3v. syntymäpäiväjuhlat

Meillä juhlittiin viikko sitten tyttären kolmivuotisjuhlia suvun ja kavereiden kesken isolla joukolla.

Tarjolla oli tapas-henkinen napostelupöytä, joka sisälsi juustoja, leikkeleitä, salameja, kasvistikkuja, suolakeksejä, ruisnachoja, oliiveja, pähkinöitä ja muuta pientä. Levitteiksi olin tehnyt paahdetuilla paprikoilla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettua hummusta sekä avokadohummusta. Suolaisella puolella tarjolla oli myös hitiksi noussutta valkosipuli-persiljavoilla ja mozzarellalla maustettua nyhtöleipää. 

Naposteluhengessä tarjolla oli myös klassisia cocktail-tikkuja. Niistä ensimmäisissä oli pestolla marinoitua mozzarellaa ja kirsikkatomaattia, toisessa rakuunalla-sinappi-vinegretillä marinoitua perunaa ja parsaa sekä kylmäsavulohta. Kolmansissa tikuissa oli lapsivieraiden hittitrio: nakki-kurkku-gouda. 

Makealla puolella otettiin varaslähtö vappuun kun tarjolla oli simaa ja munkkeja. Syntymäpäiväkakkuna oli sankarin toiveiden mukaisesti suklaakakku. Kakun täytteenä ja kuorrutteena oli molemmissa samaa suklaamoussea ja se oli ehkä tuhdein tekemäni kakku ikinä. Meinasin tekovaiheessa, että pakkohan sitä on raikastaa jollain marjoilla tai hedelmillä, mutta en uskaltanut lähteä haastamaan kolmivuotiaan eksplisiittistä toivetta suklaakakusta. Saamansa piti. Jotta suklaata olisi ollut tarjolla varmasti tarpeeksi, tein tarjolle myös syntisen herkullisia maapähkinävoi-brookieseja.

Tuhtia kakkua keventämässä tarjolla oli hedelmiä, marjoja ja karkkeja sisältänyt buffet, jossa uiskenteli myös muutama ihastusta herättäneitä banaanidelfiinejä.

Varsinaisena järjestettynä ohjelmana meillä oli vain ongintaa, jossa palkintona oli erilaisia vappuhärpäkkeitä - saippuakuplia, torvia ja paukkuserpentiinejä. Lapsilla tuntuikin olevan hauskaa kirmata pihalla ongintapalkintojen kanssa. Onginnan lisäksi olin järjestänyt alakertaan diskon, jossa aikuisilla tuntui menevän musiikki jalan alle lapsia paremmin. :D

Karpalo-limesima "Cosmopolitan"

Simakisan voittajan simaresepti pääsi eilen etuoikeutetusti ensimmäiseen vappupostaukseen, mutta halusin esitellä teille vielä oman simanikin reseptin, ei sekään nääs huono ollut! Tämä sima sopii erittäin hyvin vähän happamamman siman ystäville, ja se nautitaan kylmänä, mielellään pakastimessa jäähdytetyssä laadukkaassa lasissa, viimeisteltynä limeviipaleella ja mahdollisesti myös pienellä tujauksella vodkaa...

Karpalo-limesima "Cosmopolitan"

• 4,5 l vettä
• 1/2 l karpalomehua
• 5 limeä
• 200g karpaloita
• 8 dl sokeria
• herneen kokoinen pala hiivaa

Kuumenna 2l vettä kiehuvaksi. Pese ja kuori limet, poista valkoinen osa ja siivuta. Laita limen kuoret ja hedelmäviipaleet kattilaan ja kaada päälle kuuma vesi. Lisää karpalot ja sokeri. Hämmennä kunnes sokeri on liuennut- Lisää karpalomehu ja loput vedestä kylmänä. Liuota mukaan hiiva sitten kun seos on huoneenlämpöistä. Anna käydä huoneenlämmössä vuorokausi.

Siivilöi karpalot ja limet pois ja pullota sima. Nosta jääkaappiin kypsymään ja nauti sima viikon kuluttua.

Vuoden sima 2016

Meidän vappuun kuului perinteinen, jo kuudetta kertaa järjestetty simakisa, ja perinteiseen tapaan aivan liian runsas vappubrunssi meidän takapihalla. Simakisaan osallistui tänä vuonna vain viisi simaa, mutta ne olivat sitäkin laadukkaampia. Mukana oli chiliä ja vaniljaa sisältänyt Karibia-sima, basilikalla maustettu sima, mandariinisima, oma karpalo-lime simani "cosmopolitan", sekä voiton ansaitusti napannut englantilaisella Oolong-teellä maustettu ja siirapilla ja kukkaishunajalla makeutettu, erittäin hienostunut ja tasapainoinen Oolong-sima.

Vaniljainen chili-sima "Fubar" keräsi ihastusta juuri sopivalla chilin puraisulla, mutta sai huutia liian vähäisistä hapoista. Simaraati antoi simalle seuraavanlaisia kommentteja. "Hyvä chilinmaku, muuenkin erittäin hyvä kokonaisuus. Makea, eksoottinen, hiilihappo kuitenkin puuttuu.", "Sitruunainen tuoksu, kiva potku. Väri tumma.", "Aavistuksen liioittelevaa.", "Chili viipyi mukavasti.", "Erittäin kiva chilin puraisu. Maku kohdallaan, mutta hapot puuttui." Tällä simalla irtosi tiukassa kisassa pronssisija.

Voittajasimaa raati kuvaili seuraavasti: "Kirkas.", "Raikas juhlasima.", "Liian pieni maku teessä. EI RUSINOITA!", "Hyvä normisima, tee hävisi.", "Hyvännäköistä ja raikasta.", "Vaalea väri, haalea tuoksu, tee maistuu, hyvä happo, raikas.", "Hyvä hiilihappo, miellyttävä, harmoninen sima, kaunis väri.", "Hienostunut ja tasapainoinen, raikas ja moniulotteinen.", "Perinteinen tuoksu, kirpakka maku. Ei löytynyt teetä, mut hyvä janojuoma.", "Hapokas, tosi raikas, ois varmasti hyvää huomenna aamulla.", "Teetä vain jälkimaussa."

Tumman värinsä fariinisokerista saanut basilikasima menetti paikkansa auringossa varmastikin runsaan makeutensa vuoksi. Basilikan makuinen sima herätti muuten kyllä ihasteluja. Simaraati oli simasta tätä mieltä: "Makijjaa. Basillikaa.", "Liian makia.", "Tuoksu voimakas, erittäin makea. Hyvä happo, aika äpäkkä sokeri.", "Liian makea, upea basilikan tuoksu.", "Liian makea, muuten mielenkiintoinen. Basilika on pahaa.", "Makea, ihana basilikan tuoksu, tumma kaunokainen, hyvä hiilihappo, kunnon pullonpoksahdus.", "Tumma väri, raikas basilikan tuoksu, basilika maistuu, liian makea.", "Todella epäonnistunut viritys.", "Muuten hyvä mutta tosi makea.", "Hyvä basilikan tuoksu ja maku, liian makea.", "Tosi makea!"

Cosmosimani jäi kahden pisteen päähän kultasijasta, mutta hopea ei ole häpeä!! :) Cosmoa kuvailtiin raadin toimesta näin: "Karpaloinen, lime maistuu myös. Hapan.", "Hyvät hapot.", "Ilman vodkaa hyvää, pullosta ja etiketistä plussaa.", "Ei vastannut simaa.", "Väri ei ole perinteisin, sopivan hapan. Karpalo maistuu. Raikas tuoksu.", "OMG My love - cosmo! Hyvä maku, balanssissa, votka ei parantanut makua, lime hyvä plussa.", "Erittäin vaikea sima arvostella.", "Hyvä, kaunis väri, hapan, cosmo tunnittettavissa.", "Perussiman tuoksu, alussa kitkerä maku, hyvä väri, votkan kanssa menee hyvin.", "Mielenkiintoinen, katkera, piristävä.", "Hapan, "Pimp my sima"." 

Mandariinisiman etikettiin oli kirjoitettu sana "sima" mandariinikiinaksi. Ettäs tiedätte... :) Tämä sima muistutti pienen hiivaisuutensa ja makunsa puolesta hyvin voimakkaasti vehnäolutta, mutta ilmeisesti raadissa ei ollut tarpeeksi vehnäoluiden ystäviä, sillä simalla irtosi vain neljäs sija.

Raati kuvasi simaa seuraavin sanakääntein: "Ihan hyvä, ehkä vähän mauton, mandariini hyvä.", "Tuoksu ei paljasta, mausta saa mandariinin selville.", "Vehnäolutmainen, vähän hiivainen, raikas, mandariini maistui.", "Arkinen.", "Hiivainen, paha.", "Vaalea väri, perinteisen siman tuoksu. Mandariini maistuu, sopiva happo.", "Liian hiivainen.", "Hiiva maistui läpi, hyvät hapot.", "Hiivainen, mutta raikas.", "Pisteet hyvästä yrityksestä.", "Hiivainen tuoksu, karvas maku, kuori?".

SIM OOLONG nappasi siis voiton simakisasta, mutta voitti lisäksi myös etikettikisan, joka on lähestulkoon yhtä himoittu titteli. Susanna nappasi simallaan jo simahistorian kolmannen voiton, joten kruunasimme hänet samalla myös suvun viralliseksi simakeisariksi. Samalla teimme epävirallisen päätöksen jättää simakisa tältä erää tähän, ja suunnata ensi vappuna hippaloimaan kaupungille ainaisen simanlitkimisen sijaan.

Tässä teille kuitenkin vielä resepti vuoden 2016 kovimpaan simaan, olkaa hyvät!

Oolong-Sima

• 5-6 l vettä
• 4 sitruunaa
• 500 g kukkaishunajaa
• 1 dl vaaleaa siirappia
• herneen kokoinen pala hiivaa
• 8 dl vahvaa Oolong-teetä

Kuori sitruunat, poista valkoiset osat ja leikkaa viipaleiksi. Sekoita veden joukkoon sitruunat, hunaja, siirappi ja hiiva. Sekoita. Anna käydä lämpimässä kaksi päivää.

Poista sitruunat ja lisää Oolong-tee. Maun mukaan voi laittaa enemmänkin. Pullota ja nosta kylmään kypsymään. Sima on valmista noin viikon päästä.

Simakisahistorian kovin kaksikko: Hannu ja Susu!

Ai niin, ja kyllähän me tietysti taas myös syötiin! Illan emäntä helli meitä hummuksella, paahdetusta valkosuklaasta tehdyllä juustokakulla ja venäläisillä herkuilla. Oma suosikkini oli juustopiiras, josta olen vienosti pyytänyt reseptiä. Ehkäpä kuulette siitä lisää myöhemmin!

Ananas-kookospirtelö

Maailman helpoin ja omasta mielestäni herkullisin pirtelö! Tästä annoksesta tulee neljä suurta tai kuusi vähän pienempää annosta. Ja tekee tätä jonnekin muualle kun lastenjuhliin niin voi lorauttaa hieman rommia sekaan niin saa herkullisen pina coladan!

Ananas-kookospirtelö

• 1l vaniljajäätelöä
• 2 tlk ananaspaloja mehussa
• 2 tlk kookosmaitoa

Sekoita kaikki ainekset blenderissä (kahdessa osassa).

Virtuaaliviinikerho, Pinotage

Tervetuloa virtuaaliviinikerhoon!

Homma menee näin! Minä valitsen kolme viiniä ja esittelen ne tässä postauksessa. Sitten kukin kipaisee hakemassa kaupasta ko. pullot, avaa Facebookista Puistolan bistron sivut ja ilmoittautuu siellä tapahtumaan Virtuaaliviinikerho, Pinotage. Kahden viikon päästä, eli 26.2.2016 klo 19 jokainen osallistuja istuu mukavasti kotisohvalleen kännykkä kädessä ja viinilasi toisessa, ja sitten maistellaan läpi valitut viinit ja vertaillaan kokemuksia. Eikö vaan!?

Viinin olemus ja maku lähtevät rypäleistä. Jokaisella rypäleellä on omat ominaispiirteensä värin, tuoksun ja maun perusteella. Perehtymällä niihin avautuvat viinien taustat, samoin kuin viinien yhdistäminen eri ruokien kanssa. -Reseptitaivas.fi

Jos oikein on viitseliäs, niin alla on mainittu muutama resepti jotka mahdollisesti voisivat sopia näiden viinien kanssa nautittavaksi. Ihmisen kun on kuitenkin hyvä myös syödä. Lisäksi lopussa on mainittu pari ruokaa, johon viininjämät (mitkä viininjämät?) voi tuhota jos ei aivan koko kolmea pulloa saa kiskaistua ennen kuin menevät huonoksi.

Arvoisan viinikerhomme ensimmäisessä tapaamisessa maistelemme Pinotage-viinejä. Miksikö? Koska se on jostain syytä muodostunut omaksi suosikkitalvirypäleekseni, ja haluan oppia tuntemaan sen paremmin.  So, here we go!

Pinotage-rypäleen taustaa         

Pinotage on alkuperältään Etelä-Afrikkalainen rypälelajike, jonka viininviljelyn professori Abraham Perold kehitti Stellenboschin yliopistossa vuonna 1925 risteyttämällä Etelä-Afrikan ilmastossa huonosti menestyneen Pinot Noir –rypäleen erittäin runsastuottoisen Cinsaut-rypäleen kanssa. Cinsautia kutsuttiin tuolloin Hermitageksi, mistä syystä rypäle sai nimekseen Pinotage. Tavoitteena oli tuottaa rypäle, joka on yhtä herkullinen kuin Pinot Noir, mutta joka kasvaa yhtä hyvin kuin Cinsaut. Yllätys oli suuri, kun risteytyksen tuloksena saatu rypäle poikkesikin tanniineiltaan ja hapoiltaan molemmista emolajeistaan.

Pinotage on hyvin helppo kasvatettava ja tuottoisa rypäle, mutta pienet ja sokeripitoiset rypäleet ovat vähäaromisia. Tästä syystä siitä alettiin tuottaa suurivolyymisiä heikkolaatuisia halpisviinejä 1980- ja 1990-luvulla. Tuolloin ei ymmärretty, että mitä enemmän rypäleitä sallitaan köynnöksessä kasvavan, sitä vähempilaatuista ja vähemmän konsentroitunutta viinimehua saadaan. Satomäärää rajoittamalla ja oikeita valmistustapoja käyttämällä aromit kuitenkin lisääntyvät.

Pinotage kärsi pitkään huonosta maineestaan, mutta muutaman tuottajan ponnistelujen vuoksi sen luonnolliset edellytykset ymmärretään nyt paremmin ja siinä nähdään paljon potentiaalia. Monet Pinotage-viinin tuottajat keskittyvätkin nyt määrän sijasta laatuun, ja tavoitteena on nostaa esille Pinotagen hedelmäisyys sekä lähestyttävyys, jättäen rypäleen tanniinisuus, maanläheisyys ja voima taustalle. Eläköityneen markkinointijohtaja Richard Coleshawin mukaan "Pinotage on Etelä-Afrikan ruma ankanpoikanen, joka on vihdoin muuttumassa joutseneksi.".

Miltä Pinotage-viinin pitäisi maistua?

Pinotage on väriltään tumma ja maultaan vahva ja mausteinen. Siinä voi tyypillisesti maistaa tummia hedelmiä ja marjoja, kuten luumua ja karhunvatukkaa, mutta joskus myös punaisia hedelmiä ja marjoja, kuten vadelmaa. Parhaimmista Pinotage-viineistä löytää muitakin aromeja, kuten rooibos, kuivat lehdet, pekoni, lakritsi, piipputupakka, pihka, terva, paahdetut hedelmät ja pippurit.  Tanniinien tulisi olla vahvat, mutta jälkimaun pehmeä, jopa savuinen.

Parhaimmillaan Pinotage tarjoaa aivan toisenlaisen nautinnon kuin kansainväliset peruslajikkeet, mutta se voi olla myös erittäin huono. Tuoksu voi olla terävä, kuten kynsilakan poistoaineessa. Muutamat tuottajat väittävät tätä asetoonivivahdetta rypäleelle tyypilliseksi piirteeksi, mutta oikea syy siihen on liian aikaisin korjatutut rypäleet ja liian matala käymislämpötila. Huono Pinotage maistuu palaneelta tervalta.

Maisteluviinit

Pinotage-viinien valikoima Alkossa on suhteellisen suppea, mutta ilahduttavan vaihteleva. Perusvalikoimasta löytyy kuusi ja tilausvalikoimasta yksi pelkkää Pinotagea sisältävää punaviiniä. Näiden hintahaitari on 6,99€-54,18€, joten vaihtoehtoja löytyy joka lompakolle. Lisäksi valikoimasta löytyy kaksi sekoiteviiniä, toisessa Merlotia ja toisessa Sirazia. Punaisten lisäksi valikoimassa on yksi roseviini ja pari skumppaa, joissa on käytetty Pinotagea.

Valitsin valikoimasta kolme pelkkää Pinotagea sisältävää punaviiniä eri hintaluokista. Valitsin viinit osittain myös tuottajan kiinnostavuuden perusteella.

1. maisteluviini

Footmark Pinotage 2015, 6,99 €, keskitäyteläinen, keskitanniininen, makean mustikkainen, kypsän karpaloinen, mausteinen, kevyen tervainen.

Maistelu aloitetaan kunnon kyykkyviinillä. Footmarkin taustalta ei löydy mielenkiintoista tarinaa pikku perheyrityksestä, vaan heidän nettisivustonsa kertoo viinistä näin:

”Footmark-viinien taustalla on ympäristöystävällisiä ja pehmeitä arvoja. Viinit tuotetaan Etelä-Afrikassa ja kuljetetaan säiliöissä meriteitse. Norex Spirits tuottaa ja pullottaa Footmark-viinit yhteistyössä saksalaisen Peter Mertesin kanssa, jonka tuotannon energialähteenä on viinialan suurin aurinkopaneelijärjestelmä ja luonnonkaasu. Tämän modernin tuotantoketjun avulla viinien hinta pysyy kuluttajaystävällisenä ja myös Footmarkin oma hiilijalanjälki pysyy pienenä.”

No mutta, propsit hiilijalanjäljestä! Ja viini on saanut kuitenkin ihan hyvät arviot Viinistä viiniin –kirjassa, joten kokeillaan!

2. maisteluviini

KWV Classic Collection Pinotage 2014, 9,99 €, täyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, luumuinen, kevyen savuinen, mausteinen

Toiseksi maisteluviiniksi valitsin suomalaisittain varmaankin yleisemmän hintakategorian viinin. Tässä sarjassa olisi ollut muitakin vaihtoehtoja, mutta halusin ottaa mukaan yhden KWV:n viinin, kun satuin pongaamaan Viini-kirjasta, että kyseessä ei olekaan ihan mikä tahansa tuottaja.

1900-luvun alku oli haastavaa aikaa Etelä-Afrikan viininviljelylle ja heikon laadun, ylituotannon, härmä- ja kirvaepidemioiden ja heikon maailmantalouden tilan saattelemana viinin vientikauppa lakkasi lähes kokonaan. Tilannetta korjaamaan perustettiin vuonna 1918 Kooperatieve Wijnbouwers Vereniging, johon 95% viininviljelijöistä liittyi nopeasti. Vuonna 1924 hallitus antoi KWV:lle oikeuden määrätä tisleiden hinnasta ja vuonna 1940 koko viinisektorin täyden hallinnon: KWV päätti hinnoista, sallituista sato- ja köynnösmääristä, istutusoikeuksista, viinin valmistuksesta jne. Tämä kiintiöjärjestelmä purettiin vasta 1992 aparthaid-politiikan luopumisen yhteydessä ja vuonna 1997 osuuskunta muutettiin yhtiöksi.  Nykyään KWV:n vuosituotanto on n. 14 miljoonaa litraa viiniä.

KWV:lla on historiansa vuoksi huono maine keskinkertaisten, tylsien ja persoonattomien tusinaviinien tuottajana (ilmankos tätä myydään Alkossa!). Sittemmin KWV:llä on käyty hanakasti taistoon mainetta vastaan. Heidän The Mentors –sarja tuo tarjolle premium-luokan huippuviinejä. Viinihullu-blogi tietää kertoa asiasta seuraavaa:

”Viineihin käytettävät rypäleet kerätään vain parhailta – ja mieluiten iäkkäiltä – viinitarhoilta, mikä esimerkiksi näkyy siinä, että tätä viiniä ei ole pyritty tekemään yhden alueen rypäleistä, vaan sekoittamalla useamman alueen parhaita rypäleitä. KWV:n pääviinintekijä Richard Rowen mukaan KWV:n pyrkimyksenä on The Mentors -sarjallaan tavoitella mahdollisimman hyvin etelä-afrikkalaisia rypälelajikkeita ja terroiria ilmentäviä maailmanluokan viinejä sekä tottakai premium-luokan viinien markkinarakoa kansainvälisesti. Hän myös mainitsee monia etelä-afrikkalaisia viinejä vaivaavan savuisuuden ja tervaisuuden johtuvan todennäköisesti viinien keskimääräistä korkeammasta pH:sta, mikä aikaansaa kyseisiä aromeja tuottavien bakteerikantojen ilmaantumista; The Mentors -sarjalaisten ei pitäisi tästä kyseisestä vaivasta kärsiä.”

Koska en tohtinut näin ensimmäisellä kierroksella pamauttaa kolmen viinin joukkoon yhtä kolmenkympin viiniä, olkoon se bonusviini johon voi investoida jos haluaa kokeilla perusviinin ja premiumviinin eroa.

BONUSVIINI

KWV The Mentors Pinotage 2012, 29,90 € Täyteläinen, tanniininen, boysenmarjainen, tumman luumuinen, mokkainen, mausteinen, tamminen, runsas, pitkä

3. maisteluviini

Kanonkop Kadette Pinotage 2014, 14,70€, täyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, karhunvatukkainen, luumuinen, mausteinen, hennon savuinen, runsas

Viimeinen valittu viini vaikuttaa itsestäni etukäteen kaikista lupaavimmalta. Kanonkop on Krigen veljesten vuonna 1973 perustama viinitila, joka tuottaa vuodessa 360 000 pulloa. Kanonkopilla on pitkä historia laadukkaiden Pinotage-viinien valmistuksesta ja se onkin yksi harvoista viinintekijöistä, jotka pinotagen suosion romahdettua huonolaatuisten viinien seurauksena jatkoi rypäleen ominaisuuksien tutkimista ja pyrkimyksiä laatuviinien tuotantoon. Vuonna 1991 Kanonkop Pinotage voittikin parhaan punaviinin palkinnon Kansainvälisessä Viini-kilpailussa Lontoossa, mikä nosti rypäleen kansainvälistä kiinnostavuutta uudelleen.

Ruokaehdotuksia

Pinotagen sanotaan olevan parhaimmillaan mausteisten, jopa tulisten ruokien seuralaisena. Se on kuulemma myös loistava kumppani grilliruoille tai vaikkapa pepperonipitsalle. Kokkaa Pinotagen seuraksi esimerkiksi näitä:

Nyhtöpossuhamppari 1

Nyhtöpossuhamppari 2

Marinoitua paahtopaistia

Savupaprikarisotto

Mahdolliset viininjämät sopinevat mihin tahansa pataan tai kastikkeeseen, mihin tulee punaviiniä. Kuten esimerkiksi:

Chili con carne 

Ragu Bolognese

Lasagne 

Lähteet

http://www.alko.fi/juoma-ruoka/juoman-juurilla/matkalla/pinotage-etela-afrikan-oma-rypale/

http://www.alko.fi/tuotteet/pieni-juomaopas/viinit/tummat-rypaleet/

http://reseptitaivas.fi/viinikoulussa-pinotagen-afrikkalaiset-juuret/

http://winefolly.com/review/give-pinotage-wine-taste/

Andre Domine, “Viini”

Vuoden Sima 2014

Virallinen simaraati on jälleen kokoontunut ja valinnut vuoden 2014 parhaan siman. Tänä vuonna voiton vei herkullinen vadelmasima, jolle hävisi täpärästi oma Kaffir-limetillä ja sitruunaruoholla maustettu Thai-simani. Pronssille ylsi seljankukalla maustettu Svea-sima, neljännen sijan nappasi kirpsakka Omppusima ja viidennelle paikalle ylsi appelsiinisima Jaffa. 

Huikeassa kisassa nähtiin myös perinteisempi sima El Classico, Erittäin huono suomalainen marjasima - joka ei lupauksista huolimatta ollut huono laisinkaan. Kilpalilun italialaisedustaja yritti luikerrella kisaan mukaan Limonchellolla, ja vaikka se simaraadille maistuikin ei sillä kovin korkealle ylletty. Mukana nähtiin myös volttipitoinen, kiljua muistuttanut Karhusima ja kenties kaikkien aikojen erikoisin Vampyyrisima, joka oli valmistettu punajuuresta, porkkanasta ja valkosipulista.

Onnittelut voittajalle ja suuret kiitokset kaikille osallistujille - kivaa oli kuten aina! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, toivotan teille kaikille erinomaista Vappua!!!

Vadelmasima

• 400g pakastevadelmia
• 500g sokeria
• 4l kiehuvaa vettä
• 1/5 tl tuorehiivaa (herneen kokoinen pala)
• sokeria, rusinoita

Kaada jäiset vadelmat ja sokeri kiehuvaan veteen. Jäähdytä kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva joukkoon. Anna juoman käydä huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Siivilöi ja pullota sima. Laita jokaiseen pulloon muutama rusina ja teelusikallinen sokeria. Säilytä marjasima jääkaapissa. Sima on valmista juotavaksi parin päivän kuluttua pullotuksesta, kun rusinat ovat nousseet pintaan.

KULTAA: VANHANPIIAN SIMA

"Ihana vadelmainen tuoksu!", "Aktiivinen, täyteläinen vadelmasima", "Kuohuva ja vadelmainen", "Hyvä väri, hyvää, vadelmainen", "Räjähtävä vaikutelma, sukkamainen tuoksu, karkkimainen maku", "Hyvä vadelman maku", "Tuoksuu vadelmalle, hyvä marjainen maku, hyvät hapot", "Kuohuu yli, vadelmasima", "Aikamoinen pläjäys, maku oikeasti hyvä", "Kuplivaa vadelmaa", "Hyvä, erilainen, maistuu vadelma", "Vadelmamehua, ei perinteinen", "Paras esittely - simat seinälle, hyvät kuplat, vadelma", "Vadelmaista, pieneen kulutukseen", "Oikein ihanan, marjainen, raikas"

HOPEAA: NAM MAKRUUD

"Ihana thaikkutuoksu, sitruunaruoho", "Erinomainen, persoonallinen ja kansainvälinen maku", "Vihertävä, kirkas, kuplat, mukava tasapaino, raikas", "Shampanjamainen, mutta aika makea mikä otti yhden pinnan", "Ihanan raikas, huippuhyvä", "Tuoksuu hyvälle", "Raikas, hivenen makea", "Lievästi partavesimäinen efekti", "Pehmeä, sopivan makea", "Pirteä, raikas tuoksu, maku", ""Kaunis väri, raikas", "Ei simamainen väri, mutta miellyttävä, juhlava maku, hyvä tuoksu", "Tuoksu hyvä, makea, sitruunaruoho maistuu, vaalea, kupliva", "Makea ja hapokas", "Pirtsakka, raikas uusi tuttavuus"

PRONSSIA: SVEA-SIMA

"Herkullinen maku, hapot puuttuu", "Raikas, kevyt", "Ei kuplia", "Päärynän maku, jännittävä", "Pitkä jälkimaku mutta ei säväytä", Kaunis väri, makea", "Sitrusmainen tuoksu", "Tosi kiva ylläri", "Kirpeä mutta makea", "Eka hörppäys oli hyvää", "Raikas erikoinen maku", "Ihanko lemonade", "Kirkas, hapoton", "Hapan, etäisesti simamainen", "Kirkas, makea, hiilihapoton"

PARAS ETIKETTI -kisan voittaja!

Mustaherukkaglögi

Joulukuun ensimmäisenä päivänä on lupa vähän tunnelmoida. Jos ei muusta syystä niin kompensaationa tuolle ikävälle tuuliselle ja märälle ilmalle tuolla ulkona. Jotain lieviä merkkejä talvesta siellä on sentään havaittavissa - meinasin nääs liukastua puolenkymmentä kertaa aamulenkillä koiruuden kanssa.

Olen tänä syksynä innostunut keittelemään glögini itse, eikä tästä taida olla enää paluuta kaupan glögeihin. Itse keittämällä glögiin saa enemmän makua ja joka kerta glögi on hieman erilaista. Nams. 

Glögin kanssa syödään tietenkin piparkakkuja, mieluiten jonkun hyvän sinihomejuuston kera. Hyvää joulukuun alkua! 

Mustaherukkaglögi

• 2l vettä
• 3-4dl mustaherukkamehutiivistettä
• 1 appelsiini
• 3 rkl fariinisokeria
• kanelia, neilikkaa, inkivääriä, kaardemummaa, vaniljaa, pomeranssikuorta, maustepippuria, mustapippuria...

Sekoita kattilassa vedestä ja mustaherukkamehutiivisteestä vahva mehu. Pese hyvin yksi appelsiini. Kuori appelsiini ja lisää kuoret mehun sekaan. Poista appelsiinista valkoinen osa ja paloittele appelsiini mehun sekaan. Lisää joukkoon fariinisokeri ja mausteet.

Itse laitoin viimeisimpään settiin pari kanelitankoa, pari teelusikallista inkivääriä, pomeranssinkuorta ja maustepippuria, yhden teelusikallisen neilikkaa, kaardemummaa ja mustapippuria. Edellinen ei ollut niin appelsiininen ja pippurinen, ja siinä oli mukana myös yksi vaniljatanko.

Kiehauta glögi ja anna sen kiehua hiljalleen n. 15 minuuttia. Jätä glögi sen jälkeen tekeytymään vähintään tunniksi. Maista ja lisää tarvittaessa mehutiivistettä, sokeria tai mausteita. Jos lisäät mausteita, anna glögin tekeytyä toinen tunti. Siivilöi mausteet.

Lämmitä glögi ja terästä se halutessasi vaikka punaviinillä tai brandyllä. Tarjoile mantelien ja rusinoiden kera.

Simakisa

Ystäväporukkamme kerääntyi tänä vuonna valitsemaan vuoden parasta simaa hieman etupainotteisesti, nimittäin viime lauantaina. Tällä kertaa kisaan osallistui yhdeksän simaa, ja kisa oli selvästi edennyt uudelle tasolle niin simojen kuin etikettienkin osalta.

Itse lähdin kisaamaan simakuninkuudesta greippisimalla nimeltä Lonkku. Halusin kuitenkin tehdä muitakin simakokeiluja, ja lopulta minulla oli käymässä kolme simaa: greippisima, verigreippi-appelsiinisima ja äidin sima. Pullotusvaiheessä kaikista näistä kolmesta jäi vähän ylimääräistä, ja niin syntyi vielä neljäs sima, jonka nimesin Sekosimaksi. Koska simaa oli tässä vaiheessa niin paljon etten olisi ikinä saanut kaikkea juotua itse, vein kisaan mukaan Lonkun lisäksi myös erittäin happamaksi jääneen verigreippi-appelsiinisiman (IPA lover’s sima) ja Sekosiman.

Greippisima Lonkku

• 2 greippiä
• 1 sitruuna
• 500 g sokeria
• 4 l vettä
• herneen kokoinen pala hiivaa

Kuori sitruuna ja greipit kuorimaveitsellä. Poista hedelmistä vaalea osa ja leikkaa hedelmät kiekoiksi. Kiehauta puolet vedestä ja kaada ämpäriin sokerien, kuorien ja hedelmälihan päälle. Lisää loput vedestä ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.

Liuota hiiva nestetilkkaan ja sekoita nesteeseen. Anna käydä huoneenlämmössä noin 1-2 vrk. Pullota sima. Paine pullossa kasvaa käymisen jatkuessa, joten älä käytä liian tiukkaa korkkia.Viileässä valmistumisaika on noin viikko, huoneenlämmössä noin 3 päivää. Säilytä sima viileässä ja käytä noin viikon kuluessa.

Ennen simakisan alkua nautimme kuohuvaa ja söimme itsemme ähkyyn herkullisilla hampurilaisilla.

Simakisan aloitti isäntäpari poksauttamalla tunnelman kirjaimellisesti kattoon lievästi liian hapokkaalla simallaan. Heidän simansa oli nimeltään ’Hiljaa virtaa Vantaa’ ja se oli saanut nimensä varsin sameasta ulkonäöstään, joka herättikin lievää pelkoa maistelijoissa. Vaikka sima olikin paljon parempaa kuin miltä se näytti, se ei yltänyt kärkisijoille tänä vuonna.

Simoja oli tänä vuonna laidasta laitaan. Erikoisimmasta päästä olivat mm. raparperi-mansikkasima, Hanna-tädin pullasima, habanero-sima ja kuusenkerkkä-mustikkasima. Kisan jälkipuinnissa pohdittiin pitäisikö simakisan sääntöjä tarkentaa ensi vuonna niin, että siman pitäisi sisältää jotain peruselementtejä, kuten sitruunaa. Tulimme kuitenkin (muistaakseni) siihen tulokseen, että annetaan kaikkien simojen kukkia!

No kuinkas sitten kävikään? No, no, kröhöm, MÄÄ VOITIN!!!!!! Ja saan kunnian järjestää kisan ensi vuonna. Jee!!!

Kun simakisan jäljet oli siivottu, ilmestyi pöydälle mystinen paketti. Sieltähän sitten paljastuikin vielä yksi ”sima”, jonka tekijä tosin valitteli siman pitkää kypsymisaikaa. Hänen simansa rusinat kun eivät millään meinaa nousta pintaan! Kääk! Sehän piti juoda pois. Ihanaa valkkarisangriaa! Ihana kevät! Ja kesäkin ihan kohta!