Yövyimme Ostunissa kolmen yön ajan ihanaisessa Masseria Salinolassa, joka ansaitsee oman postauksensa. Masseriat ovat maatilamatkailua hieman ylellisempi muoto, ja niitä löytyy runsaasti etenkin Puglian alueelta. Masseria Salinola on rakennettu 1600-luvulla ja sitä ympäröi seitsemän hehtaaria tilan viljeltyjä maita, pääosin oliivia. Eläimiäkin tilalla oli, ainakin kanoja ja yksi kukko, jonka kiekuntaan heräsin yhden kerran siestaunilta uima-altaalta.
Masseria koostui päärakennuksesta ja muutamasta sivurakennuksesta, jossa majoitustilat sijaitsivat. Kaikissa huoneissa oli makuuhuoneen lisäksi oma pieni keittiö jääkaappeineen. Päärakennuksessa on ravintola, jossa tarjotaan aamiaisen lisäksi joka päivä illallista aina klo 20:00. Tarjolla on aina yksi menu, johon kuului alkupala, pasta, pääruoka, hedelmäbuffet, jälkiruoka, kahvi ja likööri. Tila valmistaa ylimääräisistä hedelmistään jos jonkinlaista likööriä, ja niitä olikin siten tarjolla aikamoinen valikoima. Likööri siirryttiin yleensä nauttimaan päärakennuksen kauniille terassille. Masseriassa oli myös suuri uima-allasalue, jossa yleensä vietimme siesta-aikaa joko yksin tai maksimissaan muutaman muun vieraan kanssa.
Koko masserian alue oli hyvin hoidettu ja viimeistelty, siellä täällä oli paikkoja joissa saattoi istuskella ja nauttia. Tarjolla oli myös polkupyöriä, jos olisi halunnut tutustua lähiseutuihin pyöräilemällä. Hienointa masseriassa oli sen kauneuden lisäksi rauhallisuus. Huoneita Salinolassa oli vain noin tusinan verran ja koska suurin osa vieraista oli päiväsaikaan jossain reissaamassa, sai altaalla ja muissa tiloissakin olla lähes omassa rauhassaan. Omistajan mukaan tyypillisesti vieraat viipyvät masseriassa kaksi viikkoa, jolloin heille järjestetään myös enemmän ohjelmaa, kuten viinien maistelua tai ruoanlaittokursseja. Talvella vieraat voivat halutessa osallistua oliivien sadonkorjuntaan.
Vietimme muutama vuosi sitten ystävien kanssa viikon toscanalaisessa huvilassa. Tässä oli jotain saman tapaista taikaa, joskin tykkäsin masserian konseptista melkein vielä enemmän. Oli mukavaa kun sai olla omissa oloissaan, mutta että paikalla oli joku joka teki aamiaista tai jolta saattoi halutessaan pyytää drinkin tai hedelmälautasen altaalle. Tai kun illalliselle saattoi vain kävellä ilman rahapussia ja hipsiä sieltä nukkumaan kun silmäluomet alkoivat painaa.
Masserian majoitustiloja |
Meidän huoneisto oli mukavasti ihan uima-altaan vieressä. |
Päärakennuksen kattoterassilla joimme matkan varrelta löytyineitä pienpanimo-oluita aperitiivina. |
Päärakennuksen terassille siirryttiin yleensä nauttimaan likööriä illallisen jälkeen. |
Uima-altaalla oli rauhallista. |
Mutta sinnekin sai tarjoilua siinä vaiheessa kun keittiöhenkilökunta oli saapunut preppaamaan illallista. |
Yksi loman parhaista päivistä. <3 |
Söimme Masserian ravintolassa illallista kahtena iltana. Ensimmäisenä iltana illallinen alkoi paikallisella mozzarellan tapaisella juustolla (Burrata) johon hurahdin ihan täysin. Burrata valmistetaan mozzarellasta ja kermasta, joten se muistuttaa ulkonäoltään mozzarellaa, mutta on sisältä pehmeämpi ja maultaan paljon täyteläisempi. No kermaisempi, daa. Illallinen jatkui lasagnella, jonka jälkeen saimme grillattua lihaa, makkaraa ja paprikaa. Tämän jälkeen söimme meloniähkyt hedelmäbuffetista, jonka jälkeen saimme vielä ison palan jäätelöä ja kahvit. T viimeisteli illallisensa grappalla ja minä maistoin mandariinilikööriä.
Toisena iltana dinneri alkoi kohokkaalla, jonka pääraaka-ainetta en nyt onnistu enää muistamaan. Kasvispastan jälkeen pääruokana oli iso polpette, eli lihapulla, jonka sisällä oli keitettyä kananmunaa. Lihapullan kanssa tarjottiin grillattuja paprikoita ja perunakakkunen. Hedelmäbuffetin jälkeen saimme vielä suklaatäytteisen jälkkäriherkun ja kahvit. Ja tietysti taas likööriä.
Ravintolassa oli myös varsin kattava viinilista ja tarjoilijaherroista vanhin osasi suositella molemmille illoille ihan törkeän hyvät viinit. Molemmat viinit edustivat Puglian viinejä parhaimmillaan. Ensimmäisenä iltana joimme herkullista Primitivo di Manduriaa, jonka primitivo rypäle on geneettisesti sama kuin Kalifornialainen Zinfandel, ja toisena iltana taivaallisen hyvää Salice Salentino -viiniä, jonka Negroamaro -rypälettä viljellään lähes yksinomaan Pugliassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti