Menu metsän antimista

Ihana lämmin kesä! Vihdoin on järvivesikin niin lämmintä, että sinne voisi jäädä hengailemaan vaikka koko päiväksi. No, eilen ei oltu järvessä koko päivää, sillä eilen kokattiin. En ole ollut koko kesänä mitenkään erityisen innostunut ruoanlaitosta. Ollaan kokattu paljon helppoja ja nopeita, vanhoja tuttuja kesäruokia. Ja syöty vähän liian paljon makkaraa... Nyt kun to do -listat ovat olleet tyhjillään jo parisen viikkoa ja metsä pursuaa mitä ihanampia raaka-aineita, alkaa kokkausintokin jo palata.

Vaikka joskus mökkisapuskoissa parasta on helppous, joskus on kiva kun koko päiväksi ei oikeastaan ole muuta ohjelmaa kuin päivän ateria. Aamupäivän saa mietiskellä, että minkälaisen menun saisi kaapista löytyvistä aineksista kasattua, sitten käydään yhdessä metsässä poimimassa raaka-aineita ja lopuksi valmistetaan ateria yhdessä kiireettä, yksi ruokalaji kerrallaan. Pääruoan ja jälkiruoan välissä lämmitetään sauna ja uidaan. Ja sitten taas vähän syödään lisää.

Tämmöinen menu me saatiin aikaiseksi:

mustikka-nektariini-vuohenjuustosalaatti 

ja sitruunavinegretti

savupekoni-kanttarellipasta

lakritsijuustokakkua ja vadelmia

Koska pääruokana oli pastaa, halusin alkupalaksi salaatin. Kaapista löytyi vuohenjuustoa, jonka kanssa tykkään kesäisin syödä mansikoita. Koska mansikoita ei kaapissa ollut, ajattelin että kaipa sen kanssa voisi mustikatkin käydä. Mustikat taasen käyvät hyvin yhteen nektariinien kanssa, joten ne pääsivät salaattiin myös mukaan. Grillatut nektariinit toimivat jälkiruokapuolella hyvin, joten grillasimme salaatin nektariinit myös. Se oli virhe, koska ne olivat jo niin kypsiä etteivät olisi tarvinneet grillauksen tuomaa kypsytystä ja pehmennystä - meinasi mennä nektariinimuussiksi koko homma. Muutenkin kylmän raikkaat nektariinit olisivat toimineet luultavasti paremmin salaatissa kuin lämpimän savuiset löllöt hedelmät. No, ensi kerralla grillaan nektariinien sijaan vuohenjuustot! 

Salaatissa oli lisäksi paahdettuja cashew-pähkinöitä ja kastikkeena sitruunavinegretti, johon sekoitin yhden sitruunan mehun ja kuoren lisäksi pari ruokalusikallista oliiviöljyä, teelusikallisen hunajaa ja suolaa ja pippuria. Kirpeä vinegretti teki makean täyteläiselle salaatille hyvää ja sai etenkin mustikat maistumaan herkullisilta.

Pääruokana oli kantarellipastaa, jota on pakkopakko saada ainakin kerran joka kesä. Sen ohje löytyy täältä. Koska päivän kanttarellisaaliimme oli vain noin puolen litran luokkaa, keksimme jatkaa pastaa pekonilla. Mitäpä tilannetta ei pekonipaketti pelastaisi! 

Halusin saada pastaan vähän uutta twistiä, ja siksi päätimmekin savustaa pekonit ennen niiden paistamista. Weberin savustussukkulan (mountain cooker vai mikä se nyt oli) virittäminen parin pekonisiivun savustamiseksi tuntui työläältä, joten savustimme peksut ihan normipuugrillissä. Tuomo viritteli grilliritilän päälle pari tulitiiltä, asetteli pekonit folion päälle ja nosti folion tiilien päälle. Sitten hän heitti hiillokseen muutaman savustuspelletin ja laittoi päälle savustussukkulan kannen.

Lämpötila nousi kannen lämpömittarin mukaan noin 80 asteeseen, joten mitenkään rapsakoiksi pekonit eivät tässä "savustuspöntössä" kypsyneet. Siksipä ne heitettiin vielä paistumaan pannulle sienien joukkoon ennen sipuleiden lisäämistä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Pekoneista tuli todella hyviä ja savun maku oli mukavan hillitty mutta selvästi havaittavissa! Lempparipastamme nousi tämän lisäyksen myötä ihan uudelle tasolle!

Jälkiruoaksi tein meille lakritsijuustokakkua, jossa ei tosin ollut pohjaa joten en tiedä olisiko mousse parempi määritelmä. Sekoitin keskenään 2dl kermaa vaahdotettuna, 200g tuorejuustoa, 3rkl sokeria ja 2tl lakritsijauhetta ja lisäsin joukkoon vesitilkkaan liuotetut kaksi liivatelehteä. Moussesta tuli tällä tavalla melko jämäkkä, ja lasista tarjoiltuna yksi liivate olisi riittänyt. Jos olisin tehnyt "kakun" vuokaan niin kaksi liivatelehteä olisi ollut juuri passeli määrä.

Lakukakun kaverina tarjoiltiin tuoreita vadelmia, joita meillä kasvaa mökkitien varrella. Tuhti ja erittäin lakritsinen kakku olisi saattanut kaivata kaverikseen vielä jotain kirpeämpää ja kastikemaisempaa lisuketta, kuten vadelmamelbaa. Kummasti koko valtava annos kuitenkin lasista katosi.