Anoppini tekee maailman parasta hernekeittoa, ja sen opetteleminen on omallakin to do -listalla ollut jo pitkään korkealla. Tällä kertaa lounaalla panostettiin kuitenkin jälkiruokapuoleen enemmän ja siksi oli tyytyminen Saarioisen purkkitavaraan. Purkkihernaristakin saa tosin aika juhlavan, kun terästää sitä ripauksella kansallisromantiikkaa (Arabiaa, Marimekkoa, Auran sinappia ja järvimaisema). Ai että oli hjyvää! :)
Mutta sitten varsinaiseen asiaan! Anoppi osaa tehdä hernekeiton lisäksi myös makoisia muurinpohjalettuja, joista saimme tänään nauttia. Se on muuten jännä miten jokaisella tuntuu olevan omat tapansa paistaa lettuja. Oma äitini (joka kutsui niitä muuten lätyiksi) teki aina yhden suuuuuuuuren lätyn, jonka kääntäminen oli aika haastavaa. Anopin tapana (jonka myös poikansa näkyy perineen) taas on tehdä muurikalle kerrallaan kolme pienempää lettua. No, yhtä hyviä kaikki!
Anopin muurinpohjaletut
- litra maitoa
- 5-7 dl vehnäjauhoja (nyrkkisääntönä on, että jauhoja laitetaan puolet nesteen määrästä)
- 4 munaa
- ripaus sokeria
Jos haluaa panostaa pitsireunoihin niin osan vehnäjauhoista voi korvata ohrajauhoilla tai lorauttaa sekaan vähän vishyä. Ja ei muuta kuin paistamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti