös kalenteriin ja tulkaa kaikki mukaan! :)


perjantai 14. lokakuuta 2016

Virtuaaliviinikerho: Malbec

On aika aloittaa jälleen virtuaaliviinikerho! Lokakuun rypäleeksi valitsin lämpimän muhevan Malbecin, joten ei muuta kuin pullot tilaukseen ja villasukat ja kynttilät valmiiksi ensi perjantaita varten!


Muistutuksena ja niille ketkä eivät ole tällaisesta virtuaaliviinikerhosta ikinä kuulleetkaan, homma menee näin: Minä valitsen kolme viiniä (+ yksi bonusviini) ja esittelen ne tässä postauksessa. Sitten kukin kipaisee hakemassa kaupasta ko. pullot, avaa Facebookista Puistolan bistron sivut ja ilmoittautuu siellä tapahtumaan Virtuaaliviinikerho, Malbec. Tasan viikon päästä, eli 21.10.2016 klo 19:00 jokainen osallistuja istuu mukavasti kotisohvalleen kännykkä kädessä ja viinilasi toisessa, ja sitten maistellaan läpi valitut viinit ja vertaillaan kokemuksia.

Mutta ei siinä vielä kaikki! Nimittäin tällä kertaa arvon kaikkien Virtuaaliviinikerhon osallistujen kesken kaksi lippua seuraavan viikonlopun Ruoka- ja viinimessuille! Kannattaa siis tulla mukaan! :)

Oikaisin tällä kertaa, enkä kirjoittanut juttua malbecista. Erinomaisen tietopaketin Malbecista löydät esimerkiksi Viinimaan sivuilta ja vaikkapa Wikipediasta.

Maisteluviineiksi valitsin tällä kertaa kolme eri hintaluokan malbecia Argentiinasta, jossa malbecista on tullut viinikulttuurin symboli. Siellä vietetään jopa vuosittain Malbec-päivää! Bonusviininä sen sijaan maistetaan malbecia, joka tulee rypäleen alkuperäiseltä kotiseudulta, Ranskan Cahor'ista. Argentinalaiset viinit valitsin kustakin hintaluokasta Viinistä viiniin 2017 oppaan ja muiden nettivarvioiden perusteella. 

Tämmöisiä herkkuja maistellaan tällä kertaa:


Viinistä viiniin antaa viinille (vuosikerta 2013) neljä tähteä ja hinta-laatusuhteeksi 1. Lue Viinilehden arvio viinistä täältä ja Viinikartan arvio täältä. Viinistä viiniin ruokasuositus tälle viinille on tummat liharuoat sekä suurriista. Antti Vahteran täsmäruokasuositus tälle viinille on Munakoisogratiini. Mielenkiintoista... :D


Viinistä viiniin antaa tälle viinille viisi tähteä ja hinta-laatusuhteeksi 1. Heidän mukaansa viiniä tosin kannattaisi vielä kypsyttää ennen juomista. Lue Viini-lehden arvio viinistä täältä ja Viinikartan arvio täältä. Viinistä viiniin yleisruokasuositus tälle viinille on suurriista ja kovat, suolaiset juustot. Täsmäruokasuosituksen tälle viinille löydät täältä.


Viinistä viiniin antaa tälle viinille viisi tähteä ja hinta-laatusuhteeksi 0. Heidän mukaansa viiniä tosin kannattaisi vielä kypsyttää ennen juomista. Lue Viini-lehden arvio viinistä täältä ja Viinikartan arvio täältä. Viinistä viiniin yleisruokasuositus tälle viinille on medium-kypsä tumma liha ja erityisesti aromikas riista. Myös kovat, suolaiset juustot. Antti Vahteran täsmäresepti tälle viinille sisältää entrecotea.Lisätietoja viinistä löydät myös Viinimaan sivuilta täältä.

4. Bonusviini: Château Haut-Monplaisir


Viinistä viiniin antaa tälle viinille kolme tähteä ja hinta-laatusuhteeksi 0. Lue Viini-lehden arvio viinistä täältä ja Viinikartan arvio täältä. Viinistä viiniin yleisruokasuositus tälle viinille on riista ja muut aromikkaat tummat liharuoat medium-kypsänä. Myös kovat, suolaiset juustot.

Puistolan bistron syksyinen menusuositus viininmaisteluillalle on seuraava:





lauantai 14. toukokuuta 2016

Virtuaaliviinikerho: Pinot Noir

Lupailin jo aiemmin että punaviinit olisi nyt tältä erää juotu, ja että viinikerhossa siirryttäisiin maistelemaan valko- ja roseviinejä kesän ajaksi. Mutta eipä vielä hätäillä, vaan otetaan sittenkin vielä toukokuussa maisteluun yksi punaviinirypäle, nimittäin kesäpunkkusuosikkini Pinot Noir!

Olen aina pitänyt Pinot Noiria keveytensä puolesta nimenomaan kesäviininä, mutta nyt monessa paikassa tuli vastaan, että se olisi hyvä syyspunkku, koska käy niin hyvin pariksi riistaruokien kanssa. No mutta eipä hätää, jossain mainittiin myös että Pinot Noir on ehdoton kaveri parsarisotolle, joten kelvannee se siis kevätjuomaksikin!

Oma Pinot Noir intoiluni sai latteasti alkunsa Sideways -leffasta, kuten on arvatenkin käynyt puolelle maailman ihmisistä.. Pinot Noirin onkin sanottu olevan maailman romantisoiduin viinilajike ja viinisnobbailun kohde. Liekö tuokin samaisen leffan aikaansaama vaikutus. No, klisee tai ei, Pinot Noir on ihanaa, ja me maistelemme sitä syntymäpäivänäni, perjantaina 27.5.2016 klo 19:00.  

Tsekkaa alta valikoidut maisteluviinit ja klikkaa itsesi osallistujaksi Puistolan bistron Facebook-sivulla olevaan tapahtumaan: Virtuaaliviinikerho, Pinot Noir. Muutapa ei sitten tarvikaan tehdä, paitsi hankkia ne viinit ja olla kärppänä 27.5.2016 klo 19:00 sohvalla viinilasi kädessä tietokoneen ääressä.

Kuvan lähde: Wikipedia
Pinot Noir -rypäle

Pinot Noir on yksi maailman arvostetuimmista rypäleistä, mutta samalla myös erittäin haastava rypäle viljellä. André Domién Viini-kirjan mukaan se ”on viljeltäväksi kiittämätön, viininvalmistuksessa se on vaikea, kypsytysvaihe vaatii kovasti sormituntumaa, eivätkä pinot noirit ole ollenkaan helppoja ymmärtää.” Pinot Noir on Ranskan Burgundista kotoisin oleva rypäle, mutta nykyisin lajike on levinnyt lähes jokaiselle maailman viininviljelyalueelle.  

Saksassa Pinot Noiria kutsutaan Spätburgunderiksi (myöhäinen burgundilainen), Itävallassa ja Sveitsissä Blauburgunderiksi ja Italiassa sitä kutsutaan nimellä Pinot Nero. Burgundin lisäksi arvostetuimmat Pinot Noirit tulevat Yhdysvalloista ja Uudesta Seelannista. Pinot Noiria viljellään nykyään jopa Kanadassa ja Iso-Britanniassa, minkä tekee mahdolliseksi se että Pinot Noir vaatii nimenomaisesti viileän ilmaston viihtyäkseen.

Pinot Noiria rakastetaan (Sideways-leffan lisäksi) siitä syystä, että se ilmentää niin voimakkaasti kasvupaikkaansa ja viinintekomenetelmiä. Eri terroirien luomat tuoksu- ja makukirjot vaihtelevat suuresti ja tekevät Pinot Noir -viineistä mielenkiintoisia ja ainutlaatuisia. Viinimaan Viinikoulu kuvailee pinot noirin suosion salaisuutta seuraavasti:

”Pinot Noirin salaisuus kätkeytyy lajikkeen uskomattomaan kykyyn peilata kasvualueensa erityisolosuhteita, vuosikertaa ja viinintuottajan tyyliä. Pinot Noir on sanansaattaja, joka kertoo tarinan kotipaikastaan ja antaa vihjeitä kasvukauden säästä. Lämpiminä vuosina viinit ovat laveita ja täyteläisiä, kun taas viileiden vuosien pinot noirit saavat veden kielelle raikkaudellaan ja jäntevällä hedelmäisyydellään.”

Miltä hyvä Pinot Noir pitäisi maistua?

Yleisesti ottaen Pinot Noir viinit ovat väriltään vaaleampia ja helakampia kuin punaviinit keskimäärin. Viinit ovat usein nuorena kukkean hedelmäisiä, eloisia, melko hapokkaita, mutta tanniineiltaan kohtuullisia. Tyypillisiä aromeja ovat pienet punaiset marjat, kuten mansikka, vadelma, kirsikka ja vähäisempänä herukka. Varttuessaan hyvä Pinot Noir kehittää parfyymimäisen aromimaailman, jossa on syviä, maamaisia, metsäisiä ja nahkaisia vivahteita. 

Mutta kuten sanottu, Pinot Noirin arvostus syntyy nimenomaisesti sen vaihtelevuudesta terroirin ja viinintekotapojen mukaan. Kaikista arvostetuimmat ja samalla arvokkaimmat Pinot Noirit tulevat Burgundista, jossa valmistetaan hyvin yksilöllisiä viinejä, joissa on erittäin monipuolinen aromimaailma. Parhailla Burgundin Pinot Noireilla on myös erittäin hyvä ikääntymiskyky, ja ne saattavat yltää parhaimpaansa vasta ikäännyttyään 15 tai 20 vuotta. Burgundin Pinot Noirit tilat ovat usein pieniä ja niiden valmistamat viinimäärät pieniä, mikä edelleen nostaa viinin hintaa.  

Burgundin Pinot Noirien tyyli vaihtelee keveistä vahvarakenteisiin. Burgundin Pinot Noireissa on usein punaisten marjojen lisäksi metsän aluskasvillisuuden ja ”maatilan” aromeja, mikä tekee viineistä hyvin rustiikkisia. Burgundin Pinot Noirien ongelmana on kuitenkin viinien epätasalaatuisuus. Vaikka kasvuolosuhteiden ja viinintekijän vaikutuksen näkyminen on yleisesti ottaen viinille hyvä asia, voi lopputuloksena olla myös huonoja viinejä. Burgundin Pinot Noirien tapauksessa tämä voi tarkoittaa hyvin kalliita, laimealta marjamehulta maistuvia viinejä. 

Uuden maailman (etenkin Yhdysvaltojen Oregon, Uuden-Seelannin Marlborough ja Martinborough, sekä Chile ja Argentiina Etelä-Amerikassa) Pinot Noirien valmistuksessa hyödynnetään usein modernimpia viinintekotapoja ja tuoreimpia rypäleklooneja, ja viinit ovat yleensä Burgundin Pinot Noireja hedelmällisempiä, runsaampia, täyteläisempiä, tummempia ja makupaletiltaan suoraviivaisempia. Etenkin Kalifornian ja Uuden Seelannin Pinot Noireissa on usein Syrahia muistuttavia piirteitä. Uuden maailman Pinot Noirit ovat myös yleensä hinnaltaan huomattavasti Burgundin Pinot Noireja edullisempia.

Pinot Noir -viinejä kypsytetään yleensä ennen pullotusta tammitynnyreissä, mikä myös lisää oman osuutensa viinin makuun. Pinot Noirien tapauksessa pyritään kuitenkin olemaan varovainen, ettei tammen antama paahtoisuus ja muut aromit syrjäytä herkän viinin punaisten marjojen aromeja. Tämän vuoksi Pinot Noirien valmistuksessa ei juurikaan käytetä uutta tammea, vaan viini saa kypsyä vanhoissa tynnyreissä, jotka luovuttavat makua varovaisesti. 

Maisteluviinit

Joku joskus sanoi, että suomalaiset juovat vain Pinot Noiria ja Rieslingiä. No, Alkon Pinot Noir tarjonnasta päätellen tämä on hyvin mahdollista. Alkon perusvalikoimasta löytyy yhteensä 47 kpl 0,75l viinejä, jotka ovat valmistettu 100% Pinot Noirista. Tilausvalikoimasta samaisia viinejä löytyy 3 kappaletta. Eli tällä kertaa oli ainakin viinejä mistä valita!

Olin ajatellut, että haluan maisteluun yhden n. 15 € hintaisen ranskalaisen, uusi-seelantilaisen ja kalifornialaisen Pinot Noirin, ja bonusviiniksi yhden ökykalliin ranskalaisen Pinot Noirin. Ongelmaksi muoduistui se, että kaikki ”edullisemmat” ranskalaiset Pinot Noirit on arvioitu kaikissa nettilähteissä niin huonoiksi, ettei niitä millään viitsi ostaa. Saksalaisten Pinot Noirien on sanottu muistuttavan tyyliltään burgundilaisia Pinot Noireja, joten saksalainen Pinot Noir edustakoon vanhaa maailmaa perusmaistelussa! Tuleepahan samalla ensimmäistä kertaa maistettua saksalaista punaviiniä!

Yksi kiinnostava kandidaatti olisi ollut chileläinen Castillo de Molina Pinot Noir, joka valittiin Vuoden viiniksi vuonna 2014, ja joka voitti hopeasijan omassa kategoriassaan samaisessa kisassa vuonna 2015. Koska olin kuitenkin jo fiksautunut yllä olevaan ajatukseen viinivalikoimasta, en saanut tätä chileläistä edullista viiniä ängettyä millään mukaan. Pitäkää kuitenkin se mielessä, mikäli ihastutte Pinot Noireihin! 

Viinejä oli niin paljon, että suoritin niistä ennakkorankkauksen Viinilehden tekemillä arvioilla. Valitsin niiden perusteella kuhunkin kategoriaan kolme viiniä, ja tarkistin niiden arviot Viinikartta-sivustolta. Mikäli kaikki viinit olivat saaneet sielläkin hyvät arvostelut, valikoin viinin sen perusteella, mikä houkutti itseäni eniten. Eli tässäpä nämä:


Viini voitti hopeaa omassa sarjassaan (Euroopan punaviinit, hinta 11-17 euroa) Vuoden Viinit 2016 -kisassa ja Viinikartta antaa sille 91 pistettä. Viinin tuottaja Friedrich Becker on perheomisteinen viinitalo, jonka toimintaa pyörittää jo seitsemäs sukupolvi. Rypäleet kasvoivat Pfalzin viinialueen eteläosassa, Schweigenin kaupungin liepeillä. Viini kävi 3 viikkoa avonaisissa tammiastioissa, jonka jälkeen sitä on kypsytetty 6 kuukautta pullossa. Tuottajan mukaan viini säilyy oikein säilytettynä 4-8 vuotta vuosikerrasta. 

Viinilehden arvio: Kypsän marjainen tuoksu on punasävytteinen ja lähes hillomaisen makea. Siitä voi tunnistaa muun muassa kirsikan, vadelman ja metsämansikan aromeja. Kevyt maku seuraa aromeiltaan marjaisaa tuoksua. Viinissä on reilusti savuisuutta ja tammikypsytyksen tuomia muita aromeja. Hedelmähapot tuovat siihen eloisuutta ja keveyttä. Suutuntuma on lähes pirskahteleva ja kokonaisuus jättää veden kielelle nostattavan, metsämarjoja muistuttavan jälkivaikutelman.

Ruokasuositus: Hapokkaat pataruoat, kuten kukkoa viinissä. Antti Vahteran täsmäruokasuositus: Lihapastaragu.


Hahn Winery on Nicolaus ja Gaby Hahnin omistama perheyritys. Se sijaitsee Soledadissa Montereyn piirikunnassa. Hahn Winery on valmistanut viinejä 1980-luvulta lähtien ja toimii nyt toisen sukupolven voimin. Rypäleet kasvoivat meren läheisyydessä Montereyn viinialueella San Franciscon eteläpuolella. Viini kypsyi 10 kuukauden ajan, osa tammitynnyreissä, osa terästankeissa. Viinikartta antaa tälle viinille 88 pistettä.

Viinilehden arvio: Kypsän marjainen tuoksu. Siinä on hapankirsikkaa, lähes hillomaista karpaloa ja puolukkaa. Marjaiset sävyt saavat monipuolisuutta paahteisesta mausteisuudesta ja hennosta yrttisyydestä. Keskitäyteläisestä mausta erottaa tarkasti tuoksun lupaamat kirsikkaiset aromit. Siinä on lisäksi hentoa savua ja makeita mausteita, herukkaisuuttakin. Suutuntuma ryhdittyy pehmeän tanniinisuuden lisäksi eloisan hapokkuuden ansiosta. Kokonaisuus jättää hieman suuta supistavan, vadelmaankin vivahtavan, lämminhenkisen jälkivaikutelman.

Ruokasuositus: Selkeämakuiset tummat linnut tai reilut pastaruoat. Myös pitkään haudutetut lihapadat. Antti Vahteran täsmäresepti: Paahdettua ankanrintaa.


Jackson Estate on yksi Malboroughn ihailluimmista ja innovatiivisimmista viinitiloista, joka on tehnyt viiniä noin neljännesvuosisadan. Jackson Estate -tilan viinintekotiimillä on selkeä tavoite: tuottaa erinomaisia viinejä, jotka ovat uskollisia rypäleen tunnuspiirteille ja etenkin Marlboroughn terroirille. Viinikartta antaa tälle viinille 95 pistettä.

Viinilehden arvio: Tyylikäs tuoksu tulvii marjaisuutta, kuten vadelmia ja mansikoita. Lisäksi siinä on tuntuvaa metsäistä yrttisyyttä. Vivahteikkaasta tuoksusta voi erottaa myös paahteisia, jopa aavistuksen lakritsisiakin piirteitä. Maku on niin ikään tyylikäs, monivivahteinen ja seurailee aromeiltaan tuoksua. Siinä on myös sokeroitua karpaloa. Kypsän marjaiselle viinille antaa ryhdikkyyttä ja syvyyttä herkullisen intensiivinen hapokkuus, joka saattelee kokonaisuuden pitkään, moniulotteiseen jälkivaikutelmaan. Harmoninen ja hyvin tyylikäs kokonaisuus.

Ruokasuositus: Selkeämakuiset, juhlavammat annokset vaaleista lihoista sekä tummista linnuista. Antti Vahteran täsmäresepti: Sorsaa kermakastikkeessa.


Viinin tuottaja Olivier Leflaive hankki yrityksen omistukseensa vuonna 1984, mutta Leflaiven viinisuku tuotti ensimmäiset viininsä jo vuonna 1635. Viinitalolla on käytössään 17 hehtaaria viiniviljelmiä ja tämän viinin rypäleet kasvoivat neljän hehtaarin alalla Mitansin kylän viinitarhoilla, Itä-Ranskan Burgundissa. Viini kypsyi 13 kuukautta tammitynnyreissä ja tuottajan mukaan viini säilyy oikein säilytettynä yli 10 vuotta. Viini on parhaimmillaan n. 5 vuotta vuosikerrasta. Viinikartta antoi tälle viinille 94 pistettä. 

Viinilehden arvio: Tyylikäs, kypsän marjainen tuoksu. Siinä on kirsikkaa, kypsää vadelmaa ja villimansikkaa. Kevyehkö maku on sekin marjainen ja tuoksun aromien lisäksi viinistä voi aistia yrttisyyttä. Maku ryhdittyy varsin tiukan, nuorekkaan hapokkuuden johdosta. Kokonaisuus jättää napakan, hieman paahteisen - jopa kukkaisen - suuta supistavan jälkivaikutelman.

Ruokasuositus: Paistetut tummat linnut. Antti Vahteran täsmäresepti: Fasaania ja omenakastiketta

Mitäpä sitten syötäisiin?

Useassa paikassa kehutaan, että Pinot Noir on monimuotoisuudessaan erinomainen ruokaviini. Erityisen hyvin sen sanotaan sopivan linturuokien kumppaniksi, ja etenkin ranskalaisten Pinot Noirien metsän aluskasvillisuuden aromit tekevät siitä täydellisen seuralaisen riistalinnuille. Jos pakkasessa on riistalintuja vielä viime syksyn jälkiltä, niin nyt on hyvä tilaisuus tuhota ne ennen kesän grillisesonkien alkua. Mikäli pakkasestasi ei löydy sorsaa tai fasaania, niin kaupan pakastealtaasta löytyvä ankanrinta sopii tähän käyttöön varmasti yhtä hyvin!

Pinot noirit sopivat hyvin kumppaniksi myös rasvaiselle kalalle, vaalealle lihalle ja kevyille juustoille. Kokeile esimerkiksi grillattua possua, savustettua lohta tai brie-juustosalaattia. Yllä on linkitetty kaikkiin viineihin Antti Vahteran suunnittelemat täsmäreseptit. Mikäli niistä ei löydy mieluista, niin katso josko alla olevista linkeistä löytyisi mitään houkuttelevaa. 


Huom! Pinot Noir -viinit kannattaa tarjoilla noin 15 asteisina, eli hieman normaalia viileämpinä. Nosta siis viinipullot jääkaappiin parikymmentä minuuttia ennen tarjoilua.

Lähteet
André Dominé: Viini

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Virtuaaliviinikerho - Primitivo

Kolmannessa virtuaaliviinikerhoillassa matkataan Italiaan. Kävimme pari vuotta sitten Italian Apuliassa (Puglia) häämatkalla, ja tykkäsin siellä kovasti paikallisista viineistä. Mihinpä nyt ei Italiassa ihastuisi! Olen aina silloin tällöin ostanut puglialaista viiniä Alkosta, ja ajattelin että nyt olisi korkea aika tehdä näiden viinien, tarkemmin ottaen primitivo-rypäleestä tuottetujen viinien, kanssa syvempää tuttavuutta. 

Homma menee siis näin! Alla on kerrottu tietoa Apulian viineistä ja primitivo-rypäleestä ja sen jälkeen on esitelty neljä itsevaltaisesti päättämääni maisteluviiniä - kolme ns. perusmaisteluviiniä ja yksi bonusviini. Teille jää tehtäväksi tutustua tähän infopakettiin ja hankkia koteihinne viinit ennen perjantaita 29.4.2016. Silloin, kello 19:00, kokoonnumme Puistolan bistron Facebook-sivuilta löytyvään tapahtumaan maistelemaan viinejä yhdessä virtuaalisesti.

Lämpimästi tervetuloa! 

Apulian viinit

Italian viineistä puhuttaessa tulee ensimmäiseksi mieleen Toscanan Brunello, Vino nobile, Chianti ja Pohjois-Italian Amarone ja Barolo. Siksi ainakin itselleni olikin yllätys, että Etelä-Italian Sisilia ja Apulia ovat kärkialueet viinintuotannossa volyymillä mitattuna. Apuliassa on yli 85000 hehtaaria viini-istutuksia, mikä on melkein kahdeksasosa koko Italian viini-istutuksista. Valitettavasti ei tarvitse olla kovinkaan nokkela Sherlock, että ymmärtää yskän suuren volyymin ja sen välillä ettei juuri kukaan tiedä mitään Etelä-Italian viineistä.. Pääosa viineistä on suomeksi sanottuna… kuraa.

Vaikka Apuliaa kutsutaan Italian viinikellariksi, osuvampi nimitys olisi viinitehdas. Apuliassa sadot ovat suurempia kuin missään muualla Italiassa ja monisssa tarhoissa korjataan jopa neljä kertaa enemmän kuin lajikkeelleen tyypillisten ja laadultaan riittävän korkeatasoisten viinien yläraja. Alueen viiniteollisuutta on yritetty nostattaa viime vuosikymmenien aikana EU-tukien avulla kannustamalla viinitarhureita panostamaan laatuun ja lopettamaan heikkolaatuiset ja huonon kannattavuuden viinitilat, mutta vaikka viinin tuotantomäärät ovat laskeneet, silti vieläkin ¾ tuotannosta menee teollisuusalkoholiksi, rypälemehutiivisteeksi tai tynnyriviininä muille viinivalmistajille.

Apulian maantieteelliset ominaisuudet ovat ihanteelliset viininviljelykselle. Apuliassa on laajoja, hedelmällisiä rantatasankoja ja mielenkiintoisia, hyvin menestyviä kotimaisia lajikkeita. Kenties ominaisuudet ovatkin liian hyvät, sillä ne houkuttelevat viinien suurtuotantoon laadun kustannuksella. Vain kaksi prosenttia Apulian viineistä onkin saanut arvostetun DOC-luokituksen ja tämäkin viinimäärä jakautuu 25 alkuperänimen kesken. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäisten DOC-luokiteltujen viinien määrä on niin pieni että sitä tuskin myydään tuotantoalueen ulkopuolelle. Sen sijaan Apuliassa on käytössä omat, suhteellisen sekavat mini-DOC-merkinnät, joita on useita (Copertino, Brindisi, Salice Salentino, San Severo, Alezio). Itse reissatessani Ostunin suunnassa, Salice Salentino –merkinnän viinejä hehkutettiin kovasti. Eikä suotta! Yksi tämän merkinnän saaneista pulloista löytyy myös Alkon valikoimasta, täytynee kokeilla sekin joskus.

Apulian rypäleet

Apulian laajimmalle levinnyt rypälelajike on Negroamaro, josta valmistetut viinit ovat useinmiten hyvin tummia (negro = musta), tanniinipitoisia ja hieman karvaita (=amaro), mutta samalla paahteisen hedelmäisiä. Negroamaron suosiota selittää sen sisukkuus alueen haasteita vastaan, ja se peittääkin nykyään jo neljänneksen koko Apulian viiniviljelyksen pinta-alasta. 

Alueen toiseksi suosituin, ja selvästi mielenkiintoisempi rypäle on Primitivo, jonka nimi tulee siitä että se kypsyy aikaisin. Marjat ovat sinisiä ja pyöreitä, ne sisältävät paljon sokeria ja uutosaineita. Rypälettä on pitkään käytetty vain antamaan väriä, etanolia ja potkua sekoitusviineihin, mutta kiinnostus siihen on alkanut nousta viime aikoina johtuen geeniteknologiasta ja kalifornialaisesta Zinfandel-rypäleestä.  

Zinfandel on punainen rypäle, jota on viljelty Kaliforniassa jo yli pari sataa vuotta. Sen alkuperä on ollut lähes koko tämän ajan hämärän peitossa, ja kalifornialaiset mielsivät sen alueen omaksi lajikkeeksi, kunnes 1970-luvulla tieteelliset menetelmät varmistivat Zinfandelin ja Primitivon samaksi lajikkeeksi. Koska molemmissa paikoissa rypälettä oltiin viljelty kuitenkin vasta pari sataa vuotta, täytyi rypäleen olla kotoisin jostain muualta kuin näistä paikoista. Mielenkiintoiset vaiheet rypäleen alkuperän etsinnästä löytyy Nautiskelija-blogista:

”Silloin maataloudesta innostunut pappi nimesi tarhoiltaan löytämänsä lajikkeen latinan kielen perusteella sanalla ’primativus’, joka tarkoittaa ensimmäisenä kypsyvää (eng. first to ripen). Tätä ennen lajikkeen paikallinen nimi erittäin todennäköisesti Zagabrese (Kroatian Zagrebin perusteella). Tämän vuoksi Primitivon alkuperän täytyi olla jossakin muualla. Katseet kääntyivät Etelä-Italian Adrianmeren kulttuurisiteiden perusteella entisen Jugoslavian alueelle. Kaupallisen kanssakäymisen ohella myös viinitieteellinen yhteydenpito helpottui entisen kommunistivaltion Jugoslavian perillisvaltioiden ja jenkkien välillä, tosin kanssakäymistä oli jo kommunistiaikana Zinfandelin/ Primitivon alkuperän selvittämisessä.”

Pari vuosikymmentä kestäneiden tutkimusten jälkeen mysteeri selvisi: Primitivo ja Zinfandel ovat samaa kantaa kroatialaisen Crljenak Kaštelanski –rypäleen kanssa. Geeniperimän selvittyä EU hyväksyi Primitivon ja Zinfandelin identtisyyden vuonna 1999 ja sittemmin italialaiset ovat ryhtyneet käyttämään Primitivon sijasta huomattavasti tunnetumpaa ja suositumpaa Zinfandel-nimeä Apulian viineissään.   

Vaikka Primitivo ja Zinfandel ovat geeniperimältään samat, viini itsessään syntyy tietysti maaperän, mikroilmaston ja säilytyksen lopputuloksena. Tähän mennessä on ajateltu, että Primitivo ei pääse Apuliassa kehityksensä huipulle eikä kykene samanlaiseen eleganttiuteen ja ikääntymiskykyyn, kuin mitä Zinfandel parhaimmillaan. Tähän on kuitenkin tullut muutos ja Primitivo alkaa vihdoin saada ansaitsemaansa huomiota. Esimerkiksi jotkut Italian arvostetuimmista viinitukuista ovat alkaneet investoida Apuliaan ja todistavat sen, että alueella on hyvät laatuedellytykset.

Miltä hyvän Primitivon/Zinfandelin pitäisi maistua?

Primitivot ovat parhaimmillaan hyvin tummia, rehevän voimakkaita, mehevän hedelmäisiä, pehmeitä, ja mausteisia viinejä, pahimmillaan laimeita marjamehuja. Primitivojen ja Zinfandelien tyypillisiä aromeja ovat: kypsät metsämarjat, kuten karhunvatukka, vadelma, metsämansikka. Tammi antaa yleensä savua ja muita makuja, kuten terva, lakritsi, talli. Laadukkaimmilla viineillä on jonkin verran kypsytyspotentiaalia, mutta yleisesti ottaen ne ovat parhaimmillaan nuorena, tai niiden laatu ei merkittävästi muutu ajan myötä. 

Primitivo on satoisa lajike, joka kypsyy hyvin epätasaisesti. Rypäleiden kypsyysaste vaikuttaa viinin makuun, ja köynnöksiin jätetyt rusinoituneet rypäleet ovat luontainen vaihtoehto haihduttaa rypäleistä vettä, mikä tuo viiniin aromikkuutta ja makeutta. Etelä-Italian lämpimillä alueilla kasvaneiden ja aikaisemmin kypsyneiden rypäleiden aromeissa löytyy mustaherukkaa, anista ja pippuria. Kalifornian viileämmässä ilmassa kasvaneiden ja pitempään kypsyneiden rypäleiden viineissä maistuvat punaisemmat marjat, kuten vadelma. 

Maisteluviinit

Maisteluviinien valitseminen oli tällä kertaa suhteellisen suoraviivaista, sillä Alkon valikoimassa on vain 8 viiniä, joissa on käytetty Primitivo-rypälettä. Näistä neljä oli puhtaasti Primitivo-rypäleen viinejä ja valikoin näistä neljästä kolme perusmaisteluviineiksi. Bonusviiniksi halusin ottaa kutakuinkin samaa hintaluokkaa olevan kalifornialaisen Zinfandel-viinin, jotta pääsemme vertailemaan eroja Primitivon ja Zinfandelin välillä.



Viinin maahantuoja kertoo, että Feudi di San Marzanon viinitila sijaitsee Italian Apulian alueella, Tarantossa, lähellä San Marzanon kaupunkia. Feudi di San Marzanon viinit lanseerattiin vuonna 2003 ja rypäleet saadaan n. 450 viininviljelijältä. 

Viini on väriltään syvän rubiininpunainen violetein vivahtein. Tuoksu on intensiivinen, mausteinen ja hedelmäinen ja siinä voi löytää rosmariinia, vaniljaa, luumua ja kirsikkaa. Maku on keskitäyteläinen, notkea pehmeä ja tasapainoinen. Viiniä ei ole kypsytetty tammessa. 

Viini-lehti antaa viinille 3/5 tähteä ja arvioi viinin edulliseksi ostokseksi. Heidän luonnehdintansa viinistä on seuraava: ”Varsin tiivishenkinen, tummasävytteisen mehevä tuoksu. Siinä on mustia marjoja, kuten karhunvatukkaa ja mustaherukkaa. Täyteläinen maku toistaa tuoksun tummasävytteisen mehevyyden. Siinä on multaisuutta, makeaa mausteisuutta ja paahteisiakin vivahteita. Pehmeät tanniinit tuovat tasaiseen suutuntumaan sen tarvitsemaa ryhtiä. Kokonaisuus jättää mustia marjoja muistuttavan, hennon savuisen jälkivaikutelman.”

Viinilehti antaa myös tälle viinille täsmäruokasuosituksen, joka löytyy täältä.


Toinen maisteluviini on Alkon tilausvalikoimasta. Viinin maahantuoja kertoo, että ”viinin on tuottanut nuori moderni yritys Orion Wines. Päätavoite on tuottaa kansainvälisille markkinoille uusia, innovatiivisia ja herkullisia viinejä vaalien paikallisia rypälelajikkeita. Orion Wines yhdistää viinitalon omistajan Paolo Leon, viinimarkkinoinnin asiantuntijan Luca Pomaron ja viinintekijä Alessandro Michelonin ammattitaidan tuottaakseen mielenkiintoisia italialaisia viinejä. Viininvalmistamo sijaitsee Salentossa Apulian maakunnassa. Viinejä on valmistettu jo monen sukupolven ajan.”

Tämän viinin arvioita oli hankala löytää, mutta rakkaan naapurimme Systembolaget kuvailee viiniä seuraavasti: "Mycket fruktig smak med fatkaraktär, inslag av mörka körsbär, choklad, russin och smörkola. Serveras vid 16-18°C till grillade rätter av lamm- eller nötkött, eller till lagrade hårdostar." Eli mikäli oikein ymmärsin, hedelmällinen viini, jonka pitäisi maistua ainakin suklaalle ja rusinoille. :D


Viinin maahantuoja kertoo, että Masseria Surani sijaitsee Manduriassa, joka on Salenton viinialueella Pugliassa. Tämän alueen ovat asuttaneet kreikkalaiset jo 700 v.e.K. ja viini onkin saanut nimensä kreikkalaisen historian mukaan. Masseria Surani on kuuluisan Tommasi -viinitalon viimeisin hanke. 

Viiniä on kypsytetty 10 kuukautta tammitynnyreissä ennen pullotusta ja siinä on intensiivinen, syvän rubiininpunainen väri. Tuoksussa on ripaus kirsikkaa, mansikkaa ja lakritsia. Maku on täyteläinen, hyvärakenteinen, tummaa marjaa, mausteita ja lakritsia. Ruokasuositus viinin kanssa on Paahdettu ja grillattu liha, juustot ja mausteiset keitot. 


Bonusviinin valitsin maahantuojan houkuttelevan mainostekstin perusteella: Ravenswood on perustettu vuonna 1976 Kaliforniaan, Sonoman laaksoon. Viinitalo tunnetaan maailmalla erityisesti juuri loistavista Zinfandel-viineistään ja sitä pidetäänkin Zinfandelin viljelyn uranuurtajana. Kuten viinitalon slogan, "No wimpy wines," antaa ymmärtää, Ravenswoodin viinit ovat täynnä luonnetta ja särmää....”

Maahantuojan mukaan viini on täyteläinen ja rakenteikas, joka tuo veden kielelle. Maku on runsas eikä pyytele anteeksi runsasta mausteisuuttaan tai kypsien vadelmien, kirsikoiden ja mustikan aromeitaan. Notkeiden tanniinien siivittämänä viinillä on erittäin pitkä jälkimaku. Viiniä on kypsytetty 10 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista 35% uusia. Viini on kuulemma lyömätön kumppani possunribseille tai runsaalle pasta-aterialle.

Mitäpä sitten syötäisiin?

Viiniä ja ruokaa yhdistävien nettisivujen mukaan Primitivon moninaisuus tekee siitä hyvän ruokaviinin. Mehukas hedelmällisyys ja muhevuus tekee siitä hyvän kumppanin täyteläisten patojen ja muiden kypsien ruokien kanssa. Koska kyseessä on italialainen viini, niin Osso bucco ei varmasti ole huono valinta. Koska vappu kolkuttaa jo ovella, tekee monen varmasti mieli jo avata grillikausi. Primitivo ja Zinfandel –viinit sopivatkin erityisen hyvin savuaromisten ja mausteisten grilliruokien kanssa. Kokeile esimerkiksi possun ribsejä tai burgereita. Jos halajat pysyä ruokapuolella Italiassa, niin en usko että kunnon laadukkaasti valmistetun italialaisen pitsan tai mausteisen pastankaan kanssa jää paha maku suuhun.

Tässä muutama potentiaalinen ohje, jotka löytyvät blogista:


LÄHTEET
http://www.finebrands.fi/italia/rypalelajikkeet
http://reseptitaivas.fi/viinikoulussa-serkukset-primitivo-ja-zinfandel/
http://www.nautiskelija.fi/Sana.aspx?id=244
https://viinisnobi.wordpress.com/2013/03/20/rypale-esittely-zinfandel/
http://www.viinimaa.fi/fi/Viinikoulu/Viinikoulu/Yleisimmat+rypaleet/

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Virtuaaliviinikerho, Rioja - Mitä tästä opimme?


Järjestin perjantaina virtuaaliviinikerhon, jossa maistelimme neljä Riojan viiniä. Viiniraadissa oli itseni lisäksi 15 muuta kotisohvamaistelijaa. Ajattelin koota vielä yhteen omia ajatuksiani ja muiden havaintoja viineistä. 

Tavoitteena oli maistella kolme perinteistä riojalaista viiniä: yksi crianza, yksi reserva ja yksi gran reserva, sekä bonusviininä yksi modernia Riojaa edustava viini. Luultavasti valitsemani perinteisetkin viinit olivat enemmän tai vähemmän moderneja, koska yksikään viineistä ei ollut mitenkään supertamminen.
  

Yleisesti ottaen kaikki viinit maistuivat siltä miltä pitikin. Päämarja tempranillo hallitsi makupalettia kolmessa ensimmäisessä viinissä ja niissä oli havaittavissa punaisten ja tummien marjojen aromeja, kuten karhunvatukkaa. Bonusviinin päärypäle oli Garnacha ja se erottuikin muista viineistä selvästi. Bonusviinissä maistui selvästi punaisemmat marjat - mansikka ja vadelma.

Kaikki perusmaistelun viinit olivat myös tempranillolle tyypilliseen tapaan voimakkaita ja suuta supistavia ja kuivattavia. Onko se nyt sitten hapokkuutta vai tanniinisuutta, joku asiasta oikeasti osaava voi kertoa. :D Odotin itse, että enemmän ikää kerryttäneet viinit olisivat tässä suhteessa jo vähän lempeämpiä, mutta ei. 

Pitemmän tynnyrikypsennyksen vaikutus oli yllättävä. Reserva ja gran reserva -viineissä oli crianzaan verrattuna selvästi enemmän aromeja, mutta oma amatöörinenäni ei pystynyt niistä erottamaan kuin vaniljan ja puun aromit. Aika moni muu löysi kuitenkin yksittäisiäkin tuoksuja, kuten vahvan havun LAN gran reservassa. Nämä viinit myös olivat moniulotteisempia siinä mielessä, että ne muuttuivat lämmetessään ja ilmaa saadessaan koko ajan.

Itse olisin silti odottanut tynnyrikypsennyksen vaikutuksen olevan suurempi. Mielikuvani Riojan viineistä oli hyvin paljon tammen hallitsema, eikä nämä viinit vastanneet sitä mielikuvaani. Tämä lienee tosin vain hyvä asia ja osoittaa juuri sen, että perinteikkäämmätkin Riojan viinit ovat pyyhkineet tunkkaiset kellariefektit harteiltaan.


Ensimmäinen maisteluviini oli Marques de Caceresin Crianza. Viini vastasi hyvin pitkälle sitä kuvausta, mitä maahantuoja oli viinistä luvannutkin. Tuoksussa erottui selvästi punaisia marjoja ja maku oli marjaisa, mutta myös voimakas ja mausteinen, jopa pippurinen. Viiniä pidettiin yleisesti ottaen ihan kelpo perusviininä, jossa ei ole mitään vikaa mutta mikä ei kummemmin jää kyllä mieleenkään. 

Itselleni tuli yllätyksenä kuitenkin se, kuinka runsas ja voimakas viini oli. Olin odottanut crianzan olevan paljon ns. mehumaisempi, joten siinä mielessä viini oli positiivinen yllätys. Ehkä mielenkiintoisin havainto tuli siitä, että tämä viini sopi kaikista viineistä parhaiten yhteen Manchegon kanssa nautittuna. Viini teki hyvää juustolle ja juusto viinille.

 

Toinen maisteluviini oli Muga reserva, jota on kypsennetty yhteensä 30kk tynnyrissä, mikä on 6kk reservan minimivaatimusta enemmän. Tämän kyllä huomasi, sillä tämä viini ei aromikkuudeltaan juurikaan hävinnyt 36kk tynnyrissä kypsytetylle gran reservalle. Toisaalta viini oli selvästi "raaempi", minkä ymmärtänee koska viini on vielä suht. nuori ainakin tuohon gran reservaan verrattuna.

Viinin tuoksu oli crianzaan verrattuna selvästi vähemmän marjainen ja enemmän "parfyyminen", josta itse erotin vain vaniljan. Sen sijaan maahantuojan lupaamaa kookosta ja savuista tammea en kyennyt erottamaan. Viinin maku mukaili hyvin kuvausta ja maussa pystyi erottamaan vaniljan saattelemat punaiset marjat.

Ruokapuolella tämä viini sopi parhaiten grillatun entrecoten kanssa. Myös ilmakuivattu kinkku toimi tämän viinin kanssa. Raatilaiset suosittelivat sitä rosmariinilla maustetun karitsan aisapariksi. Sen sijaan Manchegon kanssa tämä viini ei käynyt ollenkaan, vaan korosti kummallisesti juuston suolaisuutta.


Kolmantena viininä maisteltiin LAN gran reserva. Myös tämä viini oli tuoksultaan hyvin parfyyminen. Useat maistelijat erottivat siinä vahvan havun ja vaniljan tuoksun, mutta minun nenääni tuoksui nahka, joskin bongasin sen vasta seuraavana päivänä maistellessani viinit läpi uudelleen. Tällä viinillä oli myös selvästi pitempi jälkimaku verrattuna muihin viineihin.


Bonusviini erosi muista viineistä rypälekoostumukseltaan. Tässä viinissä päärypäleenä oli Garnacha ja tempranilloa vasta toiseksi eniten. Tämän huomasi hyvin. Viinissä maistuivat selvästi punaisemmat marjat, kuten mansikka ja vadelma. Viini oli myös muita viinejä selvästi makeampi. 

Viinin tuoksu oli alkuun hyvin alkoholinen, jopa liköörinen ja epäilinkin pitkään että viini saattaisi olla pilalla. Toisena päivänä viini kuitenkin maistui ihan tasapainoiselta. Tämän viinin ehdottomasti paras makupari oli chorizoleipä, joka ei käynyt ollenkaan muiden viinien kanssa.


Ruokapuolella viinien yhteensopivuus osui aika hyvin nappiin odotusten kanssa. Marjaisemmat, lyhyemmän tynnyrikypsennyksen viinit sopivat paremmin tapasten kylkeen, joissa oli paljo suolaisia ja mausteisia makuja. Aromikkaammat reserva ja gran reserva sen sijaan sopivat yksinkertaisen liharuoan kanssa. Se mikä yllätti oli joidenkin viinien täydellinen yhteensopimattomuus joidenkin ruokien kanssa. Että voi löytää espanjalaisen viinin joka ei sovi nautittavaksi Manchegon kanssa. :D





Raatilaisista suurin osa taisi tykätä eniten bonusviinistä, mutta myös LAN gran reservaa kehuttiin erinomaiseksi viiniksi. Muga Reservaa jokunen taisi sanoa laimeimmaksi ja kaikki pitivät crianzaa hyvänä perusviininä. Suurimpana (negatiivisena) yllätyksenä raatilaisille taisi tulla viinien suht. kevyt runko. Itse osasin tätä jo odottaakin taustatyön perusteella, mutta muuten kyllä olisin itsekin odottanut Riojan viinien olevan supermuhkeita ja täyteläisiä. Itseäni yllätti eniten viinien kipakka hapokkuus, odotin että aika olisi pehmentänyt etenkin reservasta ja gran reservasta terävimmän kärjen. 

Virtuaaliviinikerho oli kyllä jälleen mukava ja opettavainen kokemus! Oli hauskaa kun sai jakaa kokemukset muiden maistelijoiden kanssa - monet havainnot teinkin vasta kun joku muu oli sen sanonut ensin ääneen. Toisaalta oli myös hauska maistella viinit toiseen kertaan läpi yksin seuraavana päivänä ja makustella niitä oikein huolella ajan kanssa. 

Koen nyt myös ymmärtäväni Riojan viinejä paljon paremmin kuin ennen, ja etenkin osaavani valita paremmin viinin kun kokkaan espanjalaista sapuskaa. Yhden raatilaisen loppukaneetin, että 'Rioja ei ole maisteluviini vaan toimintaviini', allekirjoittivatkin vissiin lähes kaikki.

Tässä vielä pisteeni kullekin viinille:

Marques de Caceres Crianza 2012, *** hinta-laatusuhde -1
Muga reserva 2011, **** hinta-laatusuhde 1
LAN gran reserva 2007, **** hinta-laatusuhde 1
La Montesa 2012, *** hinta-laatusuhde -1


Seuraava virtuaaliviinikerho pidetään 29.4.2016 klo 19:00. 
Aiheena on silloin italialaiset Primitivo-rypäleestä tehdyt viinit.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...