Autolla Italiassa: Puglian rantareitti

Yksi pääsyistä, miksi halusimme lomalle Pugliaan oli Italian hienoimmat rannat. Tästä syystä halusimme käyttää yhden Ostunin päivistä Puglian parhaan rannan metsästykseen. Aloitimme tsekkaamalla Ostunin lähirannat, joita netissä paljon kehuttiin. Sen jälkeen painoimme motaria pitkin Otranton kohdille, josta siirryimme rantareitille. Nettilähteet olivat kehuneet kovasti, että matka Otrantosta Italian eteläkärkeen, Santa Maria Leucaan, ja sieltä Gallipoliin on erittäin hieno ja kartassakin se oli maisemareitiksi merkitty. Gallipolista jatkoimme matkaa Porto Cesareon kohdille, jossa pysähdyimme viimeisen kerran. Sen jälkeen painelimme suorinta tietä takaisin Ostuniin 

Ja kyllähän me hienoja rantoja löysimmekin! Ja kirkasta vettä! Adrianmeren puoleiset rannat ovat Kroatian tyyppistä kallioista rantaa, joiden välistä löytyy pieniä hiekkapoukamia. Hienoimmat rannat tällä puolella olivat ehdottomasti tuossa Ostunin tietämillä, joten siinä mielessä oli turha lähteä merta edemmäs kalaan. Parhaat hiekkarannat taas löytyvät Ionianmeren puolelta hieman Porto Cesareosta pohjoiseen. Osassa paikoissa pulahdimme uimaan ja välillä pysähdyimme vain juomaan tai syömään jotain.

Ostunin huudeilla.

Ostunin huudeilla.

Ostunin huudeilla.

Ostunin huudeilla.

Ostunin huudeilla.

Ostunin huudeilla.

Löytyi sieltä välillä jotain kuvaamisenkin arvoista.

Etelään mentäessä kalliot alkoivat madaltua.

Lounasta syötiin Castrossa.

Tosa se ny on. Kengän kannan kärki.

Gallipolin vanha kaupunki.

Hienoimmat hiekkarannat löytyivät Porto Cesareon pohjoispuolelta. 

Harmi vaan että oli jo melkein ilta ja piti lähteä veke.

Ainoa ongelma retkessämme oli vain se, että tuosta päivästä tuli käytettyä suurin osa autossa istumiseen eikä niillä rannoilla oleiluun. Matka Ostunista kengän kannan kärkeen Santa Maria Leucaan oli nimittäin yllättävän pitkä, vaikka alkumatkasta menimmekin pitkän pätkän moottoritietä pitkin. Lisäksi mainostettu maisemareitti oli näkemisen arvoinen vain paikoitellen. Pääosin meri oli isojen puskien peittämää, joten maisema ei ollut kummoinen. Lisäksi pienet tiet menevät aina kaikkien kaupunkien läpi, ja kun navigaattorikaan ei niissä kunnolla pelitä niin matkanteko on välillä aika tukkoista.

Pysähdyspaikoista Santa Maria Leuca ei säväyttänyt mitenkään, mutta tulipahan sitä nyt käytyä siellä ihan etelässä saakka. Sen sijaan Gallipoli oli ihan viehättävä, joskin aika turistoitunut paikka. Minun vinkkini Puglian rantoja koluavalle ovat siis seuraavat:

• Älä lähde kiertämään rantareittejä maisemien toivossa. 
• Jos haluat käydä etelässä niin aja suorinta tietä Gallipoliin.
• Hienoimmat Adriameren rannat löytyvät Ostunin tietämiltä. (Pohjoisemmasta löytyy kyllä lisääkin hienoja rantoja, mutta niistä lisää seuraavissa postauksissa.)
• Hienoimmat Ionianmeren rannat löytyvät hieman pohjoiseen Porto Cesareosta. 
• Mene suosiolla hoidetulle rannalle, niissäkin on yleensä osa julkista tilaa jossa voi loikoilla pyyhkeen kanssa jos ei halua maksaa aurinkotuolista. Autiorannat ovat sotkuisia (niistä löytyy sekä luonnon että ihmisen roskia).
• Vähintään yhtä hienoja rantoja löytyy Kroatiasta ja Kreikasta, joten pelkästään rantojen vuoksi ei Pugliaa kannata matkakohteeksi valita. 

Rannoista, joissa on tarjolla maksullisia aurinkotuoleja ja muita palveluja löytyy sekä rauhallisia että järkkyjä. Italialaiset näyttävät tykkäävän harrastaa rannoilla kaikenlaisia aktiviteettia, mitä rantapalveluiden tarjoaja kailottaa musiikin kera rantaviivan tuntumassa isoista kaiuttimista. Näitä näkee etenkin isoilla hiekkarannoilla. Sellaisiakin rantoja kuitenkin löytyy, joissa on tarjolla pelkästään ne palvelut joita minä kaipasin: baari ja vessa.