maanantai 30. syyskuuta 2013

Mustikkakukko ja sitruunajogurttijäätelö

Hihkutin edellisessä postauksessa lauantaista syysdinneriä, ja nyt olisi sitten luvassa sen ohjeita. Aloitetaan jälkiruoasta, koska sen ohjetta olivat vailla ainakin lauantaiset vieraat. Mustikkakukon ohje on napattu netistä, sen löytää esimerkiksi täältä



mustikkakukko
(6 annosta)

taikina
  • 200 g voita
  • 1,5 dl sokeria
  • 4,5 dl ruisjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
täyte
  • 400 g mustikoita
  • 0,5 - 1,5 dl sokeria (laitoin desin, puoli olisi riittänyt)
  • 0,5 dl perunajauhoja

Valmista taikina. Sulata rasva kattilassa. Anna rasvan jäähtyä hieman ja lisää siihen sokeri. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe. Lisää rasva-sokeriseos. Sekoita tasaiseksi. Siirrä 1/4 taikinasta odottamaan kansien valmistusta. Painele muu taikina jauhotetuin sormin kuuden pienen uunivuoan pohjalle ja reunoille.

Yhdistä täytteen mustikat, sokeri ja perunajauhot. Annostele seos vuokiin. Murustele jäljelle jäänyttä taikinaa päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 20–25 minuuttia tai kunnes taikina on kypsä. (Itse pidin kukkoja uunissa reilu puoli tuntia.)



Jäätelö oli monien sattumusten summa. Tarkoitus oli alunperin tehdä vaniljajätskiä, mutta kotona huomasin että kaapista puuttuu yksi aika olennainen osa, nimittäin vaniljatangot... Siirryin epätoivoisesti tutkimaan jääkaapin sisältöä, ja ensimmäiseksi sain sieltä silmiini jogurttipurkin. Nopea nettiselaus kuitenkin paljasti, että frozen yogurt onkin jotain ihan muuta kuin jogurtilla maustettua jäätelöä. (Siihen ei siis tule esim. munankeltuaisia ja niitä oli kipossa napottamassa jo mukavat seitsemän kappaletta.) 

Seuraavaksi jääkaapista tarttui käteen lemon curd -purkki, mutta notkistellessani sitä ehdin siinä samalla kiehauttaa jäätelöpohjani munakokkeliksi... Näin ollen mulla ei ollutkaan enää ongelmaa munankeltuaisten kanssa, joten pääsin palaamaan takaisin frozen yogurt reseptiikkaan.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä lopulta sain tarjottua kukkojen kanssa varsin makoisaa sitruunajogurttijäätelöä. Enkä kyllä tiedä kannattaako niiden keltuaisten kanssa lähteä säätämään jatkossakaan kun jogurtistakin saa aikaan niin hyvää jäätelöä. :)

Sitruunajogurttijäätelö
  • 5 dl turkkilaista jogurttia
  • 1-1,5 dl lemon curdia
  • 1 dl kermaa
  • 1 dl sokeria
  • 1/2 sitruunan kuori ja mehu

Sekoita kaikki aineet tasaiseksi kulhossa sähkövatkaimella. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria ja/tai sitruunaa. Nosta jäätelö pakastimeen n. 3-5 tunniksi. Sekoita jäätelöä pakastuksen aikana pari kertaa sähkövatkaimella. 

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Syysillan candlelight dinner

Meillä kyläili eilen opiskeluaikojeni ruokakerhon, Tiramisujen, arvovaltaisia jäseniä. Innostuin kokkaamaan niin kovasti, että tänä aamuna on ollut ranne kipeänä kaikesta siitä kauhan veivaamisesta... ;) Mutta olipa se taas kivaa! Kokkaaminen ja etenkin näiden ihanien naisten näkeminen.


Kirjaan ruokien ohjeet tänne erikseen, tässä postauksessa fiilistellään vain kuvilla.


menu

lohihampurilainen

punajuurta, vuohenjuustoa ja pekonimurua

paahdettu maa-artisokkarisotto ja maa-artisokkasipsit

24h haudutettua nautaa, glaseerattuja juureksia ja portviinikastiketta

mustikkakukko sitruunajogurttijäätelöllä


Kuka haluaa kuoria? Käsi ylös!
Kiltti joulupukki, tuo mulle isompi pata. Pliis!
Ihan ite kasvatin nämä 'Pekka ja Pätkä' -juurekset.
Pääruoka silloin kun se vielä näytti hyvältä. Lautasella sitä olisi voinut kuvata sanoilla "syksyn värit marraskuussa". 
Alkupiperryslohihampparit
Punajuurta, vuohenjuustoa ja härpäkkeitä
Paahdettu maa-artisokkarisotto
Mustikkakukko, eli rättänä

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Le Relais de l'Entrecôten addiktoiva salainen rakuuna-voikastike

Oletteko koskaan syöneet Ranskassa (tai Lontoossa tai New Yorkissa tai jossain muualla) ravintolassa nimeltä Le Relais de l'Entrecôte? Jos ette, niin menkääpä seuraavalla kerralla kun sellainen tulee vastaan (luultavasti kohta sellainen on jo Helsingissäkin, siihen tahtiin näkyy uusia ravintoloita avattavan).


Minä kävin sellaisessa ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten Pariisissa. Emme tienneet paikasta etukäteen, mutta valitsimme ravintolan lounaspaikaksemme, koska ohi kävellessämme sinne oli hirveä tunku ja kaikki pölöttivät Ranskaa.

Sisällä selvisi pian, että ruokalistan ymmärtäminen ei tulisi olemaan ongelma. Tässä ravintolassa kun ei tarjota kuin yhtä ruokaa (tosin ymmärsimme mitä se on vasta kun se oli nenämme edessä). Alkuun simppeli salaatti sinappisella salaatinkastikkeella, ja pääruoaksi naudan filettä ja ranskiksia. Ei kuullosta kovin vakuuttavalta? Homman juju  (sen lisäksi että file oli täydellisesti  kypsennetty ja ranskikset itse tehtyjä ja järkkyhyviä)  olikin siinä, että lihan kanssa tarjottiin mielettömään hyvää vihreää yrtti-voikastiketta.


Noin vuosi visiittimme jälkeen aloin pohtia, että 'voisikin joskus tehdä punaviinikastikkeen sijaan jotain sellaista kastiketta kuin silloin kerran siinä pariisilaisessa ravintolassa'. Pistin googlen laulamaan, ja se kertoi minulle enemmän kuin olisin odottanutkaan.

Le Relais de l'Entrecôte ravintolan konsepti kastikettaan myöten on lähtöisin vuonna 1959 perustetusta pariisilaisesta ravintolasta, jossa Paul Gineste de Saurs päätti tarjota pihvin ja ranskisten kanssa yrtti-voikastiketta perinteisen yrttivoin sijaan. (Näin kertoo Wikipedia, mutta olen lukenut myös sellaisen version, jossa ravintola on ollut alkujaan nimeltä Cafe Paris ja se on sijainnut (olikosenyt) Sveitsissä.) Nyttemmin ravintolaa siis löytyy siis lähes ympäri maailman ja varmaan se täyttäisi kaikki klassiset turistirysän merkit, mutta kunhan ruoka on hyvää niin who cares.


Opin myös, että tuon kastikkeen resepti on tarkoin varjeltu salaisuus, ja arvatenkin sitä on sitten yritetty innokkaasti valmistaa kotikeittiöissä. Reseptin eri versioita voi käydä katsastamassa vaikka täältä tai täältä. Lehteenkin tämä mysteerikastike on päässyt! Onpa kastikkeella omat Feisbuukkisivutkin! Tosin tietääkseni niiden ylläpitäjä teki tykkääjille ikävän tempun, eikä paljastanut enää omaa reseptiään sen koommin kun alkoi saada sen toimimaan. Aikoi ryhtyä myymään sitä pullotettuna....

No, olen valmistanut nyt kastiketta kolme-neljä kertaa, ja perusasiat alkavat olla kohdillaan, mutta ei tämä vielä aidosta kastikkeesta menisi, vaikka herkullista onkin.... Selvää on, että päämaku kastikkeessa tulee rakuunasta (siitä ranskalaisesta, Järvikylän tavallinen rakuuna maistuu minusta retiisiltä), mutta resepti vaatii vielä aika paljon hienosäätöä. Olen muuten miettinyt, että onko rakuuna jotenkin addiktoivaa, vai mistä johtuu että tuohon kastikkeeseen tulee suorastaan himo...?


Aikaisemmilla kerroilla olen kirjoittanut käyttämäni ainekset paperille, joka on tietysti mennyt aina hukkaan. Nyt kirjoitan ohjeen ylös tänne kehitysehdotuksineen. Ehkä ensi kerralla päästään sitten taas lähemmäs sitä aitoa ja oikeaa kastiketta! 

Rakuuna-voikastike
  • 3 shalottisipulia
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 5 oksaa rakuunaa
  • 5 oksaa timjamia
  • 1/2 dl persiljaa
  • 1,5 dl valkoviintä
  • 5 dl kanalientä
  • 1,5 rkl punaviinietikkaa
  • 1 rkl Worcesterinkastiketta
  • 1 rkl osterikastiketta
  • 2 rkl Dijon-sinappia
  • mustapippuria (ja suolaa)
  • 75 g voita
  • rypsiöljyä paistamiseen
Hienonna sipulit ja yrtit. Kuullota sipulit kattilassa kuumennetussa öljyssä. Lisää valkoviini ja haihduta. Lisää kanaliemi ja kaikki muut ainekset paitsi voi ja keittele hiljalleen kasaan puolisen tuntia. Soseuta kastike tasaiseksi blenderissä tai sauvasekoittimella. Suurusta kastike voilla.

Tarjoa naudan sisäfileen ja (mieluiten itse tehtyjen) ranskalaisten kanssa.

Note to self: Kastike jäi tällä tavoin aivan liian löysäksi (jouduin suurustamaan maizenalla). Seuraavalla kerralla vähemmän kanalientä. Kastike oli myös aika hapokas, joten viiniä ja etikkaa voisi laittaa vähemmän. Toisaalta tuore sitruunanmehu voisi raikastaa kastiketta. Ps. Ainesten soseuttaminen ennen liemen lisäämistä voisi olla aika jees.


Kuvat eivät valitettavasti tee tälle ruoalle oikeutta... Ei vihreästä kastikkeesta saa salonkikelpoista vaikka päällään kameran kanssa seisoisi. Ei kotioloissa eikä varsinkaan ravintolassa. Pariisin jälkeen olen käynyt syömässä tätä settiä myös Lontoossa ja Lyonissa, mutta niiltäkään kerroilta ei jäänyt käteen mitään julkaisukelpoista. Näin ollen teidän on nyt vaan uskottava. (Tai on niitä ravintolassa näpsäistyjä kuvia netti pullollaan, mutta luultavasti ne saa aikaan vain ruokahalun katoamisen.)

lauantai 21. syyskuuta 2013

Toast Skagen

Käytiin tänään Habitaressa (oli kivaa!). Sitä ennen piti hieman tankata että jaksoi. Kaapista löytyi ainekset Toast Skageniin, joten sellaiset väsäsin (tai väsäsin aika monta leipää koska paahtoleivät oli niin onnettoman pieniä) vaikka T inhoaakin katkarapuja. Sen verran tuli katkisten joukkoon heiteltyä mausteita, että eipä ne sieltä juuri maistuneet. Hyvää se silti oli. Ihan kelpo lauantailounas!


Toast skagen
  • 1 pss katkarapuja
  • 1 pieni punasipuli
  • sitruunanmehua
kastike
  • 3 rkl majoneesia
  • 1/2 smetanaa
  • tujaus sinappia
  • pari tippaa (mietoa) chilikastiketta
  • pari tippaa Worcesterkastiketta
  • mustapippuria
tarjoiluun
  • paahtoleipää
  • salaatinlehtiä
  • avokadoa
  • keitettyjä kananmunia
Hienonna punasipuli ja pilko katkaravut, sekoita. Sekoita toisessa astiassa kastike: majoneesi, smetana, sinappi, chilikastike ja Worcesterkastike. Mausta mustapippurilla. Sekoita kastike katkarapujen joukkoon ja mausta oman maun mukaan sitruunamehulla ja mustapippurilla.



sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Paahteinen paprikarisotto

Vietimme perjantaina tyttöiltaa T:n ollessa kalareissulla mökillä ystävänsä kanssa. Saunottiin, höpötettiin, tuijoteltiin takkaa ja nautittiin pari pulloa ihanaa punaviiniä. Oli ihanaa! Ruokapuolesta vastasi serkkuni H, joka oli bongannut Kulinaarimuruja-blogin äskettäin julkaiseman paahteisen paprikarisoton meille illalliseksi. 

Risotto oli aivan tajuttoman hyvää. Siis toistan, aivan tajuttoman hyvää. Täyteläistä, maukasta, ehdottomasti parasta risottoa ikinä. En malta odottaa että pääsen tekemään risottoa uudelleen T:lle! Silloin taidan lisätä risoton joukkoon vielä chorizoakin. 

Enpä ihmettele vaikka tästä risotosta tulisi tämän syksyn avokadopasta! Kokeilkaapa! 


Paahteinen paprikarisotto
(3 annosta)
  • 3 punaista paprikaa
  • 2 salottisipulia
  • 50 g voita
  • 2 tl savupaprikajauhetta
  • 4 dl risottoriisiä
  • 2 dl valkoviiniä
  • 1½ l kasvislientä
  • 200g parmesaania
  • suolaa
  • mustapippuria
Paahda paprikat mustiksi 275 asteissa uunissa.  Jäähdytä paprikat muovipussissa tai kannellisessa kulhossa. Kuori ja soseuta jäähtyneet paprikat. Silppua sipulit ja raasta parmesaani.

Kuumenna kasvisliemi kattilassa lähes kiehuvaksi. Sulata toisessa kattilassa voi ja lisää sinne savupaprikajauhe. Lisää kattilaan silputut sipulit ja kuullota niitä voissa pari minuuttia. Lisää sitten riisit ja hämmennä, kunnes riisit ovat läpikuultavia. Kaada joukkoon valkoviini ja hämmennä.

Kun valkoviini on haihtunut, lisää kattilaan kauhallinen kasvislientä. Kypsyttele riisejä noin 10-15 min miedolla lämmöllä ja lisää kasvislientä riisien sekaan kauhallinen kerrallaan. Lisää lientä aina kun edellinen kauhallinen on imeytynyt riisiin. 

Kun riisi on melkein kypsää, lisää joukkoon paprikasose ja hetken kuluttua myös parmesaaniraaste. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa heti parmesaaniraasteen kera. 

lauantai 14. syyskuuta 2013

Siken näkkileipä

Sainpas vihdoin aikaiseksi leipoa näkkileipää (tai voinhan väittää että tein sen juuri tänään leipäviikon kunniaksi)! Pysähdymme mökkimatkoilla silloin tällöin Kenkäverossa, enkä voi koskaan vastustaa kiusausta ostaa pussillista Sikke Sumarin äärimmäisen herkullista näkkileipää. Ettepä arvaakaan kuinka suuri riemu siitä repesi kun huomasin että näkkäreiden ohje löytyy Siken blogista!


Ja samanlaisiahan niistä tosiaan tulikin. Tein näkkärit pelkillä seesaminsiemenillä, koska kurpitsansiemeniä ei ollut lähi-Alepan valikoimissa. Toisaalta en jostain syystä muista ollenkaan kurpitsansiemeniä niistä Kenkäveron näkkäreistä. Suolaa laittaisin ensi kerralla enemmän. Ensimmäisten maistiaisten jälkeen hujautin suolaa leivontajauhojen sekaan, ja lopuista tuli oikein makoisia. Jeeee!!!

Hyvää leipäviikonloppua!




Sikke Sumarin näkkileipä  
(20 kpl)
  • 50g hiivaa
  • 5dl maitoa
  • 2 tl suolaa (tai pikkusen reilummin)
  • 1 dl seesamin ja kurpitsan siemeniä (tai pelkkiä seesaminsiemeniä)
  • 6 dl karkeaa ruisjauhoa
  • 6 dl vehnäjauhoa
Leivontaan:
  • 2 dl karkeaa ruisjauhoa
Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon, lisää suola, siemenet, kaikki ruisjauhot ja suurin osa vehnäjauhoista. Vaivaa hyvin ja lisää vehnää jos tarpeen. Jaa taikina 20 osaan, pyöräytä pulliksi ja anna nousta 20 minuuttia.

Jauhota leivontapöytä ruisjauhoilla ja kaulitse pullista lättyjä (20 sentin halkaisija). Aseta lätyt uunipellille ja tee keskelle reikä sopivan kokoisella munakupilla tms. Laita myös nämä pyörylät pellille. Paista uunissa 220 asteessa uunin keskiosassa 8-10 minuuttia. Käännä paiston puolivälissä. Anna jäähtyä ritilällä peittämättä.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Valkosipuli-chili-pasta

Mulla on uusi pikalohturuoka. Tai ei se mikään uusi ole, alla olevan kuvankin olen näppäissyt jo reilu vuosi sitten. Simppeleistä simppelein pasta, johon taatusti löytyy aina ainekset kaapista. Tätä syön nykyään aina kun maailma ja syyssateet murjoo (bye bye pestopasta). Ei tähän mitään ohjetta kyllä tarvita, mutta laitetaan nyt kummiskin jos joku teistäkin kaipaa joskus lohdutusta.


Valkosipuli-chilipasta
  • spagettia
  • muutama kynsi valkosipulia
  • 1 kuivattu chili
  • rypsiöljyä
  • parmesaanijuustoa
  • suolaa ja mustapippuria
Keitä spagetti al denteksi reilusti suolatussa vedessä. Kuori ja viipaloi sillä aikaa muutama kynsi valkosipulia.

Kaada paistinpannulle loraus öljyä ja kuumenna. Murenna öljyn sekaan yksi kuivattu chili ja anna öljyn maustua hetki. Jos chili on hirveän tulinen, poista chilin palaset, muussa tapauksessa voit jättää ne. Lisää pannulle viipaloidut valkosipulinkynnet ja anna kypsyä hetken aikaa.

Nosta pasta pannulle ja sekoita valkosipuli-chiliöljyn kanssa. Kaada lautaselle, rouhauta päälle mustapippuria ja raasta päälle reilusti parmesaanijuustoraastetta. Nauti heti! 

lauantai 7. syyskuuta 2013

Puolukkapannacotta

Upea, lämmin syyspäivä mökillä. Huipussa seurassa! Sen kruunaa puolukkapannacotta. Ohje on napsaistu täältä.


Puolukkapannacotta
(4 annosta)
  • 3 dl puolukoita
  • 2 liivatelehteä
  • 2 dl kuohukermaa
  • 4 rkl sokeria
  • 3 dl maustamatonta jogurttia
  • 1 tl vaniljasokeria
  • Pinnalle kaurakeksejä
Soseuta puolukat siivilän läpi. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5 minuuttia. Kiehauta kerma kattilassa. Nosta kattila syrjään ja liuota joukkoon puristetut liivatelehdet ja sokeri. Lisää joukkoon jogurtti, puolukkasose ja vaniljasokeri. Sekoita tasaiseksi. Jaa tarjoilumaljoihin ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai yön yli. Nostele pinnalle koristeeksi muutama puolukka ja murustettuja kaurakeksejä.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Tammisaaren Knipan

Ei oo nyt ollenkaan ehtinyt kokkailla mitään uutta! Laitetaanpa kuitenkin tänne näin perjantain kunniaksi muutama fiilistelykuva elokuiselta retkeltä tammisaarelaiseen Knipaniin. Käytiin nääs siellä syömässä herkullinen illallinen eräs perjantai ennen eräitä rapujuhlia.
 
Alkupalaksi T söi savustettua hanhenrintaa, vai olikohan se ankanrintaa. Oikein maukasta, vaikka reunalle jääneet rasvat aika sitkasta tavaraa olivatkin.
 
 
Serkkuni S ihastui ikihyviksi alkupalaksi tilaamaansa kala- ja äyriäiskeittoon. Tuhti keitto olisi riittänyt pienelle naiselle hyvin pääruoaksikin.
 
 
Minä ja serkkuni mies söimme alkupalaksi kylmäsavulohta ja siianmätiä röstiperunalla. Rösti olisi saanut olla hitusen lämpimämpää, mutta muuten annos maistui molemmille varsin mainiosti.
 
 
Pääruoksi tilasimme kaikki villisikaa kahdella tapaa - kassleria ja filettä. File oli hujahtanut hiukan kypsän puolelle, mutta ylikypsä niska oli ihan törkeän hyvää - milloinpa ylikypsä niska ei olisi.
 
 
Jälkiruoaksi tilasimme basilikajäätelöä, josta olimme tosin aika yksimielisesti sitä mieltä että basilikan sijaan siinä oli käytetty sitruunamelissaa. Herkullista sekin silti oli.
 

Knipan oli oikein mukava paikka. Menimme sinne aika myöhään aika synkkänä päivänä, joten epäilemättä se olisi ollut vielä hienompi kirkkaana kesäiltana. Ruoka oli erinomaista, hintataso Helsingin tasolla, mutta annokset tuntuivat suuremmilta. Harvemmin joudun skippaamaan jälkkärin (tilasin pelkän jäätelön, koska oli pakko päästä maistamaan basilikajäätelöä), mutta nyt ei vaan mahtunut. Laskua kolmen ruokalajin illasta (osa ei ottanut jälkiruokaa, vaan kahvia ja konjakkia) juomineen kertyi 120€ per pariskunta. Ei paha, menkääpä sinne!

maanantai 2. syyskuuta 2013

Basilikan sadonkorjuuaika - sekapähkinäpesto

"Istuta käytetty purkki maahan." -yrttimaani on tuottanut tänä vuonna hurjasti satoa. No, on sinne niitä tyhjiä purkkeja kyllä istuteltukin (tai siis niiden sisältöjä). Basilika, minttu, timjami, lipstikka ja ranskalainen rakuuna ovat olleet kiitollisimpia kasvajia, mutta rosmariini, ruohosipuli, oregano ja persiljakin ovat pysyneet mukisematta hengissä koko kesän. Herneenversokin yllätti ja kasvattaa uutta versoa mintun varsia pitkin. Korianteri oli ainoa joka heitti henkensä muutaman viikon kesäloman aikana, mutta aika pitkään sekin hengissä sinnitteli.

Yrttipenkissäni on myös muutamaa lajia salaattia. Rucola kasvoi iloisesti takaisin tyveen asti nirhitystä purkistaan (ja pääsi kukkimaan, nätit keltaiset kukat on hällä). Punainen salanova-salaatti kasvatti itsestään lähes metrin kokoisen puun meidän kesäloman aikana... Aika kitkeräksi meni salaatinlehdet, mutta kohta pääsen ihastelemaan sen kukintoa... Iloisin yllättäjä salaattipuolella oli viinisuolaheinä, se kun on salaateista minun mielestä se parhain.


Basilikasta on toki tehty jo montakin pestoa tämän kesän aikana, mutta nyt vedin puskat lopullisesti matalaksi (no jäi sinne jotain pieniä, jos myöhemmin iskee tarve muutamille basilikanlehdille) ja tein ison läjän pestoa. Todistetusti olen säilönyt jotain! Pesto ei taida kyllä ihan säilykkeestä mennä, mutta eiköhän tuo tule syötyä ennen kuin huonoksi menee.


Perinteisten pinjansiementen sijaan käytin pestoon useampaa pähkinäsorttia: makadamia-, cashew-, hassel- ja saksanpähkinöitä. Oliiviöljyn sijaan käytin rypsiöljyä (oliiviöljystä tuppaa tulemaan vähän kitkeryyttä) ja bonuksena puristin sekaan vähän sitruunanmehua. Hyvää tuli!

Sekapähkinäpesto
  • basilikanlehtiä (kutakuinkin sen verran mitä parista kaupan puskasta tulisi)
  • pari valkosipulin kynttä
  • kourallinen (tai kaksi) pähkinöitä
  • rypsiöljyä
  • sitruunanmehua
  • raastettua parmesaania
  • suolaa ja mustapippuria
Laita basilikanlehdet, valkosipulin kynnet, pähkinät, hieman suolaa ja rypsiöljyä tehosekoittimeen ja pyöräytä silpuksi. Lisää maun mukaan kourallinen tai pari parmesaaniraastetta ja notkista öljyllä ja sitruunanmehulla. Mausta suolalla ja pippurilla.  


Pestoa söin - kuinkas muuten - kuin pastan kanssa. Keittelin ensin pastat. Lämmäytin sitten paistinpannulla tilkkasen kermaa (sattui olemaan avattu purkki jääkaapissa), heitin sekaan lusikallisen (tai kaksi) pestoa, pastat ja muutaman tomaattikuution. Viimeistelin annoksen mozzarellalla. Nam nam, kyllä maistui!  





sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kaura-omenapaistos

Meillä on pihassa kaksi suhteellisen nuorta omenapuuta, jotka tuottavat juuri sopivasti omenia T:n aamupala- ja minun jälkiruokatarpeisiin. Vaikka näin syksyisin joka paikka pursuaa mitä ihanimpia ohjeita (esim. tämä rahkaomppupiiras oli todella hyvää), niin olen huomannut tekeväni omenista tätä simppeliä kaurapaistosta uudestaan ja uudestaan.

Syitä on monia: a) ainekset tähän löytyvät aina kaapista kun jotain herkkua alkaa tehdä mieli, b) paistoksen saa uuniin 12 minuutissa (uskokaa pois, testasin juuri), ja c) nämä rapeat kaura-omenapaistokset nyt vaan sattuvat olemaan parasta mitä omenasta voi tehdä.

Olen tehnyt tätä paistosta kuukauden sisään niin monta kertaa, että muistan ohjeen varmasti unissanikin. Tosin en taatusti muista sitä enää ensi syksynä, ja täältä se nyt sitten löytyy, tallessa on! Ohje on lähtöisin täältä.  

On siellä jossain sitä omenaakin... On on!

Rapea kaura-omenapaistos
  • sopivasti omenia
  • siirappia
  • kanelia
  • 100 g voita
  • 1 dl fariinisokeria (korvaan yleensä osan vaniljasokerilla)  
  • 4 dl kaurahiutaleita (on sinne tainnut lurahtaa vähän reilumminkin...)
Pilko mieluisesi kerros omenia uunivuoan pohjalle. Ripottele päälle kanelia ja lirauta päälle siirappia. Sulata voi juoksevaksi. Sekoita siihen kaurahiutaleet ja sokerit. Levitä seos omenien päälle ja kypsennä 225 asteisessa uunissa reilut 20 minuuttia. Tarjoile vaniljajäätelön kera.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...