Autolla Italiassa: Ostuni

Kaksiviikkoisen Italian reissun aikana vietimme kolme yötä Ostunissa. Ostuni on juuri sopivan kokoinen (n. 30 000) asukasta, vireä kaupunki, jossa on juuri sopivassa määrin turisteja. Tämä tarkoittaa sitä, että sieltä löytyy kivasti ravintolatarjontaa ja herkkupuoteja, ja että keskusta on hyvin hoidettu ja siisti, mutta että se on myös samalla ihan oikea italialainen kaupunki eikä pelkkä turistikeskus. Ostuni sijaitsee n. viisi kilometriä mereltä pienen kukkulan laella, ja kaukaa katsottuna se hohtaa valkoisena kuin helmi oliivipuiden yläpuolella.

Yövyimme Ostunin päivämme Masseria Salinolassa, joka sijaitsee n. 3km kaupungin ulkopuolella. Kävimmekin kaupungissa yleensä autolla, mikä oli helppoa koska vanhan kaupungin ulkopuolelta löytyi iso parkkipaikka (kuten monessa muussakin kaupungissa). Yhtenä iltana lähdimme Ostuniin myös illalliselle taksilla. Niitäkin siis löytyy, joskin homma toimii vähän eri tavoin kuin täällä Suomessa. Taksifirmoja oli kaksi, ja kun halusit taksin niin se piti soittaa paikalle. Tapaamispaikka oli lähellä kaupungin pääaukiota. Siellä ei siis ollut mitään varsinaista taksitolppaa tai ketään odottelemassa, pelkkä taksin mainos seinässä, jossa oli puhelinnumero. Itse taksiautoissakaan ei ollut mitään merkkejä mikä olisi erottanut ne takseiksi normaaliautossa. Eikä takseissa ollut mittaria, vaan kuski ilmoitti matkan maksavan 15 euroa. 

Ostunissa oli myös pari mukavaa birreriaa, jossa kävimme maistelemassa italialaisia pienpanimo-oluita. Kaupungin ulkopuolella olisi ollut yksi tosi hyvältä vaikuttava käsityöläispanimoravintola, mutta koska taksilla suhaaminen paikasta toiseen oli sen verran työlästä ja tyyristä niin passasimme sen tällä kertaa.

Jos harkitset Puglian matkaa, niin Ostunia voi kyllä suositella hyvin yöpymiskaupungiksi. Se on sijainniltaan hyvä siinä mielessä, että sieltä voi tehdä helposti päiväretkiä joka suuntaan (ja ihan joka suunnasta löytyy paljon käymisen arvoisia kohteita). Rantaankin sieltä pääsee helposti vaikkei kaupunki ihan rannassa sijaitsekaan. Itse kaupunkikin on sen verran suuri, että sieltä löytyy helposti illallispaikat viikoksi, pariksikin.

Ostunin läheltä löytyy myös ainakin oliivitiloja, jossa voi vierailla. Viinitiloista emme ehtineet ottaa selvää. Kävimme yhtenä päivänä oliivitilalla, jossa pääsimme vierailemaan vanhassa maan alla toimineessa oliivimyllyssä. Oliiviöljy oli ennen niin arvokasta, että mylly piti yrittää pitää visusti piilossa. Suht. synkkää on ollut oliiviöljyn tekeminen tuolloin. Orjat ovat asuneet siellä myllyssä kahdeksan kuukautta vuodessa aasien kera näkemättä koskaan päivänvaloa. 

Myllyn työolot paranivat huomattavasti kun se siirrettiin maantasalle. Tässäkin vaiheessa aasi pyöritti myllyn kiviä, mutta kiviä oli uudessa myllyssä yhden sijaan kolme, mikä tehosti työtä huomattavasti.

Oliivitilalla oli yhteensä viitisensataa yli 2000 vuotta vanhaa oliivipuuta, joista vanhin oli 3000 vuotta vanha. Tämän lisäksi tila omisti 700 nuorempaa puuta toisaalla. Vanhat oliivipuut ympäröivät tilan päärakennusta ja näky oli aika vaikuttava. Jokainen vanha puu on suojeltu ja ne on identifioitu laatalla, jota pystyy lukemaan sateliitin kautta. Tämä on tarpeen, koska jossain vaiheessa maanviljelijät alkoivat myydä vanhoja oliivipuita Pohjois-Italiaan, mikä on tietysti ihan järjetöntä, koska ei puu kestä siirtämistä (tai no muutenkin aika lyhytnäköistä). (Huomasin muuten, että myyvät Plantagenissa yhtä suht. isoa oliivipuuta, jolla saattaisi olla ikää ehkä n. 20 vuotta 1000 eurolla.)

3000 vuotta vanha puuvanhus.

Oliivipuiden kohdalla on pohdittu monesti, että ovatko ne kuolemattomia, koska itse puu elää tuhansia vuosia, ja vaikka runko jossain vaiheessa kuoleekin, niin juuret voivat jatkaa elämää uuden verson avulla. Oliivitilan omistajan isä oli n. 40 vuotta sitten huomannut, että yksi vanhoista puista on kuolemassa. Siksi se oli jättänyt yhden uusista versoista kasvamaan. Nyt vanhan rungon sisältä kasvaakin uusi nuori puu. Siistiä!