Simakisa

Ystäväporukkamme kerääntyi tänä vuonna valitsemaan vuoden parasta simaa hieman etupainotteisesti, nimittäin viime lauantaina. Tällä kertaa kisaan osallistui yhdeksän simaa, ja kisa oli selvästi edennyt uudelle tasolle niin simojen kuin etikettienkin osalta.

Itse lähdin kisaamaan simakuninkuudesta greippisimalla nimeltä Lonkku. Halusin kuitenkin tehdä muitakin simakokeiluja, ja lopulta minulla oli käymässä kolme simaa: greippisima, verigreippi-appelsiinisima ja äidin sima. Pullotusvaiheessä kaikista näistä kolmesta jäi vähän ylimääräistä, ja niin syntyi vielä neljäs sima, jonka nimesin Sekosimaksi. Koska simaa oli tässä vaiheessa niin paljon etten olisi ikinä saanut kaikkea juotua itse, vein kisaan mukaan Lonkun lisäksi myös erittäin happamaksi jääneen verigreippi-appelsiinisiman (IPA lover’s sima) ja Sekosiman.

Greippisima Lonkku

• 2 greippiä
• 1 sitruuna
• 500 g sokeria
• 4 l vettä
• herneen kokoinen pala hiivaa

Kuori sitruuna ja greipit kuorimaveitsellä. Poista hedelmistä vaalea osa ja leikkaa hedelmät kiekoiksi. Kiehauta puolet vedestä ja kaada ämpäriin sokerien, kuorien ja hedelmälihan päälle. Lisää loput vedestä ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.

Liuota hiiva nestetilkkaan ja sekoita nesteeseen. Anna käydä huoneenlämmössä noin 1-2 vrk. Pullota sima. Paine pullossa kasvaa käymisen jatkuessa, joten älä käytä liian tiukkaa korkkia.Viileässä valmistumisaika on noin viikko, huoneenlämmössä noin 3 päivää. Säilytä sima viileässä ja käytä noin viikon kuluessa.

Ennen simakisan alkua nautimme kuohuvaa ja söimme itsemme ähkyyn herkullisilla hampurilaisilla.

Simakisan aloitti isäntäpari poksauttamalla tunnelman kirjaimellisesti kattoon lievästi liian hapokkaalla simallaan. Heidän simansa oli nimeltään ’Hiljaa virtaa Vantaa’ ja se oli saanut nimensä varsin sameasta ulkonäöstään, joka herättikin lievää pelkoa maistelijoissa. Vaikka sima olikin paljon parempaa kuin miltä se näytti, se ei yltänyt kärkisijoille tänä vuonna.

Simoja oli tänä vuonna laidasta laitaan. Erikoisimmasta päästä olivat mm. raparperi-mansikkasima, Hanna-tädin pullasima, habanero-sima ja kuusenkerkkä-mustikkasima. Kisan jälkipuinnissa pohdittiin pitäisikö simakisan sääntöjä tarkentaa ensi vuonna niin, että siman pitäisi sisältää jotain peruselementtejä, kuten sitruunaa. Tulimme kuitenkin (muistaakseni) siihen tulokseen, että annetaan kaikkien simojen kukkia!

No kuinkas sitten kävikään? No, no, kröhöm, MÄÄ VOITIN!!!!!! Ja saan kunnian järjestää kisan ensi vuonna. Jee!!!

Kun simakisan jäljet oli siivottu, ilmestyi pöydälle mystinen paketti. Sieltähän sitten paljastuikin vielä yksi ”sima”, jonka tekijä tosin valitteli siman pitkää kypsymisaikaa. Hänen simansa rusinat kun eivät millään meinaa nousta pintaan! Kääk! Sehän piti juoda pois. Ihanaa valkkarisangriaa! Ihana kevät! Ja kesäkin ihan kohta!