Matkamme jatkui Casertavecciasta moottoritietä pitkin kohti Amalfin rannikkoa. Matkan varrella olisi ollut vaikka mitä kiinnostavaa, kuten Napoli, Pompei ja Vesuvius. Molempia kuitenkin houkutti päästä perille seuraavaan yöpaikkaan Praianoon suhteellisen hyvissä ajoin, joten yhden pysähdyksen taktiikalla mentiin.
Matkan ainoa pysähdys tehtiin lounasaikaan Vico Equensessa, joka on pieni sievä kaupunki Napolinlahdella. Pysähdyspaikka oli mainio valinta, koska näin pääsimme hetkeksi ihastelemaan myös tätä puolta Sorrenton niemimaasta. Maisemat olivatkin huikeat, ja ne kruunasi mantereella nouseva Vesuvius.
Kierreltyämme kaupunkia tovin ristiin rastiin, pysähdyimme lounaalle Cerasé-nimiseen ravintolaan. Paikasta oli upeat näkymät merelle, mutta oikeasti menimme sinne siksi, että siellä näytti olevan kiviuuni pitsojen paistamista varten. Matkaoppaiden mukaan tämä kaupunki on kuulema kuuluisa hyvistä pitsoistaan, kuten koko Napolin seutu, joten tarkoitus oli syödä lounaaksi pitsaa. Pitsauunia ei harmiksemme oltu kuitenkaan lämmitetty lounaalle (mikä osoittautui aika normaalikäytännöksi joka paikassa), joten päädyimme syömään pastaa. T söi äyriäispastaa ja minä pesto-rapu-pastaa, jotka molemmat olivat todella herkullisia.
Lounaan jälkeen matka jatkui huikeissa maisemissa. Aina kun kuvitteli ettei mitään hienompaa voi enää tulla vastaan, taas sai hetken päästä haukkoa henkeään ihastuksesta. Tiet oli arvatenkin mutkaisia ja kulkivat välillä hyvin jyrkkien kallioiden rinteillä, joten väliin joutui haukkomaan henkeään jännityksestäkin. Onneksemme liikennettä oli kuitenkin siinä siesta-aikaan varsin maltillisesti, joten matka taittui kivuitta. Suosittelen kyllä ehdottomasti kaikille (paitsi korkeanpaikan kammoisille) näillä seuduilla matkaileville joko auto- tai bussireissua välillä Sorrento - Amalfi.
Yksi matkan kauneimmista näkymistä oli tietysti Amalfin rannikon helmi, Positano, jonka upeutta ei kyllä yhtään ole liioiteltu. Kaupunki on tosin kyllä hohdokkaimmillaan juurikin tällä tavalla hieman etäältä ja korkealta katsottuna. Tämän huomasimme myöhemmin, kun kävimme toteamassa että kaupungin ahtaat kujat on aika pahasti amerikkalaisturistien tukkimia...
Oma majapaikkamme sijaitsi Praianossa, joka on pieni kalastajakylä viitisen kilometriä Positanosta eteenpäin. Sieltä oli myös hienot näkymät Positanoon, mutta Praianosta lisää sitten seuraavassa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti