sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Ankanrintaa appelsiini-balsamikokastikkeella

Kokkasimme loppiaisena ensimmäistä kertaa ankanrintaa. Olipas se hyvää eikä valmistuskaan ollut mitään rakettitiedettä! Eli tätä tehdään toistekin! 

Lisukkeena syötiin timjamilla maustettua peruna-palsternakka-pekonipaistosta, jota minä tosin kutsuin tuttavallisesti pyttipannuksi.  Lisäksi T väsäsi kasvattamistaan Anaheim-chileistä, suippopaprikoista ja limenmehusta pienimuotoisen salsan. Kastikkeena toimi mainiosti appelsiini-balsamikosiirappi, jonka ohje löytyi täältä.


Ankanrintaa appelsiini-balsamikokastikkeella
(kahdelle hengelle)
  • 1 suuri ankanrinta
  • suolaa ja mustapippuria
kastike
  •  2,5 dl appelsiinimehua
  • 1 dl balsamiviinietikkaa
  • 2-3 rkl sokeria
  • 1-2 tl raastettua appelsiininkuorta
Laita ankanrinta kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin. Paista hitaasti kunnes rasva on suurelta osin sulanut ja  nahkapuoli on rapea ja kauniin värinen. Käännä ankanrinta pannulla ja kypsennä muutama minuutti.

Aseta rinta uunipellille ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Kypsennä uunissa 150°C:ssa kunnes sisälämpötila on 52°C. Anna vetäytyä folion sisällä 10 minuuttia siivuta rinnat ohuiksi viipaleiksi.

Valmista kastike. Lisää ainekset kattilaan ja keittele kasaan kunnes kastiketta on jäljellä n. desi ja koostumus on siirappinen.

Ps. Alkuruoaksi teimme keiton pakastetuista tateista ja kantarelleista, mutta siitä tuli kitkerää. Olen havainnut kitkeryysongelman sienikeitoissani aiemminkin, joten kaikki ohjeet sen ratkaisemiseksi otetaan mielihyvin vastaan. 

Myöskään jälkiruoka ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä... Kokeilimme ensimmäistä kertaa tehdä pannacottaan paahdetun sokerikuorrutteen, joka jämähti välittömästi kun lusikoimme sen kattilasta vanukkaan päälle. Heh. Eli vinkkejä siihen miten sokerin saa pysymään juoksevana otetaan myös vastaan...


6 kommenttia:

  1. Oletteko omia pakastettuja sieniä käyttänyt. Kanttarellit ja tatit kitkeröityvät jos ne pakastaa raakana. Maku paranee jos ne paistaa pannussa ennen pakastusta(rasvalla tai ilman)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips! Kyllä, omia sieniä. Ja tosiaan se pannussa käyttäminen kuulema auttaisi siihen kitkeröitymiseen. Minä kun luulin että pannussa käyttämällä säästäisi vain tilaa. Damn! No, ensi vuonna olen sitten viisaampi. :)

      Kitkeristä sienistä olen tilittänyt lisää täällä: http://grillataanjachillataan.blogspot.com/2012/04/viheliaiset-kitkerat-sienet.html

      Poista
    2. Hei!

      Älä käyt rasvaa tattien ja kanttarellejen paistamiseen. Rasva ei säily pitkään, mutta jos sienet on paistettu vain omassa nesteessä ne säilyvät useamman vuoden pakkasessa.


      Poista
    3. Ok, kiitos vinkistä! Tänä syksynä en ehtinyt remontin vuoksi ollenkaan sienimetsälle. Onneksi eno pelasti tilanteen ja toi meille yhtenä kauniina sunnuntaina ämpärillisen suppiksia. Kuivatin ne kun on vieläkin traumoja siitä pakastamisesta.. ;)

      Poista
  2. Hei! Kitkeryyden pakastetuista raaoista kanttarelleistä saa lisäämällä esim. hunajaa keiton tai kastikkeen joukkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vinkistä! Jollain makealla (oisiko ollut vaan sokeri) taisinkin yrittää tilannetta pelastaa. Täytyykin muuten taas tehdä sienikeittoa! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...