Tällaisena sateisena päivänä on mukavaa haaveilla reissuista vaikkapa... Italiaan. Enpä minä taida muista kohteista paljon haaveillakaan. Haaveilua voi vauhdittaa vaikkapa Marita Joutjärven ja Vittorio Gianninin tuoreella "Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana" -kirjalla*, jonka upeat ruokakuvat ja Vittorion suvun kiinnostavat historialliset tarinat tekevät kirjasta paljon enemmän kuin reseptikirjan.
Esimerkiksi pinaattiravioleiden ohjeen introna on tämä sympaattinen tarina 7-vuotiaan Vittorion ensimmäisen keittokirjan reseptien testaamisesta:
"Ensimmäisiä kirjoittamiani reseptejä oli "Gnudi con Spinachi", eli "Alastomat pinaatin kera", joka tarkoitti ricottasta, munasta ja jauhoista tehtyä seosta, tällä kertaa pinaatin rikastuttamana. Tahnamaista seosta käytettiin joko tortelliinien tai raviolien täytteenä tai sellaisenaan, ilman pastan kiertämään, eli "alastomina" keitettyinä. Tietenkin ohje piti myös testata itse.
Äiti tykkäsi gnudeistani ja kehui taitojani, mutta oli vähän huolissaan kaasulaskusta. Muistan vieläkin viiden litran kattilan, yli puolillaan kiehuvaa vettä. Pudotin yhden gnudi-kokkareen kerrallaan ja odotin tiukasti tarkkaillen, että se nousee pintaan valmiina. Sitten syntynyt ihanuus reikäkauhalla valuttaen lautaselle, ja taas seuraava veteen. Kun vihdoin koko satsi oli keitetty, koko annos oli tietysti jäähtynyt, mutta ah, niin herkullinen ja lisämausteena ylpeys suorituksestani."
Tarinoiden lisäksi kirjassa ilahduttaa se, että reseptit on koottu menujen muotoon. Italialaisessa ruoassa kun on kuitenkin enemmän kyse siitä että nautitaan illallisesta yhdessä pitkään ja hartaasti, kuin siitä että tehtäisiin vain kattilallinen jotain hyvää pastaa. Jälkimmäinenkin toimii toki arjen kiireessä, mutta on mukavaa että kirja houkuttelee lukijaa tsemppaamaan vähän vielä lisää.
Oma italialainen menumme sisälsi alkupalana pinaattiravioleja (s. 163) ja pääruokana grillattuja ulkofilepihvejä ja sipulisia vihreitä papuja (s. 61). Pavut olivat älyttömän hyviä, kuten olisi varmasti ollut varmasti myös firenzeläinen bistecca fiorentinakin, jonka kanssa kirjassa pavut ehdotettiin syötäväksi. Meillä t-luupihvi vaihtui käytännönsyistä black angus ulkofileeseen, joka odotti sopivasti pakkasessa tuhoamista.
Jaan teille maistiaisena papujen ohjeen, koska ne kannattaa painaa mieleen kesän grillisesonkeja ajatellen! Pinaattiraviolitkin olivat hyviä, mutta resepti olisi saanut sisältää ohjeen myös pastan tekoon, koska ainakaan kaupan tuorelasagnelevyt eivät tähän käyttöön soveltuneet ollenkaan. Raviolit kaipasivat ehdottomasti rinnalleen myös pestoa, jonka ohje olisi ollut hyvä lisä ravioleiden rinnalle.
Fagiolini e cipolla
Sipuliset vihreät pavut
(6 annosta)
- 400g vihreitä papuja (pakastettuja)
- 1 punasipuli
- 3 valkosipulinkynttä
marinadi
- 1 dl oliiviöljyä
- 1/2 dl vaaleaa balsamietikkaa
- 1/2 dl valkoviiniä tai vettä
- 2 rkl hunajaa
- 2 rkl tuoretta oreganoa silputtuna
- 1 rkl tuoretta basilikaa silputtuna
- 1 rkl karkeaa maalaissinappia
- 1 tl suolaa
- 1/2 tl mustapippuria
Marinoi pavut vähintään 4 tuntia ennen tarjoilua tai mieluiten jo edellisenä päivänä.
Kuori sipuli, halkaise ja leikkaa puolikuiksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Mittaa kaikki kastikeaineet kannelliseen astiaan, jonne myös pavut mahtuvat. Ravista kastikeainekset sekaisin. Lisää mukaan jäiset pavut sekä sipulit ja kääntele purkkia, jotta kastike pääsee ainesten ympärille. Anna papujen sulaa ja maustua jääkaapissa.
Käyttäessäsi tuoreita papuja, keitä niitä noin 5 minuuttia. Jäähdytä ne laskemalla päälle kylmää vettä, anna valua ja kaada marinadi päälle.
* Kirja on saatu kustantajalta ilmaiseksi arvostelukappaleena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti