Autolla Italiassa: Peschici - Vieste - Peschici

Yksi Peschicissä vietetyistä päivistä oli omistettu rannalla loikoilulle. Saimme B&B:stämme mainion oppaan alueen rannoista. Oppaan mukaan tarjolla oli rantoja laidasta laitaan: suuria turistirantoja palveluineen, täysin maksuttomia (lue hoitamattomia) pieniä poukamia ja kaikkea siltä väliltä. Ostunin "rantapäivästä" viisastuneena päätimme, että tällä kertaa koko päivää ei vietettäisi autossa täydellistä rantaa etsimässä, vaan oikeasti siellä rannalla. Siksi valitsimme Peschicin lähirannoista sen rauhallisimman.

Ranta olikin meidän tarpeisiin oikein hyvä. Hiekka pehmeää, vesi kirkasta, ei liiaksi ihmisiä ja rantaravintolan lisäksi muita "häiriöksi" olevia palveluita ei ollut. Vaikka eipä sitä ravintolaa olisi liioin tarvinnut - paikalliset näkyivät pistelevän poskeensa simpukoita suoraan merestä. Samoja simpukoita näkyivät keräilevän ravintolan työntekijät - ne toimivat raaka-aineena ravintolan lounastarjoilussa.

Valitettavasti sää oli ensimmäistä kertaa koko reissun aikana vähän kehnompi. Pötköttelimmekin rannalla siihen saakka kun pilvet ja tuuli alkoivat käydä kiusaksi. Sen jälkeen päätimme lähteä tsekkailemaan josko Viesten suunnalta olisi löytynyt lisää aurinkoa muilta rannoilta. Kävimme tsekkaamassa muutaman rannan, ja osa niistä näyttikin oikein hyvältä. Sää oli valitettavasti huononemaan päin, joten tyydyimme lounastamaan yhdessä rantaravintolassa ja hipsimään sen jälkeen takaisin hotellille.

Meikkiksen vakkari alkupala: bruschettat eri muodoissaan

Grillattu kala tarjoiltiin Etelä-Euroopan tapaan ilman hienosteluja.

Yleisesti ottaen meille tuli kuitenkin aika suurena järkytyksenä, että suurin osa alueesta Peschicin ja Viesten välillä oli karavaanarialueita ja johtuenko siitä vai ei - erittäin roskaista. Maksulliset rannat oli hyvin hoidettuja ja miellyttäviä, mutta kaikki yleiset rannat ja pikkupoukamat olivat aivan järkyttävässä kunnossa. Yksi järkyttävimmistä tapauksista oli kauniin kallioluolan suojassa ollut pieni ranta, jonne pääsi vain kahlaamalla meren kautta. Jengi oli ilmeisestikin hyvin jaksanut roudata sinne eväitään, mutta ei vaivautunut viemään roskiaan mennessään. Surullista!!

Rantapäivästä seuraavana suuntasimme Viesteen, joka epäilemättä on tämän alueen helmi. Vieste on selvästi Peschiciä suurempi ja sen vanhakaupunki on erittäin viehättävä. Kiertelimme Viestessä aamupäivän shoppaillen - ja löysimmepä sieltä yhden paikallista olutta myyvän kahvilankin. Erinomaisen lounaan jälkeen lähdimme takaisin Peschiciä kohti.

Tämän reitin sijaan käytimme tapamme mukaan rantareittiä..

T:n alkupalamustekalat

Lisukepaprikat ja -munakoisot, slurps!

T söi pääruoaksi talon makkaraa ja minä grillattua lammasta.

Vaikka Viestestä kovasti pidimmekin, tulimme siihen tulokseen että jos menisimme samalle alueelle uudestaan, valitsisimme majapaikan edelleen Peschicistä. Pikkukylissä on oma viehätyksensä ja kulkeminen on helpompaa - parkkitilaa löytyy helpommin kun väkeä ei ole paljon.

Paluumatkalla pysähdyimme vähän puolivahingossa paikkaan, joka osoittautui ehkä koko reissun hauskimmaksi yllätykseksi. Al Trabucco da Mimi on baari-ravintola meren rannalla pari kilometriä Peschicistä Viesteen. Viehättävä merihenkinen ravintola on rakennettu rannalle vanhan Trabucco-kalastusmasiinan viereen. 

Kovasti harmitti kun olimme juuri syöneet lounasta, koska täällä olisi ollut mukava myös syödä. Harmia vähensi hieman se, että baarista löytyi ehdottomasti reissun paras lista italialaisia pienpanimo-oluita. Niitä me sitten maistelimme (tai kuski maisteli ja minä uhrauduin juomaan loput pulloista) kunnes paikan australialaisomistaja tuli ilmoittamaan, että me voimme jäädä, mutta hänen on pakko päästä pariksi tunniksi surffaamaan kun on niin mahtavat tuulet.

Jäimme vielä toviksi viettämään siestaa ravintolan autiolle terassille nautiskellen maisemista ja kahden koiruuden seurasta, jotka jäivät meitä vahtimaan. Tätä paikkaa ei kannata missata jos matkailee Peschicissä tai Viestessä!