Autolla Italiassa: Praiano

Kahden viikon reissusta neljä yötä vietimme Amalfin rannikolla Praianossa, joka on pieni kylä Positanon ja Amalfin kaupunkien välillä. Valinta osui enemmän kuin nappiin, sillä Praianosta oli helppo singahdella bussilla molempiin suuntiin, mutta siellä oli sen verran elämää että iltaruokailuja varten ei tarvinnyt lähteä kaupungista. Optimaalinen määrä turisteja siis.

Praianon kylänraitti baarista kuvattuna.

Majoituimme hotelli Margheritassa, jota voin lämpimästi suositella. Hotelli sijaitsi hieman kaupungin yläpuolella, joten sinne oli aikamoinen mäki kivuttavana. Onneksi mäen puolivälissä sijaitsi yksi viihtyisä terassi, jossa saattoi hätätapauksessa pysähtyä oluelle jos ihan hirveästi alkoi janottamaan... Hotellilla oli myös kätevä kuljetuspalvelu. He veivät maksutta vieraitaan kaupunkiin ja rannalle ja hakivat pois kun soitettiin kuljettaja paikalle. 

Ensiaputerassilta oli näpsäkät maisemat.

Henkilökunta oli myös poikkeuksellisen lämminhenkistä ja avuliasta porukkaa. Yhtenä päivänä olimme lähdössä bussilla Amalfiin. Olisimme hyvin voineet kävellä, mutta vaativat ehdottomasti että käyvät viemässä meidät pysäkille. Kuljettajamme Gennaro näytti meille mistä ostaa liput ja kertoi, että meidän kannattaisi pyytää päiväliput kun olimme jatkamassa Amalfista vielä muuallekin. Samalla hän huomasi että bussi on juuri tulossa ja jos olemme nopeita niin voisimme ehtiä siihen. Kioskissa meni tovi, mutta bussiin juostessamme huomasimme, että Gennaro oli pidättelemässä bussia ettei se lähde liikkeelle ilman meitä.     

Hotellilla oli upea myös kattoterassi, jossa tuli istuskeltua drinksulla rauhallisissa tunnelmissa kerran jos toisenkin. Hotellin omistamalla suvulla oli yksi alueeen kuuluisimmista viinitiloista. Siellä olisi voinut muuten mennä käymään, mutta perheelle osui samalle viikolle häät, joten suku valmistautui niihin eikä ottanut vastaan vieraita. Näin ollen päädyimme maistelemaan tilan viinejä kattoterassilla...

Uima-altaallakaan ei ollut ryysistä.

Meidän huoneistoon oli kulku hotellin sitruunapuiden ali.

Yhden nappasin ja nautiskelin kokiksen kera parvekkeella.

Praianon keskustassa on noin kymmenkunta ravintolaa (laitamilla noin 15 lisää), ja pari baaria, joissa kävimme yleensä aperitiivilla ennen illallista. Ravintolat alkavat täyttyä yleensä vasta kahdeksan jälkeen. Ensimmäisenä iltana söimme hotellin ravintolassa, joka oli arvioitu suht. korkealle sijalle Tripadvisorissa. T söi alkuun tomaattipastaa, minä Caprese-salaatin. Pääruokana söimme molemmat lampaan kyljyksiä, joiden leivitys ei ollut mielestäni tarpeellinen eikä kovin onnistunut... Jälkkäritkin syötiin, minä melko vetistä tiramisua ja T sokerikakkua, jonka päällä oli hedelmiä. Vaikka ravintolan ruoka ei ihan täysin vakuuttanutkaan, maisemat olivat huikeat. 

Toiseksi illaksi olimme varanneet pöydän Vivaro viinibaarista. Luin paikasta Tripadvisorista, jossa sitä oli hehkutettu estoitta. Kyseessä ei siis ole ravintola, vaan viinibaari, jonka omistaja, Gennaro hänkin, myös tekee ruokaa. Menua ei siis ole, vaan Gennaro kysyy vain kaksi kysymystä: haluaako syödä lihaa vai kalaa ja haluaako juoda valko- vai punaviintä. Sen jälkeen ruokia tippuu kullekin läsnäolijalle siihen tahtiin kun hän niitä ehtii tehdä. Hän nimittäin pyörittää paikkaa yksin, joskin liuta norjalaisia blondeja hengasivat baaritiskillä illan ja näyttivät auttavan sen verran, että availivat välillä viinipulloja.

Otimme molemmat lihamenun ja saimme syödäksemme ensin täydellisesti kypsytettyä ja huikean maukasta fileetä, jota seurasi parasta koskaan syömääni ragua. Nämä syötyämme ravintola oli täynnä muita nälkäisiä, ja meidän osaksemme jäi parin tunnin odottelu, jonka aikana ehdimme tuhota pari pulloa viiniä ja tuijotella viereisten pöytien lautasia. T-luupihviä ja karitsaa näyttivät osa saavan. Loppuillasta saimme vielä herkullista paistettua juustoa, jonka jälkeen hipsimme takaisin hotellille.

Vaikka odottelu ja epätietoisuus siitä onko ruokaa vielä tulossa vai ei (osa näytti saavan kolme, osa neljä annosta) oli hiukan rasittavaa, ruoka ja viini oli niin törkeän hyvää että halusimme ehdottomasti mennä viinibaariin toisenkin kerran - tällä kertaa kalamenua syömään. Näinpä varasimme lähtiessämme paikan viimeiselle illalle. Eikä taaskaan tarvinnut pettyä. Ensimmäisenä annoksena tuli kolmenlaista kalaa, toisena annoksena lisää kalaa, sitten äyriäispastaa ja loppuun keksejä. Käikki äärimmäisen hyvää. Kun olimme tilanneet laskun, Gennaro kysyi, että haluaisimmeko vielä vähän toista pastaa kun oli jäänyt ylimääräistä pannulle. Kyllähän meille herkullinen pesto-äyriäispasta kelpasi.

Viinibaarin ruoat olivat ehdottomasti parhaat koko reissun aikana. Erittäin simppeliä, mutta äärimmäisen taiten tehtyä. Sitä ei kannata missata. Sinne ei tosin kannata mennä jos on kovin ruokarajoittunut tai pipo kireällä tai hirveä nälkä, koska odottamaan voi joutua pitkiäkin aikoja. 

Kolmantena iltana halusimme pitsaa, joten suuntasimme hotellimme lähellä sijaitsevaan pitseriaan, Il Rifugioon (sama mesta, joka oli sen ison mäen puolessa välissä). Ravintolassa oli hauska rinteeseen rakennettu, varsin kotoinen pirtinpöytämallinen mäntyterassi. Yritin kysellä omistajalta mistä idea moiseen on tullut, mutta valitettavasti kielimuuri Aldon ja minun välillä esti vastauksen saamisen.

Pitsat olivat sen sijaan tosi hyviä, kuten myös paikan oma erikoisalkupala - sitruunanlehdellä grillattu mozzarella. Pitsojen jälkeen hamusimme vielä jotain jälkiruokaa, jota päätimme mennä syömään yhteen Praianon korkeimmille sijoille rankattuun ravintolaan: Tramonto d'Oro. Paikka oli tosi hassu, yhtä aikaa todella fiini ja rento. Ravintola oli erittäin juhlava ja tarjoilijoilla mustat puvut, taustalla soi klassista musiikkia. Sen sijaan paikan omistava nainen oli erittäin mukava ja toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi myös pelkälle jälkiruoalle. Tässä ravintolassa olisi voinut syödä joku ilta ellei illat olisi loppuneet kesken.

Alueen erikoisuus - sitruunainen jälkiruoka.

Praianosta löytyy myös yksi alueen parhaista rannoista, jossa vietimme yhden päivän vaelluksesta kipeytyneitä paikkoja lepuuttaen. Ranta oli viihtyisä ja vesi kirkasta, joskaan rantalomalle ei näihin maisemiin kannata tulla. Rannat ovat pääosin pieniä kivikkoisia poukamia kallioiden väleissä, ja aurinko paistaa niihin vain osan päivästä. Maisemat ovat tosin tietysti samasta syystä aika huikeat.

Rannalla oli myös noin neljä - viisi ravintolaa, joista yhdessä söimme lounasta. Molemmat söivät alkuun chili-valkosipulipastaa, minä söin pääruokana sinisimpukoita ja T söi tomaateilla kuorrutettua grillattua possua. Herkullista settiä!