Länsi-Uudenmaan piilotetut helmet

Kävimme toissa kesänä yhden yön reissulla Hangossa, ja tulimme takaisin Helsinkiin Fiskarssin kautta. Matkalla pysähdyimme erilaisissa lähiruokaa myyvissä putiikeissa ja maatilapuodeissa. Jo tuolloin hämmästelin, kuinka tästä ihan läheltä Helsinkiä löytyy niin mainioita päivä- ja miniretkikohteita joilla on paljon tarjottavaa etenkin hyvän ruoan ystäville. Maalaismaisematkaan eivät kauneudessaan juuri Italian tai Ranskan maaseudulle häviä. Kauniita kumpuilevia peltoja, hyvin hoidettuja huviloita ja maatiloja pihapiireineen. Ja tietysti meri. Aah. 

Kun Länsi-Uudenmaan matkailu LUMO sitten lähetti meille kutsun tulla tutustumaan alueen ravintoloihin ja panimoihin, en kauaa aikaillut ennen kuin ilmoitin ilolla ottavani kutsun vastaan. Kauniina, erittäin talvisena marraskuun lauantaina me ja neljä muuta bloggaajaa lähdimme sitten Tuula Kleimanin opastamana päiväretkelle Länsi-Uudellemaalle.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Siuntiossa SE-Action, joka on Susanne "Susse" Ekströmin johtama todellinen matkailun monitoimitalo. Yrityksen päätuote on liikuntapainotteiset ohjelmat, etenkin melonta, jota voi käydä harrastamassa myös yksityishenkilöt. Lisäksi tarjolla on muita ohjelmia kokous- ja virkistyspäiviin ja kiertoajeluja. Edellisenä iltana Susse oli ollut pitämässä murhamysteeri-iltaa Sjundbyn linnassa ja meidän vierailun jälkeen hän oli menossa lapsisynttäreille intiaaniteemapäivää.

Susse tarjosi meille aamiaiseksi lähikanalan munista valmistettua munakasta ja karjaalaisen Hembakarin taivaallista leipää.

Me menimme Ekströmeille kylään kuitenkin muista syistä: maistamaan Sussen miehen tekemää jäätelöä. SE-Actionin melojat olivat kaipailleet melontareitin varrelle kahvilaa. Sellaisen he sitten saivat kun Susse miehensä kanssa perustivat kahvilan melontareitin varrelle Sjundbyn linnan vanhaan viljamakasiiniin. Ekströmit halusivat tarjota kahvilassa jotain erityistä ja niin he rupesivat valmistamaan itse jäätelöä. Jäätelö maistui niin melojille kuin muillekin niin hyvin, että nykyään pariskunta tekee jäätelöä myös jälleenmyyntiin. Länsi-Uudeltamaalta sitä löytää monestakin paikasta, mutta Helsingissäkin sitä myy mm. Anton & Anton.

Jäätelön maut tulevat pihapiiristä - mustaherukkaa, punaherukkaa, mansikkaa, omenaa, karviaista. Ja sitä makua riittää, sillä jäätelöön on käytetty marjat sellaisenaan ja niitä on runsaasti. Pääsimme maistamaan punaherukka- ja mustaherukkajäätelöä, joista oma suosikkini oli mustaherukka. Marjan voimakas ja hapokas maku yhdistettynä lempeään kermaisuuteen sai suorastaan huokailemaan onnesta. Tämän jäätelön vuoksi kannattaa ehdottomasti tehdä retki kesällä Sjundbyn linnan läheltä löytyvään kahvilaan. Itse aion myös yrittää metsästää jostain omena-kanelijäätelöä, jota valmistetaan joulusesonkijäätelönä.

Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa lounaalle, joka meille tarjottiin Calliolassa. Calliola sijaitsee Raaseporin Snappertunassa ja se tarjoaa kokous-, virkistys ja juhlapalveluja, kuten esimerkiksi häitä. Tila oli aikoinaan kuuluisan oopperalaulaja Timo Mustakallion omistama, ja hän loi sinne lomakylän 70-luvulla. Silloin paikka oli alueen kuumin menomesta, ja sieltä löytyi muun muassa Suomen pisin baaritiski. Nykyisten omistajien, Maiju ja Kari Kasasen, rakkaus paikkaan näkyy kauniisti ja persoonallisesti remontoiduissa tiloissa.  

Calliola tarjoaa meren rannalla, kauniin luonnon keskellä monipuolisten tilojen lisäksi poikkeuksellisen hyvää ruokaa. Keittiöstä vastasi lähiseudulta kotoisin oleva kokkikaksikko, joista toinen oli ehtinyt työskennellä myös ranskalaisessa tähtikeittiössä. Ruokafilosofia noudatteli Länsi-Uusimaalle tyypillistä lähiruoka-ajattelua ja metsän keskellä sijaitsevassa Calliossa se korostui vielä enemmän kuin muualla. Lautasella saattoi väliin olla myös kokkien tai omistajaperheen itsensä marjastamia, sienestämiä, kalastamia tai jopa metsästämiä luonnon antimia.

Kokit tervehtivät meitä paahdetulla keltajuurella, jota dipattiin hunajavinegretteen. Alkupalana nautittiin kuhaa, joka tarjottiin huikean mustatorvisienikastikkeen ja lehtikaalisipsin kera. Pääruoaksi saimme herkullisen ja visuaalisesti hätkähdyttävän annoksen paistettua sorsaa ja punajuurta. Jälkiruokana oli mustaherukkasorbettia, joka sai seurakseen ihanan metsäistä douglaskuusikeittoa ja puolukkasokerilla kuorrutetun vaahtokarkin. Lounaan viimeisteli pannukahvi ja porkkanakakkunen. 

Laadukas ja intohimolla valmistettu ruoka huolella mietittyine viineineen ja erittäin sydämellinen ja hersyvä isäntäpariskunta saivat minut kesken lounaan lähes herkistymään. Aika harvoin sitä tulee niin positiivisesti yllätetyksi kuin mitä tämä keskellä lumoavaa talvimaisemaa sijaitseva Calliola teki minulle. Calliola avaa ravintolansa perjantai-illoiksi vuoden vaihteen jälkeen myös yksityisasiakkaille, ja maaliskuussa he aloittavat bed and breakfast -toiminnan. He taitavat saada minusta yhden ensimmäisistä asiakkaistaan.

Lounaan jälkeen matka jatkui Fiskarsiin Rekolan panimolle, jossa Jari Leinonen kertoi meille panimonsa historiasta. Vaikka Rekola on jo vakiinnuttanut paikkansa suomalaisella pienpanimokartalla ja oluetkin jo varsin tuttuja, tuli itselleni yllätykseksi mm. se, että omien makumieltymyksiensä ja kilpailutilanteen vuoksi Leinonen on julistanut panimonsa IPA-vapaaksi. En ole koskaan ollut maustettujen oluiden suuri ystävä, mutta mielestäni Rekolan panimo on onnistunut löytämään vuosien varrella hyvän tasapainon mausteiden käytössä. Tykkäsin kovasti esimerkiksi kuusenkerkällä maustetusta Metsän henki -oluesta. 

Rekolan panimolta saimme läksiäislahjaksi olutetikkaa, joka on valmistettu panimon Munkintie-luostarioluesta. Etikka on valmistettu Fiskarsinjoen rannalta löydetyllä etikkahappobakteerikannalla ja se voitti Ruoka-artesaanien Suomen mestaruuskilpailussa lokakuussa 2016 kategorian "Innovatiiviset Artesaaniruokatuotteet". Testasimme etikkaa pöytämausteena isänpäivädinnerin paahdettujen juuresten päällä, ja hyvin toimi!  

Leinonen on osakkaana myös panimon vieressä sijaitsevassa Fiskarsin juustolassa, jonka tarjontaa pääsimme maistelemaan oluiden kanssa. Juustojen teosta vastaa ranskalainen juustomestari Thierry Jung, ja juustot olivatkin niin järisyttävän hyviä, että ne saattoivat hieman viedä huomioni Rekolan oluilta. Erityisesti yksi juusto sulatti sydämeni niin täysin, että päätin lähteä Fiskarsiin uudelle retkelle vielä joulun alla katsomaan josko sitä saisi ostettua joulupöytään. En kerro mikä, koska kuitenkin viette sen nenäni alta. :P Juustoja ja olutetikkaa voi ostaa mm. Rekolan panimon puodista.

Fiskarsissa kävimme piipahtamassa myös Ägräs tislaamon TAP-roomissa. Viihtyisässä baarissa olisi mukava istua iltaa ja maistella rauhassa tislaamon, panimon ja Fiskarsin uuden siiderimön tuotteita. Tännekin näköjään täytyy tulla yön yli reissulle!

Fiskarsista jatkoimme matkaa Mustioon, jossa vierailimme ensin panimossa. Pikkuruinen ja sympaattinen Svartå bryggeri vakuutti maukkailla oluillaan. Maistoimme ensin Amber alea, joka lukeutuu omiin suosikkioluttyyppeihini. Meripihkan värinen olut oli yllättävän vahvasti humaloitu. Tuomo ihastui vielä enemmän Pale Aleen, jossa oli vahvan humaloinnin lisäksi tasapainoinen runko. Panimon portteri taas sopisi mainiosti esimerkiksi joulupöytään.  

Suusta Suuhun -blogin Alisan vaatteet sointuivat portteriin kauniisti. :) 

Panimolta lähtiessämme ilta alkoi jo hämärtyä ja saimme ihastella Mustion linnaa sinisen hetken valossa. Ilta huipentui Mustion linnan tunnelmallisessa ravintolassa, Linnankrouvissa. Ravintola on mainittu mm. pohjoismaisia huippuravintoloita listaavassa White guidessa, eikä syyttä. Nauttimamme kuha tummalla tillikastikkeella ja fenkolilisäkkeellä oli herkullinen. 

Mustiokin tarjoaa oivan mahdollisuuden pienelle rauhalliselle talvimatkalle, jos kaupungin joulukiireet alkavat ahdistaa. Päivällä voi tutustua linnaan ja nauttia luonnon rauhasta ulkoillen. Aperitiivina voi tutustua panimoon ja suunnata sitten pitkälle rauhalliselle illalliselle tunnelmalliseen Linnankrouviin. Sieltä voi sitten kömpiä tyytyväisenä nukkumaan hotellille. Tai suunnata jatkoille salakapakkaan, jollaista Mustion panimon väki oli suunnittelemassa avata. :P

Päivä oli todella kiva ja antoisa ja sai ainakin minut suunnittelemaan uusia lähiruokaretkiä lähiympäristöön jo lähitulevaisuudessa! Saimme mukaamme myös Länsi-Uudenmaan lähiruokaoppaan, jota en kuitenkaan valitettavasti löytänyt netistä. Jos ruokamatkailu Länsi-Uudellemaalle kiinnostaa, niin matkareittiä voi suunnitella esimerkiksi tämän nettisivun avulla. 

Suuret kiitokset Länsi-Uudenmaan Matkailu oy Lumolle kutsusta ja Tuula Kleimanille monipuolisesta ja osaavasta opastuksesta! Kiitos myös blogikollegoille Arde arvioi, Tuopillinen, Herneetkin rokkaa ja Suusta suuhun -blogeista mukavasta seurasta!  

Matkan ja herkut tarjosi Länsi-Uudenmaan Lumo oy.