Meidän kesän päätapahtuma oli heinäkuun puolivälissä vietetyt kummityttöni rippijuhlat. Minä sain taas kunnian toimia juhlien pääkeittiökeisarina ja juhlat vietettiin meillä. Pääsin myös siunaamaan kummitytön kirkossa, joka taisi kummitytöllenikin melkein yhtä liikuttava kokemus kuin minulle.
Tällä kertaa meinasi tällekin keittiön keisarille kasautua hieman paineita, kummitytön kanssa kun alettiin menua suunnittelemaan jo reilu vuosi sitten. Neitokaisella oli myös aika pitkä toivelista siitä mitä menun tulisi sisältää, kuten mm. macaroneja joiden onnistumisprosentti keittiössäni on ollut 50 luokkaa... Sen verran tuli macaronien tekoa treenattua ennen juhlia, ettei puhettakaan ollut että olisin niitä juhlaversioita kyennyt enää maistamaan, vaikka niiden täytteet heitinkin pääosin hatusta. :D
Juhlat alkoivat takapihallamme alkumaljalla, joka oli alkoholiton mansikka-limeade. Mansikkamargaritan hengessä valmistettu juoma sisälsi mansikkamehua, limemehua, spriteä ja vissyä ja teki hyvin kauppansa kuumana kesäpäivänä. Sankarittaren äiti toivotti pihalla vieraat tervetulleeksi ja esitteli tyttärensä pikkutyttönä kirjoittamia kirjoja, joihin vieraat saivat tutustua sillä aikaa kun me katoimme ruoan pöytään. Ruoan jälkeen joimme kahvit, jonka jälkeen katsoimme minun tekemän videon kummityttöni elämän tähtihetkistä ja yhteisistä muistoistamme. Sen jälkeen valokuvailtiin kunnes rapsakka sadekuuro ilmoitti ulkona istuskeville vieraille että juhlat on ohi. :D
Juhlien menu näytti tältä. Osa tarjottavista oli vanhoja tuttuja, ja osa uusia tuttavuuksia. Kirjoittelen näiden ohjeita ylös sitä mukaa kun ehdin.
Menu
mansikka-limeade
litistetyt perunat ja valkosipuli-chilimajoneesi
mansikka-halloumisalaatti
valkosipuli-rosmariinileipää
Oreo-kakkutikut
laku-, polkka-, pistaasi-
ja maapähkinämacaronit
hedelmävartaat ja sulaa suklaata
Menu tuntui itsestäni ainakin hyvin onnistuneelta kokonaisuudelta ja tarjottavat teki hyvin kauppaansa, onneksi myös sankarittarelle. Suolaiselta puolelta eniten kehuja sai vanha tuttu lohijuustokakku, mutta hyvin kävi kaupaksi kaikki muukin. Sitruuna-pistaasi-couscousia jäi eniten, mutta senkin rippeet hupenivat jo seuraavana päivänä. Makeista eniten ihasteluja saivat Oreo -kakkutikut, jotka yllättivät itsenikin. En olisi arvannut että ne ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan niin herkullisia. Suklaaputous oli myös suosittu etenkin lasten keskuudessa ja toimi myös hyvänä "ohjelmanumerona" juhlissa.
Makeita meni jälleen kerran arvioitua vähemmän. Kun tarjolla on kunnon ateria, ei porukka vaan jaksa vetää makeita sen päälle. Itsekin söin makeita ainoastaan yhden suklaassa uitetun mansikan... Ensi kerralla uskaltaudun jo tekemään kakkuja vain yhdet kappaleet. Aiemmin tein samalle väkimäärälle (n. 30 hlöä) kaksi kakkua, nyt tein yhden ison ja yhden pienen ja niistä isoistakin jäi kutakuinkin puolet jäljelle. Onneksi koskemattomat pikkukakut löysivät syöjänsä siskojeni työpaikoilta, etteivät menneet hukkaan.
Ruokaakin olisi jäänyt reilusti yli, mutta keksimme järjestää illaksi sukujuhlat äitini puolen sukulaisille, joista iso joukko sattui olemaan muista syistä kaupungissa. Olen aina harmitellut sitä, että tällaisten juhlien eteen näkee valtavasti vaivaa, ja yleensä ne ovat ohi siinä vaiheessa kun itse ehtisi istahtaa juttelemaan vieraiden kanssa. Tällä kertaa juhlat jatkuivatkin osittain samojen ja osittain uusien vieraiden kanssa pitkälle iltaan. Taisin kattaa ruoat tarjolle yhteensä noin neljä kertaa, vaan eipä mennyt haaskuuseen!
Ihana päivä kerrassaan! Ehdottomasti suosikkijuhlani tähän mennessä kaikista meillä järjestetyistä isoista kekkereistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti