Vino Nobile di Montepulciano

Kuten edellisessä postauksessa ehdin kertoa, vietimme juhannuksen jälkeisen viikon Toscanassa, tarkemmin Montepulcianon lähellä. Samalla tuli tutustuttua jonkin verran alueen viinitarjontaan, joka oli kaikkinensa varsin positiivinen yllätys.

En ole koskaan ollut mikään suuri italialaisten viinien ystävä. Kuten ystäväni Musta Lammas ystävällisesti totesi yhdelle viinitilan isännälle (minun punastellessa vieressä), italialaiset viinit ovat totisesti monesti pelkkää laihaa marjamehua. Barolot ovat asia erikseen, ja Valpolicellan viineistä on kyllä löytynyt monia aika herkkuja. Mutta Sangiovese-rypäleeseen ja varsinkin Chiantin alueen viineihin olen kuitenkin suhtautunut aina erittäin nuivasti. Odotukseni eivät siis olleet korkealla, mistä syystä yllätys ehkä olikin niin mukava.

Montepulcianon alueen lippulaivaviinin, Vino Nobile di Montepulcianon, valmistuskriteereinä ovat a) 70% rypäleistä on Montepulcianon alueella kasvatettua Sangioveseä (rypälettä kutsutaan sillä alueella Prugnolo Gentileksi), b) max 20% rypäleistä on Canaiolo Nero -rypälettä, c) max 20% rypäleistä on muita Siennan alueen rypäleitä, d) viiniä kypsytetään tammitynnyreissä vähintään kaksi vuotta.

Muutamaa Nobilea on saatavilla Alkosta, ja niiden hinnat lähtevät muistaakseni 20€ ylöspäin. Toscanan ravintoloissa Nobilen hinnat olivat yleensä 25 eurosta ylöspäin. Mistään kovin huokeasta viinistä ei siis ole kysymys.

Rosso di Montepulciano on Nobilen 'pikkusisko'. Niissä on yleensä sama rypälekoostumus, mutta ne myydään nuorempina. Hintatasoltaan Rosso on näin ollen huomattavasti Nobilea huokeampi ja sitä tarjotaankin monessa ravintolassa talon viininä, n. 8€/pullo.

Aloitimme Nobileiden maistelemisen Montepulcianon lukuisissa Enotecoissa, joissa viinitalot tarjoavat ilmaisia maistiaisia ja pientä naposteltavaa. Kiersimme maistelemassa yhteensä viiden viinitilan Nobilen (toki maistelimme muutkin viinit), ja mielestäni ehdottomasti paras Nobile löytyi Poliziano-tilalta. Alkostakin tuo viini löytyy hintaan 24,90€.

Enotecojen lisäksi kävimme tutustumassa Nobile-viineihin myös viinitiloilla. Pisimmän kierroksen teimme huvilamme omistajapariskunnan omalla viinitilalla Croce de Febo. Kyseessä on ihan minikokoinen luomuviinitila, mutta nehän ovatkin parhaimpia! Ei ole mitään niin mahtavaa kun saada esittely viinitilan isännältä itseltään, kun näkee miten intohimoisesti hän viiniinsä suhtautuu. Eikä suotta. Erinomaisia viinejä löytyi sieltäkin ja pari pulloa Nobile reservaa lähti mukaan kotiin viinikaappiin kypsymään.

Yhtenä päivänä lähdimme T:n kanssa kaksistaan kiertämään viinitiloja. Meitä oli varoitettu, että vierailuille pitäisi sopia etukäteen. Tästä huolimatta pääsimme käymään jokaisessa paikassa mihin yritimmekin. Yhdelle viinitilalle pärähdimme pihaan juuri kun työntekijät olivat lähdössä lounaalle, mutta meidät toivotettiin silti ystävällisesti peremmälle.

No miten Nobilea sitten luonnehtisi? Hyvin samasta puusta veistettyjä ne olivat, joten maistettuani noin kymmenkuntaa eri tilan Nobilea kuvittelen aika hyvin saaneeni käsityksen niistä. Rubiinin punaisia, kohtalaisen keveitä, mutta erittäin aromikkaita ja moniulotteisia. Reservat vaativat enemmän happea ja olivat selkeästi syvempiä tuoksultaan ja maultaan, mutta ei niistäkään aivan pihviviineiksi olisi. Parmesaanin kanssa sen sijaan viinit sopivat täydellisesti.

Aika monesti minulle tuli mieleen Pinot Noir. Runsas pinot, kuten Jackson Estaten Pinot Noir. Vahvaa vadelmaa ja kirsikkaa. Kun mainitsin viinitiloilla tästä mielikuvasta, sain vuolaita kiitoksia kohteliaisuudestani. Sangiovese kuulema muistuttaa monilta ominaisuuksiltaan Pinoit Noiria ja sen tyyppisiin viineihin he tähtäävätkin. No ilmankos minä niistä pidinkin...

Koska Montepulciano sijaitsee vain 30km päästä Montalcinosta, päätimme yhtenä päivänä tehdä retken Brunello-tilalle. Brunellon valmistuskriteereistä voi lukea vaikka täältä. Valitsimme, hieman vahingossa kylläkin, Euroopan suurimman Brunello-tuottajan, Castello Banfin.

Oli aika mielenkiintoista käydä 'viinitehtaassa' sen jälkeen kun oli käynyt monella minitilalla. Onhan se vähän erilaista... Croce de Febon Maurizio tekee yhtä viiniä 4000 pulloa, kun Banfi tekee 4000 pulloa minuutissa. No, saatiin vähän perspektiiviä, tehdas muistutti hyvin paljon meijeriä. :)

Vierailuun kuului lounas: kolmen ruokalajin menu Banfin la Tavernassa, joka oli sovitettu tilan viineihin. Paikka oli vähän fiinimpi aiempiin ravintoloihin verrattuna, ja toi varsin mukavaa vaihtelua. Montepulcianon ravintoloiden menut kun alkoivat siinä vaiheessa viikkoa olla jo aika hyvin nähty.

Lounaan jälkeen maistelimme vielä heidän tuotantonsa läpi, ja lisäksi paria kunnon reservaa, vuodet taisivat olla 1995 ja 1997. Jostain syystä heidän viininsä eivät niin hirveästi säväyttäneet. Onhan Brunellot toki selkeästi tuhdimpia kuin Nobilet. Brunellot ja Nobilet ovat kuitenkin selkeästi molemmat ns. 'kovia' viinejä. Kun kova viini on tuhtia, niin se menee helposti aika ärtsyn makuiseksi. Tykkään täyteläisistä ja tuhdeista viineistä, mutta silloin kun ne ovat pehmeitä. Nobile ei ole vielä niin tuhtia että 'kovuus' häiritsisi, mutta Brunellossa mennään jo rajoilla. Baroloissa on vähän sama 'vika'. Heh, tulipas tiukkaa ja asiantuntevaa analyysiä... :)

Täytyy silti kuitenkin todeta, että nuo vanhat reservat olivat kyllä vertaansa vailla. Oli hienoa päästä kerrankin maistamaan kunnolla ikääntynyttä viiniä. Oli mahtavaa kun se muuttui joka siemauksella, koska oli ehtinyt lämmetä ja ilmaantua paremmin. Itse asiassa pääsimme maistamaan tuota 1995 vuoden viiniä toisenkin kerran. Maistattaja onnistui katkaisemaan korkin avatessaan pulloa meille maistatettavaksi, ja joitui näin ollen avaamaan toisen pullon. Sain lähtiessä ostettua häneltä mukaamme rikkikorkkisen pullon noin 1/4 hintaan. Hih hih. Oli se kyllä herkkua.