Me ollaan vietetty rauhallista viikonloppua mökillä kahden kesken. Syöden kinkkua. Aluksi oli ajatus risunpolttotalkoista, joissa väki ruokittaisiin Weberin savustussukkulassa valmistetulla kinkulla. Talkoot jäi, mutta niin jäi myös ajatus kinkusta päähäni. Joku voi ajatella, että no onhan niitä pieniäkin kinkkuja, mutta minusta potkaton kinkku ei ole kinkku vaan pala possua. No, nyt sitten syödään sitä kinkkua. Vielä muutama päivä.
Kinkku laitettiin savustussukkulaan klo 11 lauantaina, ja otettiin sieltä pois tasan kahdentoista tunnin päästä. Sisälämpötila oli tällöin 80 astetta. Olin suunnitellut vetäväni kinkun kunnolla ylikypsäksi (>90 astetta), mutta tuossa vaiheessa iltaa nälkä ajoi muiden suunnitelmien ohi.
Kinkkuun oli tuon puolen vuorokauden aikana vetäytynyt kunnioitettava määrä savua. Savu näkyy lihassa punertavana pintakerroksena ja tällä kertaa tämä "savukerros" oli n. pari senttimetriä paksu. Maku oli hyvä, mutta erilainen kuin normijoulukinkussa. Lämpimänä hieman saunapalvimainen, mutta kylmänä sinapin kera lähempänä perinteistä joulukinkkua.
Kinkkua syötiin eilen illalla perunasalaatin kanssa, ja tänään päivällä ruisleivän päällä sinapin kera. Tänä iltana kinkkua käytetään meksikolaisillallisen raaka-aineena. Saattaa olla että huomenna menen kotiin sukulaisten kautta tuliaiskinkun kera, ellen keksi lisää kinkunkäyttökohteita. Mitäs niitä olikaan hernekeiton lisäksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti